Oppitunti I, köhivää käynnistelyä

Kirjastoretkellä saimme Tosikoisen taintumaan päiväunille, joten meillä oli kotiuduttuamme hetkinen vapautta! Päätin, että NYT käynnistetään kuvionuotteilu. Esikoinen on alkanut esittää minulle lauluja ääntään instrumenttina käyttäen, ei siis ainoastaan hyräile muuten vain puuhaillessaan. Tosin ihan ensin tyhjensin tiskikoneen, kun se on niin mahdottoman mukavaa aina kun Tosikoinen on nukkumassa eikä kiipeämässä koneeseen sisään. Tiskikoneeseen ei onneksi mennyt kuin vähän yli tunti.

Tunnustelin pari tuntia Prodikeysin näppistä kunnes muistin, miten koskettimet saadaan esiin. Toivoin parasta: kunpa olisimme muistaneet asentaa softat edellisen koneenpämähdyksen jälkeen. Kyllä! Hyvä me. Seuraavaksi aloin ihmetellä, missä lienee Kuvionuotti-kirja. Kylläpä ihmiselle on kertynyt kirjoja! Onneksi meni vain viisi tuntia kirjan löytämiseen. Aloin etsiskellä jotain tuttua ja mieleistä, helppoa kappaletta ja emmittyäni kolme-neljä tuntia päädyin Pieneen nokipoikaan.

Esikoinen kuitenkin ensin halusi kertoa minulle 500 kertaa, miten hän leikkasi nurmikkoa eilen isän kanssa ja kuinka talvella on lunta ja pulkkamäki ja miten hän haluaa isän kanssa pyöräilemään. Poika rauhoittui, kun katselimme kalenteria jokusen tunnin. Sitten lauloin Nokipoika-laulun läpi 25 kertaa rauhalliseen tahtiin ja yritin selittää Esikoiselle pari tuntia, mistä on kyse. En saanut lasta kammetuksi sohvalta tietokoneen ääreen, joten menin itse sinne ja soitin Nokipojan näytteeksi. Muutaman tunnin päästä sain lapsen koneelle, jonka äärellä hän viihtyi minuutin. Sitten hän meni ikkunan ääreen, koska kuuli, että ulkona huristeli ruohonleikkuri. Kohta Tosikoinen heräsikin nukuttuaan viisi minuuttia.

Huomenna taas!

PS. Aika-arviot ja muut luvut saattavat olla hieman subjektiivisesti värittyneitä.