polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

keskiviikkona, elokuuta 24, 2005

Tiina yksinhuoltajana

SP lähti aamukoneella Tukholmaan ja minä vastaan Esikoisen kouluunlähdöstä ja kaikesta muustakin. Yleensä SP keittelee puurot, tsekkaa pukemisen ja laittaa poikasen reppuineen koulutaksiin ennen töihinlähtöään, kun minä ja Tosikoinen parhaassa tapauksessa vielä uinumme petissä viattomien unta (aamuöisten valvomispätkien uuvuttamina). Nyt minun pitää tehdä kaikki. Tekeminen sinänsä on aika OK, mutta nukkumisesta tinkiminen ei.

Ruoanlaitto on tällä hetkellä yhtä pirua, kun tutkimusintoinen riiviö
pienokainen raahaa tuolia kaikkialle, eli yltää kaikkialle. Kaikkialta hän etsii terävimmät veitset, parhaiten lattioille leviävät muropaketit ja eniten allergiaa aiheuttavat suuhunpantavat, jos en valvo KOKO AJAN. Milläs valvot koko ajan, jos yrität tehdä ruokaa? Ergo lienee toimivin vastaus.

Esikoinen on kovasti isänsä poika ja kaipaa tuota isoa äijää kovasti. Seuraamme viikkopäivyristä tiukasti tilanteen kehitystä ja numeroviittomat ovat ankarassa käytössä, kun kerrataan 50 kertaa päivässä (konservatiivinen arvio), milloin isä tulee. Ja milloin kenties poika pääsee taas leikkaamaan nurmikkoa. (Muuten, seitsemänvuotias poika haluaisi ihan hirveästi ajaa partaansa. Vinkkejä?)

Tiedän, että on naurettavaa valittaa kolmesta päivästä, kun toisille vammaisenkin lapsen yksinhuoltajuus on arkipäivää. Luin sitä paitsi juuri äskettäin Jaatispostista äideistä, joita jatkuvasti arvostellaan puutteellisista kasvatustaidoista, kun lapset käyttäytyvät vammaisuutensa takia "huonosti", eli siis esimerkiksi autismikirjolla olevat lapset autistisesti tai kehitysvammaiset kehitysvammaiseen tapaan. Ja nämä arvostelijat ovat pitkäaikaisia naapureita tai sukulaisia, joiden pitäisi hyvin tietää, mistä on kysymys.

Liian karua, että ihminen joutuu lapsen vammaisuuden takia opiskelemaan asiaa, kuntouttamaan vuorokaudet ympäri, kirjoittamaan lippulappuja, kestämään vaikeahoitoisuutta vuosia ja taas vuosia, siis venymään hillittömästi suuntaan jos toiseenkin - ja sitten paskaa sataa niskaan huonosta äitisuorituksesta. Kirosana.

Meille ei onneksi ole sattunut juurikaan vastaavaa. Mahdollisesti naapurit ajattelevat tykönään ties mitä kauheuksia, jos eivät tiedä pojan vammaisuudesta. Yksi naapuri taannoin sanoi pienessä sievässä samalla myöhäisbussilla tullessaan, että kyllä me joskus voisimme päästää pojan leikkimään pihalle. Ai kuinka? Ilmeisesti meidän ulkoilumme vain osuivat eri aikoihin, mistä tuli ehkä mielikuva, että Esikoinen on kumma siksi, että pidämme häntä tynnyrissä suurimman osan ajasta. Sukulaiset ja kaverit ovat ottaneet asian hyvin, ainakin enimmäkseen.

Kun nyt pääsin vauhtiin asenteiden ihmettelyssä: olen myös tutustunut eriskummalliseen ilmiöön nimeltä yksinhuoltajien kadehdinta. Ohi Ammutulla oli tästä hyvä kirjoitus ja olen itsekin observoinut sivusta kyseistä vieraan planeetan meininkiä. Kaikkein mystisintä on yksinhuoltajien saamien tukien kadehdinta. Toisilla ihmisillä on semmoinen fantastinen mielikuva, että yhteiskunnalla on jossain ehtymättömät rahahanat yksinhuoltajia varten eikä valtion luksus-elätin tarvitse kuin laittaa kuppi alle. Todellisuudessa yksinhuoltajat ovat usein suorastaan köyhiä. Yhteiskunnan tuet eivät korvaa sitä vajetta, mikä syntyy yhden tulonsaajan puuttumisesta (verrattuna kaksinhuoltamiseen). Elatusmaksut eivät yleensä ole Suomessa kummoisia, yhteishuoltajilla niitä ei edes ole. (Käytännössä yhteishuoltajuus voi olla yksinhuoltajuutta, tämä vaihtelee suuresti.) Ja köyhistä köyhin on usein yksinhuoltaja-opiskelija. Turhaa käydä lisääntymään rikastumisen toivossa siellä opiskelijabokseissa, vaikka kansa elättelisi mitä mielikuvia.

Hyvä uutinen yksinhuoltajia kadehtiville perheellisille: eroamalla voitte itsekin päästä tuohon ihastuttavaan tilaan!

Otsikko on lainassa vaihtoehtoisesta Inna Kolvin kirjoittamasta Tiina-sarjasta, jossa ovat myös osat Tiina omaishoitajana, Tiina työttömänä, Tiinaa vituttaa, Tiina sauvakävelee, Tiina bloggaa ja Tiina epäilee Juhaa. (Yksi noista on siinä oikeassa sarjassa). (Huom. Tiina-nimiset kaverini, tämä ei ole teihin kohdistettua kettuilua.)

PS. Myös Olmi ja Mammaliini bloggaavat yksinhuoltajuudesta, kannattaa lukea.

11 kommenttia:

Piikkis kirjoitti...

Anoppi oli 5 lapsen yksinhuoltaja. Eipä ole tullut mieleen vielä kadehtia, kun on kuunnellut, mitä se arki on, kun siivooja elättää 5 lasta.

Elma kirjoitti...

Kauraksu, kyllä sä varmasti pärjäät. Mä luotan suhun.

Epäreilua on se, ettei tuo Jaatispostin sivu avaudu kuin rekisteröityneille käyttäjille. Vai onkohan siellä joku vierailevien osasto erikseen?

Tsemppiä kovin sinne!

Lazur kirjoitti...

Olin näitä kadehdittuja yhteishuoltajia (mutta yksinelättäjiä,) lokakuusta 1992 kesäkuuhun 2001, jolloin saman katon alle muutti mies ja ainoa yhteiskunnalta saamani avustus, eli lapsilisien yh-korotus 200 mk/pää lakkasi. Syyskuun 15. kuluvaa kuuta maksan viimeisen erän lainasta, jonka jouduin ottamaan selvitäkseni elämisestä noina vuosina. Asumistukea ei tippunut, päivähoidosta maksoin korkeimman mukaan, sosiaaliviraston luukulla en vieraillut enkä kuunaan ole saanut killinkiäkään elatusapua tai -tukea (ns. nollasopimus, ex-mies ei siis ole jättänyt lain silmissä velvoitteitaan hoitamatta). Jos nyt jotakuta kadehdituttaa joka toisena viikonloppuna ja kaksi viikkoa kesäloman aikaan saamani vapaus kun lapset olivat isänsä luona, niin ihan vapaasti vaan. Rahatilannetta kun ei tosiaan voi kadehtia, ja minä sentään kävin töissä.

kukkis kirjoitti...

Harmi kun kaapelia pitkin ei oikein pysty tarjoamaan auttavaa kättä. Virtuaalitaputukset selkään sitten vain *läpy läpy*. Varmasti selviät hienosti. Ja ajattele, miten rennon huolettomalta tuntuu sitten loppuviikosta, kun olet taas kaksinhuoltaja :)
P.S. Muista juoda pullakahveja, ne auttavat hädässä.

Helen kirjoitti...

Kaura, meilläkin on mies kolmen päivän työmatkalla, ja minulla ei ole kuin yksi lapsi (ja se iso musta koira) yksinhuollettavana, ja kyllä tämä on ihan tarpeeksi rankkaa. Etenkin kun nuo pottatreenitkin tuli päätettyä nyt järjestää, niin eihän tässä saa hetkenkään rauhaa, sillä jos selkänsä kääntää niin jossain on "tuoksuva" yllätys.
En ikinä taatusti pärjäisi yksinhuoltajana oikeesti, joten hattua nostan kaikille yh:ille, oikeille arjen sankareille!

Hiipinä kirjoitti...

Kun mä olin työtön yksinhuoltaja, sain asumistukea ja toimeentulotukea ja työmarkkinatukea. Olikin kuulkaa ruhtinaallisesti rahaa.

Sitten kun menin töihin maksoin yksikseni paria kymppiä (siis markkaa) vaille korkeinta päivähoitomaksua. Yksinhuoltajuus näkyi ainoastaan lapsilisän korotuksessa, jonka Lazur jo mainitsi. Kyllä oli taas ruhtinaallisesti rahaa.

Exä maksoi ja maksaa elatusmaksua noin 150 euroa kuussa. Lapsi käy isällään ehkä kerran kuussa ja isä maksaa matkat sinne. Kaikki muut menot maksamme minä ja nykyinen miehemme.

Kun olin yksinhuoltaja sain kuulla, että en saa mennä "baariin tuhlamaan lapsen elatusmaksuja" niinä viikonloppuina kun lapsi oli isällään. Kukaan ei missään vaiheessa asettanut isälle tai tämän rahankäytölle mitään rajoituksia.

jospa kirjoitti...

Kuuntelin taannoin pöyristyneenä, kun miespuolinen tuttava, joka on jättänyt kautta aikojen kaikki elatusmaksut maksamatta, ihmetteli että miksi hänen pitäisi maksaa exälle mitään kun sillä on kerta itselläkin palkka ja se saa lapsilisät. Siis miksi hänen pitäisi maksaa naiselle mitään, kun se kerta tulee omillaankin toimeen. Hänen uusi naisystävänsä (jolla on nyt miehen kanssa lapsi) oli aivan samaa mieltä ja lisäsi vielä, että on epäreilua, että jos ei enää asu yhdessä, miehen pitää antaa naiselle rahaa (tyhjästä), mutta jos asuu yhdessä, naisella ei ole mitään taattua summaa minkä miehen pitää sille antaa.. kaiken huipuksi nainen totesi, ettei halua miehen maksavan exälle, koska se rahahan on 'suoraan häneltä pois'

Kaura kirjoitti...

Jospa, ilmeisesti kyseinen isähenkilö ei oikein tajunnut olevansa vastuussa lapsistaan :-( Pimmeetä.

Erityiskiitos Lazurille ja Hiipinälle yksinhuoltokokemuksista! Kyllä nyt kadehdituttaa, kuten myös Piikkiksen anoppi. Huh.

Tsemputukset ovat aina paikallaan ja kiitos Kukkiksen muistutuksen, muistin myös juoda pullakahveja! Ne todellakin auttavat! Heleninkin ehkä kantsii kokeilla. Ainakin kahvin tuoksu tuo vaihtelua ;-)

Elmabeibe, Jaatisilla on oikein kotisivukin, jonne pitäis päästä kaikkien. En jaksa tehdä nyt linkkiä kun meen just nukkumaan, mutta kopioi tästä:
http://www.jaatisposti.net/

Kaura kirjoitti...

Ai niin, jos näette Kolvin klassikkoteosta "Tiinaa vituttaa", lähettäkää mulle. (Äh, ei niitä ole kai vielä kirjoitettu. Unohtakaa.)

mammaliini kirjoitti...

juu, kadehtikaa ihan vapaasti. työtätekevänä yksinhuoltajana saan niin mittavaa palkkaa, että sillä ei luultavasti ylitetä edes minimitoimeentulon rajaa. onneksi on lapsilisät. ja onneksi kyseessä on oma valintani, koska haluan itse hoitaa omat lapseni kotona. muuten voisi jo vituttaa.

vapaat viikonloputkin on haalea muisto vain, jostain kaukaa menneisyydestä. pojat (-00) ei ole koskaan olleet missään yötä pois kotoa.

asumistukea olen hakenut ja saanut pari vuotta sitten. siitä tilitinkin taannoin pikku-isännän blogissa, kommenttiosiossa.

Tiina kirjoitti...

Niinpä. Kommentoinkin jo tuolla Ohiammutun blogissa, mutta kiitos myötätunnosta tännekin!!!

Rahassa on todellakin kieritty ;-) kolmen lapsen työssäkäyvänä yksinhuoltajana. Minä sentään olen ollut niin hyvässä asemassa, että lasteni isä on hoitanut osuutensa esimerkillisesti ja sinä aikana kun lapset olivat hänen luonaan minä puskin sivuhommasta sivuhommaan raapiakseni rahat asuntolainaan, koulumaksuihin yms. kasaan.

Terveyshän siitä kärsi, mutta meidän yhteiskunnassamme ilmeisesti maksetaan mieluummin kalliista sairaalahoidosta (syöpä) kuin annetaan rahaa silloin yksinhuoltajaperheelle, kun sitä eniten tarvittaisiin.

Tiinaa vitutti... ;-)

Blog Widget by LinkWithin