Joskus muinoin pohdiskelin tuttavalle, miten jossain päin sukua ollaan aika rahakkaita, ellei peräti pohattoja, mutta meidän sisarusparvi ei ole erehtynyt vaurastumaan. "No, eiväthän kaikki voi menestyä", sanoi tuttava siihen. Jolloin minä vaikenin häkeltyneenä. Enhän minä menestymisestä puhunut mitään!
Tämä tuli mieleeni, kun juttelin instant-lapsenvahtini kanssa aiheesta "Jos elämän tärkein arvo on mammona, niin mitäs hittoa sitten, kun se pettää?" Aika köyhäähän se on rakentaa elämä pätäkän päälle. Niin sanoakseni.
Instant-lapsenvahtia tarvitsin, kun piti päästä hammaslääkärille eikä systeri tai SP päässeet ja ne seuraavaksi todennäköisimmät ehdokkaat olivat keksineet semmoisia pikku esteitä kuin synnyttäminen (käynnistys kaiketi aloitettu aamulla ja nyt odotan malttamattomana viestiä) ja Enkkulan-matka. Kyselin kamulta ihan muita asioita, kun hetken mielijohteestä tiedustin hänen vauvanhoitotsänssejään ja heti tärppäsi! Ins-tantti oli niin pelottava/rauhoittava, että natiainen uinahti heti päiväunilleen. Haukkasimme muhkean palan hänen työpäivästään, minä kun vielä jäin jututtamaan häntä puutuneesta naamastani huolimatta. Parien oluiden tarjoaminen lienee vaikka ensi viikolla paikallaan paikallisessa.
Hammaslääkärillä ei oikeasti olisi tarvinnutkaan käydä, mikä huomattiin vasta puudutteen antamisen jälkeen. Sattuuhan näitä. Mutta osaa olla tuommoinen tehokas puudutus aika kiusallinen (huom. tyylikäs understatement), etenkin kun sitä ei olisi tarvinnutkaan.
Töissä tilanne vaikuttaa tuoreimpien kuulumisten perusteella melko tuuliselta. Tartteis ruveta ehkä katselemaan vaihtoehtoja? Lottovoitolla hoitelisi itselleen pikamenestyksen. Se kaiketi edellyttäisi sitä, ottia tuota, lottoamista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
"Jos elämän tärkein arvo on mammona, niin mitäs hittoa sitten, kun se pettää?" Ja sitten leikitään semmosta, että korvataan sana 'mammona' millä vain tärkeäksi nostetulla, ja hups saadaan jänniä.
Tuohon perustuu sanonta "älä pidä kaikkia munia samassa lahkessa" tjsp.
Mistähän se tulee, että rahaa ja asemaa pidetään samana kuin menestys. Yhtä hyvin voisi kysyä vaikka, että onko elämässä rakkautta, onko elämässä mieltä ja merkitystä, mielenrauhaa ja kauneutta. Arvokkaita asioita on niin paljon.
Parempi ois olla rikas ja terve kuin köyhä ja sairas.
Tai sit ei. Kävin eilen baarissa aika räväköitäkin pätäkkä-keskusteluja. Se mikä mua risoo on, että jos pätäkkää ei arvosta sen kummemmin kuin välttämättömänä asiana, niin sitä pidetään usein jeesusteluna ja tekopyhäilynä.
Mutta kun mä satun olemaan just samaa mieltä sun kanssa, että köyhää on rakentaa elämä pätäkän päälle, ja vanha klisee että raha ei tuo onnea (tjsp) on kyllä varmasti totta.
Ugh.
Asiasta erittäin kolmanteen, olen lukenut blogisi nyt kannesta kanteen, alusta loppuun ja vielä edestakaisin. Julistaudunkin nyt virallisesti kauravaani^H^H^H^Hfaniksi, ja pyydän nöyrästi lupaa liittyä kauravaani^H^H^H^faniklubiin, jos sellainen on. Ellei kyseistä järjestöä vielä ole, vaadin ehdottomasti sellaisen perustamista ja ilmoittaudun ensimmäiseksi kunniajäseneksi.
Noin.
Oliivi, sinä olet karaistunut ihminen, etten sanoisi sankari! En itekään ole lukenut koko höskää kirjoittelun jälkeen, vaikka välillä olen saattanut ujosti piipahtaa jossain arkistossa nuuhkimassa. Kauravaaniklupi olisi kyllä hieno ja sitten mä en enää ikinä toipuisi polleudesta, ehkä.
Elma ja Niisku, olen aikas pönäkästi samaa mieltä. Palaan asiaan myöh.
Minäkin vaadin päästä kauravaaniksi! :o) Luin blogisi kokonaan tuossa muutama kuukausi sitten, kun tänne ensimmäistä kertaa törmäsin. Tykästyin ja jumituin; sen jälkeen olen käynyt taatusti joka päivä.
Lähetä kommentti