Vaikka kuinka yritän, en keksi yhtään hyvää puolta jalkani vammautumisessa. On helkkarin vaikeaa tehdä kotiäidin työtä kyynärsauvoitettuna, kunto laskee, olo on heikko ja kärsimätön eikä autoilukaan onnistu, kun jarru- ja kaasujalka on mäsänä. En tarvitse muistutusta siitä, miten terveys on ihana ja arvokas asia, kun tiedän sen jo valmiiksi oikein hyvin!
Toivottavasti huomenna kestää varata vähän enemmän jalalle, kun SP on töissä. Tavaroita pitää kanniskella ees-taas, Tosikoista pitää nostella 150 kertaa ja sekalaista meuhtomista harrastaa 30 kiloa iltapäivään mennessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
Kaurain! Eikö tuossa kivuliaimmassa ligamenttihärötilassa tosiaankaan ole kotiapua saatavissa?
Eihän tuosta nyt mitään tuolleen tule.
Jos mulla ei ois sorvia ja tulevia rippijuhlia, niin kiitäisin sinne kodinhengettäreksi. Ja ihan varmana muuten tulisin.
Mutta asiain tällä tolalla ollessa en voi muuta kun taas kerran toivoa, että kaikki menisi hyvin tai edes jotenkin.
Täytyypä taas soitella mestoja läpi, mut ei oo aiemminkaan löytynyt apua. Meillä omaishoitajilla ei ole sairauslomia. Mut eiköhän tässä jotain kehitellä.
Elma-hengetär olisi täysin yliveto!
Vasta nyt ehdin henkäisemään osanottoni epäonnisen reissun ja jalkaparkasen vuoksi. Toivottelen pikaista toipumista ja arkihommeleiden lutvitutumista!
Kotiäitien, omaishoitajien sun muiden sairauslomien puute on tosissaan varsin pököpäinen hommeli.
voi rähmä! otan osaa ja nostaisin tosikoista jos ylettyisin. nopeaa toipumista!
Koska olen armoitettu keksimään hyviä puolia karseistakin tilanteista, olen yrittänyt miettiä eilisillasta asti, mitä hyvää tässä voisi olla. Ainoa kökköajatus oli, että käsivoimat kasvavat, mutta ei se taida paljon lohduttaa :/ Sitäpaitti kämmeniin voi tulla myös rakkoja, jos sauvailee liian innokkaasti.
Lämpimiä ajatuksia meiltä, kerro, jos voidaan jotenkin jelpata! Lohduttaisiko kassillinen omppuja?
Oi pejpe, kasapäin hempeitä, empullisia ajatuksia sekä pikaista paranemista!
Kamu tuli vauvansa kanssa jeesailemaan! Se toi muassaan myös irstaimman mahdollisen kahvipullan eli kermamunkin. Munkki todennäköisesti paransi nilkkaani ainakin 10 prossaa. Vauvoista tarttuva kamala kuumetauti on hiukan hikoiluttanut, mutta vielä en ole hullunkiilto simmussa raahaamassa Siittäjää makuukamariin. (Lapsetkin ovat vielä hereillä.) Huomenna ja ylihuomenna onkin jo aiemmin varattu täti apuna.
Kiltti, Kukkis, Käkkijä ja Ammu, kiitos ihkututtavista toivotuksista! Käkkis, aion kyllä käyttää käsivoima-ajatusta hyväkseni, koska tyttären kiinteyttämät lihakset aina kestävät vähän lisääkin muhkeutumista! Omput voisivat muuten olla aika kova sana! Pitävätkö ne lääkärin loitolla?
Toi tädin apunaolo ei sit liittynyt vauvakuumeeseen tms. mitenkään :-D Tuli hieman hassu ajatuspomppaus siihen kohtaan. Ihan vaan ajattelin selventää siltä varalta, että joku luulee mun yrittävän lisääntyä tätien kanssa.
Lähetä kommentti