Miehekkäitä poseerauksia

Pariin kertaan eloni aikana olen piirtänyt itselleni viikset nenun alle hulmuamaan ja treenannut miehekkäitä poseerauksia peilin edessä. Ekasta kerrasta mainitsinkin jo, mutta tokalla kerralla muutamaa vuotta myöhemmin tein homman miettiväisemmin. Elin vaihetta, jossa erityisen kovaan ääneen piti jälleen kysellä että kuka oon, mitä teen ja minne meen. Nyt yritin pureutua miehekkyyden ulkoiseen olemukseen, jos hienosti sanotaan ja jos vähemmän hienosti, päätin kokeilla, saisiko minusta miehen näköisen.

Tuijottelevatko muuten miehet salaa yhtä paljon itseään peilistä kuin naiset?

Pureutuessani miehekkyyden ulkoiseen olemukseen tartuin melko naisellisen oloisiin työkaluihin: meikkikynään ja peiliin. Viikset tarvittiin oman fiiliksen luomiseen. Jos pidin naamani ihan paikallaan ja vakavana, näytin aika mukavan näköiseltä mieheltä. Olisin ehkä voinut kammeta viiksekkään itseni näköisen miehen petiin ja hiplailla tämän herkkiä pikku mestoja siellä sekä... kröhöm, eipäs mennä tällä kertaa siihen. (Paitsi viikset olivat jo tuolloin aika out.) (Ja olisi varmaan tuntunut jotenkin autoeroottiselta hiplailla viiksekkään itsensä näköistä miestä.) (Eipäs nyt puututa pikkuseikkoihin.) Mutta oikea sukupuoli paljastui heti kun otin ilmeitä. Hymy oli liian nätti ja muutkin ilmeet liian välittömiä, lähelle tulevia, pehmeitä, paremman sanan puutteessa.

Yritin vielä saada kehoakin miesmallille ja se oli vaikeaa! Piti löytää sopiva yhdistelmä pökkelömäisyyttä, voimaa ja rempseyttä. Kokeilin jopa munaisia poppipoikaposeerauksia, mutta ne taisivat mennä farssin puolelle. En olisi ostanut itseni näköisen poppipojan julistetta teinihuoneeni seinälle roikkumaan, jos olisin ollut poppisteini.

Poikaystävääni alkoi ahdistaa miehistelyni. Hän meni hyvin kummalliseksi, kun pussasin häntä miehekkäästi.

Minua on kuitenkin luultu mieheksi livenä muutamaan kertaan. Androgyyni pukeutuminen, pitkähkö varsi ja yksin hyvin suuressa kaupungissa kulkemaan opettelu (pitää näyttää itsevarmalta) lienevät taustalla. Luulo on kuitenkin haihtunut viimeistään välimatkan ollessa alle viisi metriä, eli tuo pahuksen naama paljastaa kaiken.

Jostain syystä ihmiset haluavat hyvin äkkiä tietää jopa satunnaisten vastaantulijoiden sukupuolen. Se on ilmeisesti tärkein yksittäinen tieto, mitä muista ihmisistä halutaan saada selville - ja vähän äkkiä kanssa. Nettimaailmassa se ei olekaan nuin vain mahdollista, mikä on meille ihan oikein. Netissä kukaan ei kuule genitaalejasi.