Jätkät, likat. Yritin juuri äsken laulaa SP:lle hempeästi sä olit lämmin niin kuin takka talvi-illoin, mutta jo lämmin-kohdassa pehmeä alttoni muuttui raakkumiseksi, säe loppui korahteluun ja yskintään. Kurkku on illan mittaan jostain syystä lähettänyt yhä voimakkaampia kipusignaaleja. Mitä ihmettä? Kuka mua pämäytti? FLUNSSA?
Tää menee nyt puntaroimaan kipulääkkeen puolesta ja vastaan, hörppäämään puoli litraa rooibosteetä ja kohta nukkumaan. Johan nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
Näppis. 400 kertaa enemmän bakteereja kuin vessanpöntössä. Esikoinen sanoi mulle eilen että 'äiti, musta on sitten ihanaa kun sä laulat'. Kiitin. Esikoinen jatkoi että 'ei kun oikeesti, sä laulat tosi hyvin ja osaat tosi paljon lauluja!'. Krhhm.
Hauskaa illanjatkoa ja pikaista paranemista!
Voih, hyvin suurta emputusta täältä. Kaksi flunssaa parin viikon välein sairastaneena voin kokemuksen syvällä kurkkuäänellä sanoa, että mikä ei tapa, siihen ei kuole. Mut silti!
Mä muuten luulin aina ennen, että laulamasi (tai ainakin yrittämäsi) laulun sanat menee: hän oli lämmin niinkuin takki talvi-illoin.
Sopishan tuokin tosin ihan hyvin.
Mä en laula lapsille enkä varsinkaan miehelle.
Kerran kun esikoinen oli pieni yritin laulaa sille mun Magdaleenaa, joka on mun lempparilastenlaulu Lounatuulen ohella. Esikoinen: "Älä äiti laula."
Keskimmäisen ristiäisissä pappi sanoi: "Ja sitten laulamme yhdessä virren se ja se." Johon esikoinen (kovaan ääneen): "Ei kai äiti laula?"
Ainoa lohdutus tässä on se, että ilkeä esikoinen ei itsekään pysy nuotissa.
Snää et oo sitten vieläkään oppinut menemään nukkumaan ajoissa? *huoh*
Yks juttu, bongasin myöhässä tuolta /meksun pölkistä, että olit kysynyt jotain siitä mustan miehen mekosta. No semmonen niinku miestenpaita (kovat kalvosimissa ja kaikki), mutta ulottuu maahan asti. Kokovalkoinen. Tiiät varmaan. Just tää tämmöinen meikäläisen rusketusraitapaita. Ylirohee helteellä. Tingitty hinta 20 e.
S
Gifu, päin vatsoin! Nukkuma-ajoitukseni oli jopa ihanteellinen. Vauva meni hermostuttavan hankalasti nukkumaan, mutta puoleen yöhön mennessä sain omat (vauvan flunssapulmailu- ja KELA-syistä piukentuneet) hermokierrokseni rauhoittumaan rooibosteen ja akkainlehden äärellä, kipulääke ehti vaikuttaa kurkkuun ja muutenkin olo tuli nukkumiselle suotuisaksi. Sitten sainkin vedellä hirsiä puoli kymppään! Jee! Toi paita kuulostaa hyvältä, eli GIF, JPEG, lyijäripiirros tai ristipistotyö! Tai livenä!
Piikkari, epäilen, että kaksi lasta ja yksi mies, jotka jo ovat flunssassa, sisältävät VIELÄ enemmän flunssapöpöjä kuin näppis. En kyllä tällä hetkellä suosittele tätä näppistä kenellekään perheen ulkopuoliselle. Mitenkäs muuten läppärin näppäimistö putsataan, kröhöm kröhöm?
Elma, otan kaikki emput vastaan ja kiedon ne kurkun ympärille lämmittämään.
Hiipinä, Aamulehdessä oli tänään hauska juttu laulamisesta ja olikohan eilenkin. Jostain luin kuitenkin ihan äskettäin tyypeistä, jotka ovat oppineet laulamaan, vaikka ovat olleet ihan toivottomia. Laulamaan omaksi ilokseen ja joku pappi myös työkseen.
En tiedä, miten olisin vauva-Esikoisen kanssa koskaan pärjännyt ilman laulamista. Hän ei huolinut tutteja tai muita lohdukkeita, mutta laulut rauhoittivat häntä kiperissä tilanteissa. Niinpä lauloin Haitulat ja kaverit ihan missä vaan ja uskon vieläkin, että se ääni voitti täysin tolaltaan menneen Esikoisen huutamisen. Muuten, Uralin pihlaja maksimaalisella paatoksella oli yhteen aikaan Esikoisen suosikki ja sitähän sitten veisattiin aika tiuhaan. Esikoinen itse laulelee myös, tosin sanoitta, mutta kuullakseni ihan nuotilleen. Kesäprojektina onkin nuottinäppiksen ja kuvionuottien opettelu.
Jostain luin kuitenkin ihan äskettäin tyypeistä, jotka ovat oppineet laulamaan, vaikka ovat olleet ihan toivottomia.
Viime sunnuntain Hesarissa ainakin käsiteltiin aihetta laajasti. Siitä on tehty oikein väikkäri (ja tekijän nimen häpeäkseni unohdin, enkä viitsi lähteä etsimään).
Minäkin olen niitä, joita on pienestä pitäen kielletty laulamasta. Harva edes auttavasti laulamaan kykenevä tajuaa, miten amputoivaa laulutaidottomuus on (etenkin kun siihen yhdistyy laajamittainen epämusikaalisuus, kyvyttömyys edes kuulla musiikkia).
Lukemattomissa sosiaalisissa tilanteissa laulutaidoton nousee isommaksi silmätikuksi kuin muuten heikkolahjainen. Murrosiässä oli yhtä tuskaa, olla poikkeava, kun kaikkien muiden elämä tuntui kieppuvan musiikin ympärillä...
Vieläköhän voisi oppia?
Laulu- ja soittotaidottomuushan ei nykyisin tunnu olevan mikään este edes listahuipulle kiipeämiseen. Jaa wanha, mä vai?
Itse en laula edes suihkussa, mutta natiaisille kyllä. Tajuavat siitä että nyt on syytä nukkua tai muuten.
Mua harmittavat ne laulajat, joita kuullessa ylieläytyvä tulee kipeäksi. (Tämä tarina on tosi.)
Mutta nuotin vieressä on tilaa, kuten vanha kansa tapasi sanoa, joten laulakaamme vain, jos ei yleisö liian kovasti valita.
Lähetä kommentti