Tuff law

Kova laki -sarjaa katsotaan perjantaisin ihan vaan äänitehosteiden takia. Tu-tum. Ja tietenkin olemme pahuuttamme kääntäneet sarjan nimen takaisin englantiin. Kotikeskeistä elämää viettäessämme TV-sarjojen ympärille näköjään muodostuu pieniä perinteitä ja iltakokonaisuuksia. Torstaisin ei yhdessä vaiheessa huvittanut mennä mihinkään, kun meillä oli Ketsku-sauna. Kettu, tuo saksalaisista dekkareista kaavamaisin, sai meidät lumoihinsa. Ja ennen sitä käytiin saunassa. Sarjan aikana juotiin saksalaista olutta. Ja pidettiin lapsista huolta, tietenkin, mikä ei ole ongelma tuontyyppisen TV-ohjelman seuraamisen kannalta. Perjantaisin katsotaan Kovaa lakia ja minä yritän tainnuttaa vauvaa rinnalle vaihtelevin tuloksin. Esikoinen sentään menee yöpuulle aina puoli ysi, joskin melatoniinilla on osansa asiaan.

Mikään TV-sarja ei juuri nyt herätä kiintymystä, toisin kuin takavuosina. Jokin Morse tai Frost ja kotimaisista esimerkiksi Vuoroin vieraissa imivät kauramagneettina minut lootan ääreen. Nyt vain jotkin uusinnat saattavat herättää lämpimiä tunteita, mutta ei niitä voi laskea. Uusinnoista Sledge Hammer tuotti yllätyksen: sarja ei ollutkaan kulahtanut vuosien mittaan. Tai sitten olen vain kalkkeutunut joltain kohdin 80-luvulle.

Amerikkalaisissa ja brittiläisissä sairaalasarjoissa minua on alkanut inhottaa jatkuvat yltiötraagiset sattumukset, joita päähenkilöille kasataan. Pakko saada tehoja juoneen, että katsojat pysyvät ruudun ääressä? Minusta se menee liian pitkälle. Suoraan sanottuna vittuunnun. Kaiketi itsellä on ollut riittävästi tragediaa viime vuosina, ei innosta katsella noita "gladiaattoreita" televisiosarjan juoniareenalla kohtaamassa toinen toistaan vaikeampia kohtaloita. Tietenkin he selviytyvät niistä seuraavaan jaksoon mennessä, jolloin voidaan tykittää jo uutta takaiskua suoneen. Yäk.

Todelliset takaiskut vaativat vuosien korjaustyön ja parantumisen. Kun isku on lyönyt ihmisen tantereeseen, pitää nousta ylös, ravistella pölyt yltä ja jatkaa elämää, vaikka sitten nilkuttaen. Rampana joutuu ehkä olemaan vuosia ja joistakin asioista ei ehkä parane koskaan.