Päivän hauska uutinen on se, että kamu sai paksun kuoren yliopistolta. Mua hymyilyttää niin, että kirurgeilta menisi viisi tuntia virneen poistamiseen, mikäli pitäisi saada naama peruslukemille.
Kun itse sain paksun kuoren päästyäni opiskelemaan englannin kääntämistä ja tulkkausta, en ollut uskoa sitä todeksi. Pengoin paperipinoa ja ihmettelin, miksi ne semmoisia lähettelevät. Pikkuhiljaa käydessäni pinoa läpi tajusin, että olin päässyt sisään. Etenkin, kun pääsin siihen lappuun, jossa asia ilmaistiin selkeällä suomen kielellä. Vuh! Onneksi sain heti ensiapukahvia naapurilta. Oli se vain mainiota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Darling! :-D
(ei irtoa muuta! oh!)
Mun iloni pilasi entinen lukiokaveri, joka onnitteli mua opiskelupaikasta _ennen_ kuoren saapumista. Hän oli käynyt Pynsällä poikaystävänsä (joka jo opiskeli kkl:ssa) kanssa ja oli tietty ovesta lukenut mun nimeni.
Vieläkö siellä kuoressa on matrikkelikortti tms. jossa kysytään äidin tyttönimeä ja isän ammattia? Semmoinen oli 1986, kun minä aloitin eli (hui) lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Miten tämä aika menee näin nopeasti?
Taisipa olla vielä vuonna -92 tämä nerokas kysymyspari vielä kummittelemassa. Ehkä varastot ovat huvanneet ja uusittu versio löytyy da kuoresta?
hei! mä pääsin n. vuonna 92 samaan yliopistoon lukemaan saksan kielen kääntämistä ja tulkkausta. mutta en sit mennyt ... oltaisiin melkein voitu olla melkein opiskelukavereita. tämä on enne!
No niin, mylläsin da kuoren vähän paremmalla ajalla läpi, eikä kukaan tahtonut tietää äidistä ja isästä mitään. Voihan nenä, kun niistä juuri olisin voinut kertoa ummet ja lammet :-)
Lähetä kommentti