En ole sattumoisin antanut tyttärelle blogilempinimeksi Tosikoinen. Ihan kuin ei muutenkin olisi palapelissä paloja, mietimme sitäkin, vieläkö ennen nelikymppisiäni äityisimme yrittämään Kuopusta tähän sakkiin. Semmoinen olo on, että viideskin ihminen sopisi tähän porukkaan. Adoptio tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta, mutta toisaalta byrokratiarumba hirvittää. Sitä kun on Esikoisen kanssa riittänyt.
Onneksi on vielä pari vuotta aikaa tätäkin fundeerata. Ehkä pari kuukautta hullunmyllyssä, joksi työpaikkani näyttää muuttuneet, riittää sysäämään kohti ratkaisua (huom. tämä oli huumoria, jossa saattaa olla osapuilleen 50 % totta).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
10 kommenttia:
Onnea matkaan, mitä tahansa päätättekin. Kadehdin kaikkia pariskuntia, jotka voivat tuolla lailla yhdessä päättää asioista. Me olemme vaiheessa, jossa kaikki tyssää ukon vastustukseen. Onneksi olen saanut sentään yhden kullanmurusen - ja onneksi omiin nelikymppisiini on vielä viisi vuotta. No johan on: kannustan kaikkia hankkimaan lapsia, koska haluan itselleni hyviä esimerkkejä :)
Oli mielessä joku hyvä ja kannustava kommentti, mutta se unohtui kun tähän tuli metrinmittainen kakalta haisten. Mutta kerrottakoon kuitenkin, että minulla tuo neljä oo on jo mittarissa ja ajatusta/haavetta/suunnitelmaa toisesta lapsesta ei ole vielä täysin haudattu.
Minä myös täältä yritän sorvata jotain järjellistä kommenttia, mutta se kilpistyy joka kerran ajatukseen "Jos se on jo mielessä muhimassa, niin..." :-) Kun olen perhettänne katsellut, olen samaa mieltä siitä, että viideskin ihminen sopisi teidän porukkaanne mainiosti, mutta näissä asioissa on paha mennä tyrkkimään suuntaan tai toiseen (vaikka kuinka mieli tekisi) :-)
Yhdyn Ammuun!
Ehkä pari kuukautta hullunmyllyssä, joksi työpaikkani näyttää muuttuneet, riittää sysäämään kohti ratkaisua
Esikoiseni syntyi kesken opiskelujeni silkasta lapsen haluamisen huumasta. Pari vuotta myöhemmin vietit alkoivat taas viedä mennessään. Lisämotivaatiota toi sekalainen työseikka. Ja kun kolmatta kertaa alkoi tehdä mieli, oli siinä jo harkintaperusteena vallan voimakkaasti mukana mahdollisuus työelämän hullunmyllystä irottautumiseen.
Olin toissapäivänä erinomaisella luennolla, jossa avainsanoja olivat halu, tahto ja rakenne.
Sitä soveltaen: jos lapsen hankintaan on halua, tahtokin sanoo, että mahdollista on ja lisäksi rakenne hullunmyllytyöpaikan muodossa pukkaa päätöstä samaan suuntaan, niin taitaapa teille tulla Kolkkioinen.
Toisaalta voi olla niinkin, että työpaikalle mennessäsi huomaat, etti se niin hullunmyllyä olekaan. Silloin se rakenne saattaakin imaista sinut mieluummin toteuttamaan ihmisyyttäsi töissä kuin kotona.
Minusta on tervettä tunnistaa omat motiivinsa. Joidenkin ihmisten mielestä lasta ei kuulu haluta kuin lapsen itsensä vuoksi. Työt, taloudet sun muut ovat epäpyhiä perusteita. Kaksoseni eivät ole minulle yhtään sen vähemmän rakkaita ja merkittäviä, vaikka heidän syntymänsä yhtenä motiivina oli pakoni töistä.
Kiitos kommenteista! Vaikka näissä asioissa pitää ratkaisu tehdä ihku itse puolison kans ja odottaa sitten, onnistuuko itse toimitus ;-) on mukavaa saada toisten ajatuksia päähän muhimaan omien tuumauksien ohelle.
Helen, mun äiti oli pikkusiskoa tehdessään jo 46 v. joten siitä on jäänyt fiilis, että pitäisi olla viis vuotta nuorempi tms. Että viiskymppisenä lapset olisivat jo koulussa. Mutta rajat eivät ole kovin selkeitä näissä asioissa, ne täytyy itse neuvotella oikeanlaisiksi.
Äitis, oikein mainio kommentti taas kerran, josta saa myös emmettä aatokselle.
Luulisin, että pohjimmainen syy mulle saada lapsi olisi se, että tulee uusi ihminen maailmaan, itselle yksi tärkeä ihmissuhde lisää ja perheeseen uusi jäsen, eli myös muille perheenjäsenille tärkeä ihmissuhde. Siitä muodostuisi sitten lähimpien vuosien elämisen peruskuvio ja loppuelämänkin kuvioita määrittävä kombo.
Valitseeko tämän vaihtoehdon on tietysti riippuvainen kiljoonasta pienestä asiasta ja käytännön arkisista hommeleista. Jos lapsi jää siittämättä, ei tavallaan menetä mitään, koska se ihminen ei ole koskaan ollut edes alullaan. Silloin on jättänyt yhden vaihtoehdon käyttämättä ja tarttunut toisiin. Vaikka tietysti sitä jäisi miettimään kuten muitakin valitsematta jääneitä vaihtoehtoja.
Äh, en mä nyt saa ilmaistua itteäni oikein järkevästi. On tämä tietenkin sen verran iso asia, ettei sitä kommentissa jaksa tyhjentää :-)
itselle yksi tärkeä ihmissuhde lisää ja perheeseen uusi jäsen, eli myös muille perheenjäsenille tärkeä ihmissuhde.
Tämä muuten oli minulle toisesta lapsesta eteenpäin sellainen äitiyteen liittyvä superupea kokemus, jota en edes ollut osannut ennakoida! Olin jotenkin niin itseäni täynnä, että luulin minua tarvittavan siihen, että esikoiseni kiintyy pikkuveljeensä. Kun sitten näin, miten niiden kahden (ja myöhemmin neljän) välille syntyy tykkäämissuhde ihan ilman minun välittäjätoimintaani, liikutuin ihan itkuun.
Lapsille sisarukset voivat olla valtava rikkaus. Esimerkiksi nuorimmaiseni ovat eläneet aika turbulentissa kotimaailmassa. Ilman toisiaan niistä ei olisi kasvanut niin tasapainoisia ja mainioita nuoria kuin nyt kasvoi. Kun lapsia on monta, ei vanhemmilla ole yhtä paljon aikaa per pentu. Vastaavasti lapsella on monta läheistä ihmistä omasta takaa antamassa rakkautta, tukea ja mallia.
Älä turhaan pelkää adoption byrokratiaa. Sen selvittää kyllä vasemmalla kädellä sellainen, joka on noin paljon jo pyöritellyt paperia.
Neuvonta on lähinnä juttelua & kotitehtävien kirjoittelua. Sitten kerätään & laillistetaan paperit, mutta ei sekään ainakaan Kiinan osalta ole liian vaikeaa.
Kiitos, Piikkis, kannustuksesta! Ehkäpä olisi syytä katsoa tuota adoptiovaihtoehtoa hiukan tarkemmin.
Tuli mieleen vielä, kun eilen tapasin yhden adoptioäidin, että varsinaista byrokratiaa voi olla adoption jälkeen ja samasta syystä kuin teillä. Heillä esikoinen on erityislapsi ja tarvitsee tukitoimia ainakin kouluiän loppuun. Nöinkin voi käydä, vaikka ei varsinaista ns. special needs-lasta olisikaan adoptoimassa.
Ja tietynlaista pioneerihenkeä tarvitaan, etuudet eivät ole samalla tasolla kuin bioperheillä. Sitäkin pitää jaksaa, että oma perhe kiinnostaa muita valtavasti ja saa kuulla sammakoita. Siihen lienet jo tottunut.
Lähetä kommentti