Tosikoinen puri minua. Kerran kevyesti rintaan ja kerran oikein roisisti olkavarteen. Hän tuntuu purevan kaikkea muutakin. Paitsi ruokaa. Unikaan ei maita. Elämä menee väsyneeksi vänkytykseksi ja älyttömiksi kiipeilystunteiksi ja paidanhelmankiskonnaksi. Mikäs nyt on, mietin ja kartoitin allergiatilanteen, mustelmat ja muut, kunnes muistin, ettei tyttäreni ole mikään lahjahevonen. Ikeniä koristaa peräti kolme (3) ilkeän näköistä pullistumaa! Tytär tekee yhtä aikaa kolmea valtavaa poskihammasta, yhtä alaleukaan ja kahta ylä-. Olisin minäkin ärtsynä. Onneksi on Pamol ja onneksi hampaat ovat viittä vaille puhjenneet.
Puremisesta tulee inhottava olo yllättävän pitkäksi aikaa. Vaikka vauva olisi ottanut rintaa viisisataa kertaa siististi ja kerran vähäsen puraissut, kestää ihmeen kauan (noin pari tuntia) saada luottamus takaisin. Onneksi sitä ei satu usein.
Sitten tärkeisiin uutisiin. Myö Naesissa oli kuva Hunter Tylosta, Boldis-tähdestä, joka on leikkauttanut kasvojaan ja rintojaan. Olen entistä vakuuttuneempi ns. kauneusleikkausten vaaroista. Tällä kertaa varsin kauniista naisesta on tullut halvan hirviön näköinen, ainakin kuvien perusteella. Huh. Asia jäi jotenkin vaivaamaan, kaipa tuntuu käsittämättömältä haaskaukselta menettää viehättävä ulkonäkö isolla rahalla plastiikkakirurgin veitsen alla. Onneksi en koskaan katso Boldiksia, joten en joudu muovinaaman kanssa tekemisiin.
Toinen tärkeä uutinen koskee kuukuppia. Olemme olleet kimpassa nyt vajaan vuorokauden ja vaikuttaa siltä, että meillä on edessämme hyvin pitkä ystävyys. Minä ja nerokas MoonCuuppani olemme ihan bestikset. Nyt vain harmittaa, etten jo aikoja sitten hankkinut kuppia Amerikoista. Muistan joskus 90-luvun puolella tutustuneeni ideaan.
Kolmas uutinen koskee musiikkimaailmaa. Näköjään ihminen pystyy käheälläkin äänellä raakkumaan Piippolan vaarin taloa peräti kahta eriäkäistä lasta tyydyttävällä tavalla, jopa niin, että tulevat pyytämään lisääkin. Röh röh siellä. Musiikkimaailmaan liittyy myös eräs ei-uutinen. En ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa musiikkiprojektiamme, eli kuvionuottisoittelun opettelua (kannattaa tsekata tuo linkki ja selailla Resonaarin sivuja muutenkin)! Syytän kaikesta Tosikoisen huonoja päiväunia, kun ei ole jäänyt rauhaisaa aikaa asian käynnistelylle. Mutta kohta käynnistetään, vaikka tulisi paha mies ja mätkisi kartulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Hei hei Paula, mennäänkö naimisiin?
Meinaan vaan, että nyt se eilen pöhelimen kautta lupaamani, melko suppea ja mitäänsanomaton baariraporttini on julkisuudessa :D
Pinna on nyt niin hoidettu!
Toi kuvionuottijuttu on äääreeeks kiintoisa! Tosin, mä osaan kyllä ne oikeet nuotitkin. Olen nääs suorittanut musiikinteorian opintoja pitkälti joskus. Mutta aion silti perehtyä aiheeseen ja tehdä kuopuksestani uuden metsurin pianonsoitannassa. Tai sitten ehkä kissastani.
Ihana elämä. Nukuin siis karpelankin pois, joten nyt voisin kohta vaikka laulaa. Kuulumiin!
Minäkin meinasin pistää blogiini kuukuppitestin tulokset ensimmäisen kokeilukerran jälkeen, mutta sitten ajattelin, että eikö minulla ole minkäänlaista häpyä. Noh, meistä ei kuitenkaan tullut kavereita ja olen kamalan pettynyt.
Saara, hyvin harmillista! Oletko jo selvittänyt, johtuivatko ystävyyden ongelmat alkuhankaluuksista vai jostain isommasta epäyhteensopivuudesta? Minä olen ihan otettu kupin kätevyydestä ja tekee mieli sanoa vau, vau, vau jne. (mikä on melko yksitoikkoista lähiympäristölle). Häpyähän minulla muistaakseni on, jossain lipaston laatikossa sen varmalla näin ihan tämän vuoden puolella.
Elma, hieno raportti! Terkut pinnalle!
Kuukuppi on maailmankaikkeuden paras keksintö. Mä en ikinäikinä enää vaihda sitä mihinkään.
Saara: Onko www.kuukuppikunta.net tuttu osoite? Siellä on vinkkejä mahdollisiin ongelmiin.
Kiitos naiset. Syy taitaa olla hieman arkaluontoinen. En siedä oikein mitään ylimääräistä itsessäni, en edes tekojuuria hampaissani enkä oikein korviksiakaan. Tämä ei kuitenkaan tietenkään koske... äh.
Lähetä kommentti