Ympäri nettiä kuuluu kummia kaikuja. Jotkut pitävät maanantaista ja myöntävät sen selvin päin. Jopa Lukijani. Minusta viikonloput ovat hyviä, kauniita asioita, mutta nautiskelen suuresti maanantaiaamun valkenemisesta, kun esikoinen on aamupäivän koulussa, sketsikkäämpi puoliskoni (SP) töissä ja itse saan käynnistää viikon kuopuksen kanssa verkkaisesti ja huolella.
Töissä käydessä vaikean lomantarpeen huomaa viimeistään siitä, että maanantaiaamun lähestyminen alkaa ahdistaa jo perjantaina. Yleensä maanantaisin tuntuu mukavalta. Pollyanna-illuusion voimalla tuntuu, että saa ottaa vuoden pakasta sileän, raikkaan, puhtaan työviikon. Keskiviikon paikkeilla viikko alkaa olla reunoilta ryvettynyt ja rutussa. Joskus tekisi mieli suorastaan heittää se jätepussiin. Ja hyppiä tasajalkaa sen päällä. Helevetin isot kengät jalassa. Perjantaina kulunut viikko useimmiten jo näyttää vähintäänkin siedettävältä. Aika kultaa muistot nopeasti. Ajoittain voi tuntea jopa suurta aikaansaamisen huumaa. Silloin voi leijailla kotiin viikonloppua viettämään, säteillä murskaavan hyväntuulisesti perheen kumoon ja ehdotella eroottisesti värisytellen SP:lle kuohuviinin siemailua iltasella.
Nyt työni on vain pilkkeenä bossin silmäkulmassa ja minä visusti himbessä ja saan nauttia joka arkipäivä toistuvasta aamupalaslapstickistä. Se tuottaa erikoisen tunnesekoituksen huvittuneisuutta ja korpeentumista. Yleensä valmistan aamupalan kahdelle hyvin erilaiselle henkilölle. Henkilö K pitää kahvista, voileivistä ja marjasysteemeistä, kun taas henkilö V pitää siitä mistä Jeesus-lapsikin (linkistä kiitos Pörrölle.), mutta joutuu ruokapedagogisista syistä altistetuksi muillekin ravintoaineille.
Valmistan siis kahvia, voileipää, marjasysteemiä, puuroa, vauvan marjasysteemiä, neokekkulia ja maitohappobakteeriliuosta. Voin valita helpon tien, jolloin köytän henkilö V:n itseeni heti alkuun tai vaikean, jolloin harhautan vauvaa heittelemällä äänen suuntaan banaanikimpaleita, kuivattuja viikunoita ja riisikakkuja - kunnes ääni käy niin vaativaksi että joko leikkaan sormeeni keskittymiskyvyn mentyä säpäleiksi tai otan lapsen suosiolla istumaan lantionmutkaan. Ruokapedagogiikka on edennyt sille asteelle, että kekkulia menee 30 ml ja puuro-marjahuttua yhteensä 1-2 tl, kiitos kysymästä.
Tänään jouduimme vetämään tuon nopeutettuna, sillä heräsimme vasta 11.30. En sano siitä sen enempää, vain että jatkossa otan petikaveriksi luurin, jossa on visusti asetettu herätys viimeistään 9.30 kohdalle.
Otsikko sopii hyvällä tahdolla yhteen maanantaiaiheiseen piisiin. Aamukahvit ja papukaijamerkki sille, joka keksii mihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Tervehdys täältä lukijan suunnasta!
Tämä maanantai on ollut yksi jakomielisyyden huipentuma. Julkisesti ja selvin päin myöntämäni oodi ihanalle maanantaille on sittemmin heitellyt laidasta toiseen, ihkuilusta vihailuun.
Mutta tuo esittämäsi maanantaikappale arvaus. Nyt on paha.
-"maanantaina alkaa tää- kaikki hommat niinkuin plää plää?"
-"maanantai ei mittään, tiistai ei mittään...?"
-"tell me why, i don't like mondays?"
-"kuinka kuluu multa maanantai, ainoo kaverikin töitä sai?"
Haluu aamukahvia ja papukaijamerkin Viistolta pinnalta! Haluu! *kierii lattialla ja ulvoo*
Mulla soi otsikon kohdalla päässä Carpentersin pirtsakka (not) Rainy Days And Mondays, mutta onhan se sen verran kaukaahaettu, että olet ansainnut papukaijamerkin yrittämisestä http://tinyurl.com/6pf5q
Nyt on vähän myöhäistä aamukahveelle mutta maittaisivatko viikunat, banaaninpalat tai riisikakkuset? ;-)
Kummempi juttu. Olemme mieheni kanssa molemmat eläkkeellä (kiitos Herran tai Hallintovallan!). Siitä huolimatta mieheni veisaa viikonlopun ylistystä. Minua moinen viikon katko harmittaa ja odotan maanantaita. Voi noudattaa aikatauluaan vahtimatta kelloa. Kauppaan saa mennä, kun huvittaa, kirjastot ovat auki. Juhlapyhät saavat minus suorastaan raivoon. Bussit eivät kulje, TV-ohjelmat ovat sekaisin. Mitä oikeutta kalenterintekijöillä on tulla sotkeutumaan minun elämääni?
Voi kiitos merkistä, se on hieno!
Ja kyllähän mulle kaikki maistuu- aina ja jokapaikassa. Aamukahvit illalla tai riisikakut aamulla tai ihan miten vaan :)
Vaikken ihan oikeaan arvauksessani osunutkaan, silti tinkaan ainakin pari-kol häppänderin voimalla katkipuhuttua tuolinjalkaa palkinnoksi Friday on my mindista. Or else!
Hah, jos oikein arvaan ja Anonymous ei ole oikea nimesi, vastaukseni on totta munuaisessa! Piisin "Monday I have Friday on my mind" -kohta sopii tuohon kuin nakki silmään.
Mette, kiitos kommentista ja sitä kautta saamastani uudesta blogituttavuudesta! Mua kotiäitinä (hitsi kun tuo sana ei edelleenkään tule luontevasti suustani, kai se on jokin identiteettijuttu ja taustalla pyörii mielikuva omasta äidistäni joka oli valtavan lapsiliudan täystyöllistämä 30 vuotta) harmittaa vain se, että kirjaston pahus on kiinni usein otollisimpina aikoina, ainakin täällä lähiössä. Perjantaissa on vanhastaan jotain hohtoa. Nuorena mentiin juhlimaan perjantaisin ja työaikoina oli ihanaa huoahtaa työviikon päälle perjantaipullakahvin äärellä puolison kanssa. Eli historialliset syyt antavat edelleen hohtoa viikon p-alkuisimmalle päivälle.
Lähetä kommentti