Keväisin jokainen akkainlehti mainostaa laihdutusdieettejä ja allinpoistoa, minä sen sijaan en konsanaan keväisin laihduttele. Kerran laihdutin syksyllä ja sekös oli meininkiä. Kaikki alkoi siitä, että eräänä kesänä joitakin vuosia sitten alkoi tuntui että jo on, nyt haluan takaisin normaaleihin vaatteisiini. Monen kriisivuoden jälkeen kyseessä oli myös jonkinlainen oman elämän ottaminen takaisin omiin näppeihin.
Kartoitin tilanteeni, totesin olevani kovin vähillä resursseilla vaativassa työssä, hankalassa parisuhdetilanteessa ja vammaisen lapsen äitinä ja päätin, etten jaksaisi itse laatia ruokavaliota. Sen sijaan liityin Painonvartijoihin. Halusin niinsanotusti istahtaa valmiiseen pöytään. Tottahan pointsien laskeskelussa oli oma opiskelunsa, samoin kevennetyssä kokkauksessa, mutta aika helppoa se oli. Aloin laihtua tasaisesti ja nopeasti. Vähärasvaisuuteen tottui nopeasti ja ruoka maittoi makoisalta, olo oli varsin hyvä. Välillä iltaisin palelin ja selkäsärkyjä tuli liikunnasta huolimatta. Puolessa vuodessa minusta oli lähtenyt ainakin viisitoista kiloa ja se tuntui kivalta. Harmi vain, että traanin lisäksi oli lähtenyt luuta ja lihasta aika paljon, koska tahti oli liian nopea.
Jatkossa painoni pysyi matalalla tai oikeastaan putosi vielä, vaikka viritin syömisiä tuhdimpaan suuntaan. Jossain vaiheessa tilanne tasaantui, mutta sitten paino alkoi taas pudota. Söin ja join. Olin levoton. Kaikki kävi ylikierroksilla: seksihutsitus, työ, vapaa-aika. Toisaalta ei nukuttanut, toisaalta saatoin yhtäkkiä sipahtaa ja nukkua pää työpöytää vasten, koska en kerta kaikkiaan pysynyt valveilla. Koko elämä oli yhtäkkiä nopeutettua, olin kuin piirretyn elokuvan hahmo. (Pahoitteluni kaikille, jotka jouduitte kestämään nopeutettua super-Kauraa noina aikoina. Saatoin puhelimessakin puhua poikki aasin jalan tai muutaman ja olla kaikin tavoin yli-intensiivinen.)
Ajastaan tahti hidastui, hidastui, hidastui, kunnes oltiin liian hitaalla. Paino alkoi taas nousta, tukka lähteä, lämmönsäätely heitellä, uni maittaa liiaksi, iho kuivua, mieliala apeutua, seksi unohtua ö-mappiin. Kilpirauhashormonin mittaukset alkoivat piipittää hälytystä. Kilpirauhaseni oli vetäissyt upeat joutsenlaulut ennen hiipumistaan kroonisen tulehduksen kourissa.
En tiedä, liittyikö kilpirauhasen sipahdus millään tavoin laihduttamiseen, mutta en pidä sitä kaukaahaettuna ajatuksena. Nykyään saarnaan kaikille, jotka jaksavat kuunnella, hitaan painonpudotuksen puolesta. Soisin, ettei kukaan normaali- tai lievästi ylipainoinen (BMI 18,5 - 30) laihduttaisi ollenkaan, vaan estäisi ylipainon kertymistä ja keskittyisi rakentamaan kuntoa sekä lihasmassaa. Yli kolmikymppisen naisen ei missään tapauksessa pidä riskeerata luitaan eikä lihaksiaan, rivakka laihdutus kuitenkin vääjäämättä syö laardin lisäksi lihasta ja luuta. Niiden kasvattaminen tulee yhä vaikeammaksi iän mittaan, töitä riittää pelkän luontaisen hävikin minimoinnissa. Hyvät lihakset vähentävät esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen ja osteoporoosin riskiä (ja näyttävät tautisen päheiltä, pyytää Linda Hamilton saada huomauttaa).
Tuskin kukaan on saarnojeni takia muuttanut lähestymistapaansa, mutta en aio silti lopettaa. Ainakin saarnat muistuttavat itselleni, mihin pitää tähdätä: hyvään kuntoon, hyvään lihasmassaan, hyvään luuntiheyteen, hyvään oloon.
Mistä tulikin mieleen, että nyt haen kaulimen keittiöstä ja uhkailen itseni yöpuulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
11 kommenttia:
uaaa! pumppuhaulikko!
Oho, täällähän ravakka meininki on! Kaulimia ja haulikoita, sussiunaa.
Kiitos saarnasta, Kaura! Ehkäpä tällään tuon peräti kirjanmerkkeihin ja luen hartaana silloin tällöin, jotta muistan, mihin kannattaa tähdätä. Jos vaikka vahingossa osuisin :-)
Nimittäin juurikin tuskailin, että paino on aina väärä. Milloin sitä on kilo liikaa, milloin liian vähän - vaatteet eivät ikinä istu (seiso tai makaa) kunnolla. Ratkaisuksi muskeleita ja joustavampia vaatteita. Miksi se muutenkaan olen aina minä ja fyysinen habitukseni, jonka tarvitsee joustaa :-)
No mutta Ohi Ammuttu, onhan se selvää että vaatteet on aina oikean kokoiset ja ihminen joka yrittää niiden sisään väärän kokoinen.
Itse laihduin vuoden alussa kolmessa kuukaudessa 8 kiloa. Onneksi se tuli kuukaudessa takaisin. Mielelläni pohtisin tässä mistä se johtuu, mutta pitää käydä hakemassa uusi olut.
Kiitos Kaura valistuksesta:) Minä kuulun näihin iänikuisiin kevätlaihduttajiin, mutta päätin just että otankin tavoitteekseni sen, etten tästä enää liho! Jos tästä muutama kilo vahingossa samoilla tulilla tipahtaa, niin hyvä niin.
Mun pitäisi uskaltautua punttisalille lihaksia kasvattamaan, en ole ikinä eläissäni moisessa paikassa käynyt. Ja kun Personal Trainerinikin on oma tyttäreni, niin eipä silläkään mitään mahtis punttiskokemuksia ole.
Mut nyt on kyllä nopean laihtumisen vaara. Soppatorveni on niin kipuisa, ettei tee mieleni nielaista mitään. Jaiks.
“Soisin, ettei kukaan normaali- tai lievästi ylipainoinen (…) laihduttaisi ollenkaan, vaan estäisi ylipainon kertymistä ja keskittyisi rakentamaan kuntoa sekä lihasmassaa.”
Kuinka ollakaan, tuo kuulostaa ihan minun metodiltani. Painokin tosin on pudonnut hitaasti mutta varmasti siinä sivussa, mutta ei se minua tietenkään ole yhtään haitannut ;)
Ja vaikka sen putoamisen tahti, kilo/kk, on ihan jotain muuta kuin tässä mainitut tappotahdit niin kyllä sekin jo puolessa vuodessa on tehnyt ihan näkyvän muutoksen, kun lähtökohtani ei ollut merkittävä vaan lievä ylipaino.
Jojolaihduttavien lähimmäisten seuraaminen on aiheuttanut sen, etten ole koskaan itse laihduttanut. Tällä hetkellä sisko on taas niin hutkulassa kunnossa, että minusta sen ympärille pitäisi kietoa viltti ja pistää sen käteen tiputusletku ja kärrätä se uu-aa sairaalaan, nopeammin, nopeammin. Vaan minkäs teet.
Toivottavasti ihmiset saisivat edes hitusen järkeä päähänsä. Kyllähän tämä laihdutushössötys on osittain naistenlehtien myyntistrategiaa. Talvella leivotaan pikkujouluun ja jouluun toinen toistaan tuhdimpaa ruokaa, vaikkeivät nykyään paljon ketkään hiihdä, luistele tai tee metsätöitä siinä määrin, että kalorit kuluisivat semmoisista voitaikinapläjäyksistä. Sitten tulee kevätkausi, ja herramunjee, bikiniaikahan se siinä lähestyy, ou nou. No, onneksi on lentoemännän dieetti ja mitä kaikkia näitä nyt on. Kesän jälkeen aloitetaan jumppa, jossa väsähdetään ja sitten aletaan taas leipoa jouluksi, ja laihduttaa kesäksi ja...
En tiedä, minusta näyttää siltä, että neljä vuodenaikaa luonnossa on korvattu naistenlehtimaailmassa aivan omanlaisellaa vuodenkierrolla. Itse olen tästä niin vittuuntunut, etten lue naistenlehtiä muuta kuin silloin, kun ei muutakaan ole, kuten hammaslääkärin odotushuoneessa, ja silloin, kun äiti haluaa näyttää sellaisesta jonkun jutun, jonka kuvittelee kiinnostavan. :/
Hitsi vie, miksihän naisten pitäisi näyttää siltä, kuin olisivat keskitysleiriltä juuri vapautettuja?
Ohkaselta kysyisin, mulle kun jäi epäselmaksi toi "kilo liian vähän"? Olen yrittänyt kysyä geeneiltänikin, nekään eivät tiedä. Menin jääkaapille ja kysyin, sekin vaan hurisi niitä tavallisiaan. Kukaan meillä päin ei siis tiedä k.o. termikummajaisen merkitystä, eikä ole livenä nähnyt.
(Valitettavasti. Olishan se hauska joskus olla hoikkakin, mut pska pska pska ko samalla tippuu loputkin verenpaineet eikä enää kestä pystyssä :-(
Yleensä en raastavaa kateutta vältelläkseni puhu miesten kanssa ollenkaan muskelinkasvatuksesta tai painonpudotuksesta. Mut tän kerran. Ihan vähän.
Jani, tuommoinen kilo kuussa kuulostaa erittäin järkevältä! Painonvartijoissa tähdättiin 0,5-1 kiloon viikossa, mikä on aika hirveä tahti. 26-52 kiloa vuodessa! Ei järkevää ainakaan lievällä ylipainolla.
Mek ja Ammu, vaatteet ovat oikeassa, ihminen väärässä. Paitsi minä aloitin kapinan tällaista ajattelua vastaan jo pienenä. Miten niin kenkä on väärässä jalassa? Jalkani on ihan oikea! Ja kuulkaas, H&M:ssä käyvä normaalipainoinen, hyvännäköinen kamuni valittaa, että L-kokokin on hänelle liian tiukka. Vottövak?
Muumuu on ratkaisu vaatepulmaan. En väitä että hyvä ratkaisu.
EK, mä kans haluan punttisalille! Täällä jossain lähistöllä on meille ei-spandekseille Seniorisalin nimellä kulkeva inhimillinen laitos, josta saa myös jatkuvaa ohjausta, eli tyyppi vähän katsoo päälle, ettei riko itteään. Sinne ajattelin mennä näin aluksi. Sitten kun palaan töihin, hyödynnän duunipaikan hikimestoja.
Veloena, olen taipuvainen olemaan tismalleen samaa mieltä kanssasi! (Tosin kestän lukea akkainlehtiä siitä huolimatta, onhan niissä tosi hyviä juttuja välillä.)
Sigu, oot nähnyt omin silmin Ammusen, lepuutan keissini :-) Hyvä idea tuo jääkaapille meno, meenkin heti!
Täyttä asiaa.
Ja jos ei punttisalille ole varaa tai intoa mennä, niin ihan kotonakin voipi painoja nostella ja jumpata. Niin tekee allekirjoittanut kauhistuttuaan paikkakunnan vaihdon jälkeen salien kiskurihintoja.
Viis niistä muodoista, mutta on mukavaa, kun jaksaa nousta valokuvauskyykystä rinkka selässä ja nostella autonrenkaat varastoon kuukahtamatta ylirasitukseen.
Hyvä olo ja arkinen toimintakyky kunniaan, lihaksensa laihduttavilla molemmat taitavat olla vähän niin ja näin.
Ohkaselta kysyisin, mulle kun jäi epäselmaksi toi "kilo liian vähän"?
No katsos kun olen keskivartalolihojatyyppi (vizi miten hieno sana!) ja helposti ihan noin ilman dieettejäkin painoheittelehtijä - eli kilo sinne, toinen tänne päivittäin. Kun se kilo tulee ja menee navan ympärillä (voi se olla useampikin kilo, ja useimmiten onkin), niin joko housut roikkuvat tai eivät mene kiinni - vyötärö näyttää olevan monissa vaatteissa juuri se ahtain paikka, jos kaula-aukkoa ei lasketa (ja sitä ei lasketa). Ongelmia seuraa siitä. Housut kököttävät päällä alakuloisina tai ahdistuneina, vaan eivät lähes koskaan muotoja eli noita yxiä hekumallisia kurveja hellästi syleillen.
/mek ja Kaura, kuulkaas te, olen juuri päättänyt, että vaatteeni ovat väärässä, en minä. Ja meillä määrään minä. HÄHÄ!
Pagisija puhuu myös vallan asiaa! Kotona vaan tuo motivaatio tuppaa valahtaa sohvanpohjalle jo pikkuhiessä, kun taas punttisalilla reuhtoo reippaammin, vähän niin kuin koko hemmetin suuren rahan edestä :-) Toisaalta ja toisaalta jos rahat ovat tiukassa (ja usein ovat), niin salille ei tule lähdettyä lainkaan... Suo siellä ja sielläkin vielä!
Lähetä kommentti