Nyt lyön kyllä päätä seinään. Voi prkl. Olen tyhmä, olen tyhmä, olen tyhmä. Miksi en lukenut lääkärinlausuntoa heti kun se tuli??? Miksi luin sen vasta nyt??? Ensiksi lääkäri vähättelee mennen tullen hoidon vaikeutta ja lapsen eroa normaaliin, lopuksi hän suosittelee edelleen korotettua hoitotukea. Eks kuis mii? Me saimme erityishoitotukea ja hyvästä syystä. KELA:n sisäisissäkin luokituksissa autismin vaativuus ymmärretään, kuinka sitten ei erityiskoulun kouluterveydenhuollossa? Miksi, miksi emme vain menneet edelleen Keva-neuvolaan lastenneurologille, joka tiedetään hyväksi?
Siitä ei voida lähteä, että alamme lapsen kuullen hehkuttaa lääkärille kaikkia vaikeuksia, joita hänen kanssaan koemme. Muutenkin erityislapsilla on suuria itsetunnon vaikeuksia. Oletan, että lääkärillä on tietty perusymmärrys autismista ja kehitysvammaisuudesta, jolloin riittää, kun annan viileää faktaa tilanteen vaativuudesta.
Antakaa nyt äkkiä seinä, niin paukutan typerää kalloani siihen.
Tuolla lapulla emme tee mitään. Nykyään ei edes suositella, että lääkäri määrittelee mitään hoitotuen tasoa, vaan jättää sen KELA:n arvioitavaksi. Ja jos lääkäri suosittaa korotettua hoitotukea, KELA ei tietenkään voi myöntää sitä korkeampaa, vaikka se ei olisi sopusoinnussa KELA:n sisäisen linjan kanssa.
No, ilmeisesti perhekurssiviikon päätteeksi saamamme kommentti leirin vetäjältä piti paikkansa. Hän sanoi melko jyrkästi, että kouluterveydenhuolto ei pääse keva-neuvolan tasolle, siellä ei yleensä ymmärretä autismia.
PS. Epäilemättä siis on omasta mokastakin kyse. Emme osanneet vääntää rautalangasta tilannetta, olimme liian löperöitä lääkärin vastaanotolla ja semmoista. Mikä ei helpota korpeentumista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Kiipesin tuolta alempaa kommenttilaatikosta vielä tännekin varmuuden vuoksi ojentamaan sulle tyynyä (seinän ja pään väliin) ja runsaasti emputiaa sekä lääkärille tuiman mökötysirvistyksen.
Voitteko te vielä mennä Keva-neuvolan neurologille saamaan toisen lausunnon vai onko tuo jokin semmoinen juttu, että se on hoidettava kouluterveydenhuollossa?
Kyllä ne siellä Kevassa lohdutteli, kun surkuttelin yhteistyön päättymistä, että sinne voi tarvittaessa palata. Mut kattoo nyt ekaksi mitä se kouluterkka sanoo. Joka tapauksessa koko pirskatin prosessi myöhästyy vaikka kuinka. Kiitos tyynystä, ei tarttekaan ottaa niin paljon Pamolia :-)
Ole varovainen ettei seinä hajoo. Ja tuollaisia lekurinlappuja varten kannattanee lainata sitä samaa naapurin koiraa, joka on tottunut syömään niitä kotitehtäviäkin...
Mikä siinä onkin, että suurinta osaa virallisista lippulappusista tekisi mieli käyttää lidlin saksalaisen vessapaperin sijaan ... mrrh. Toivottavasti seinät ovat vielä pystyssä. Voimia!
Tiesiköhän se lääkäri edes, mitä kirjoitti?
Tarkoitan että opettaja-minulla on välillä suunnattomia vaikeuksia tietää kaikkia Kelan termien merkityseroja, kun arkikielessä sanoilla on vain pieni vivahde-ero mutta Kela-kielessä ero on satoja euroja kuussa! (minäkin joudun joskus sepustamaan vaikka mitä selontekoja opiskelijoitten tilanteesta, vaikka periaatteessa meillä on oma sosiaali-ihminen, joka asiat paremmin hanskaisi).
Jospa lääkäri ei tiennyt käyttämänsä termin rahamerkitystä? Voisiko sille vielä meilata tai soittaa? (Minun on niin kamalan vaikea uskoa, että joku lääkäri tieten tahtoen kirjoittaisi noin potilaan kannalta epäedullista lausuntoa)
Ylipäätään olen sitä mieltä, että erityisryhmien opettajat ja eritysikouluissa keikkailevat terveydenhuolto-ihmiset(oletus: "tavallisen koululääkärin" keikkarundiin kuuluu myös erityiskoulu) joutuvat kevyin eväin suoltamaan näitä hallinnollisia lippulappuja. Kun omin osaaminen on kuitenkin jossain muualla.
Äitis, yhteistyössä taisimme lääkärin kanssa mokata paapperin. Kys. lääkäri kyllä erityiskoulun ihmisenä on rutinoitunut tekemään toikkareita ja varppina tietää nää KELA:n tasoerot yms., mutta hän ei ollut tehnyt kotiläksyjään meidän potilaan kohdalla ja ehkä ajatusvirhekin oli saattanut lipsahtaa paperille, mene tiedä. Toisaalta me vanhemmat olimme niin väsyjä, ettemme olleet järin skarppina emmekä luullakseni antaneet tarpeeksi selvää kuvaa tilanteesta. Jotenkin varmaan luotimme Kevasta mukana kulkeviin tietoihin tai jotain, löperöitä olimme kuitenkin.
Nyt kouluterveydenhuolto onkin lomalla ties minne elokuulle eikä asia välttämättä sillä rintamalla etene. Soittelin Kevaan ja tuumasimme, että tehdään psykologilla autismitestit (PEP-R) jälleen ja sen lappusen avulla voi sitten valittaa tai pyytää oikaisua KELA:lta, mikäli tulee liian matala hoitotuki. Ja kuulemma lääkärinlausunnossa mainittu hoitotukisuositus ei sido KELA:n virkailijoita kumpaankaan suuntaan.
Puuh. Pidetään peukkuja, että meidän oma selostus nyt riittäisi eikä tarvitsisi oikaisupyyntöjä tai valituksia ruveta rustaamaan. Jos kaksi vuotta sitten on katsottu erityishoitotuki asialliseksi, sitä suuremmalla syyllä nyt.
Ja lukijalle huom. tästä blogista ei saa ihan realistista kuvaa meidän meiningeistä, kun painotan jokseenkin automaattisesti ajatuksissani sekä kirjoituksissani positiivisia judeemeita ja feidaan raadollisempia osastoja. Polla jaksaa sillä tavalla paremmin.
Seinät muuten ovat yhä pystyssä, hyvää tekoa. Kiitos paput myötäeloiluista!
Lähetä kommentti