Toivottavasti en kerjää verta nenästäni, kun muistelen aikaa, jolloin olin 14-15-vuotias. Nyt kun yhtäällä puhutaan saatananpalvojapedofiileistä ja nostatetaan lynkkausmielialaa ja toisaalla vihjaillaan siihen suuntaan, että skandaalin takana onkin teininuoren seksikokeiluja vanhemman poikaystävän kanssa, tulivat kirkkaasti mieleen omat sakkoliha-ajat. Koko Toijala-jupakka vaikuttaa hyvin epämääräiseltä, joten en ota siihen kantaa. Varmuuden vuoksi, jos sitä ei ole vielä hohtavin kirjaimin kirjoitettu otsaani, todettakoon, etten hyväksy lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, vaan mielestäni se on yksi pahimmista rikoksista.
Mutta muistelmaan. Olin teininä ulkomuodoltani täysi-ikäisen oloinen, samoin keskustelu- ja pukeutumistyyliltäni. Sisäisesti olin yhtä seksi-intomielinen kuin keskimääräinen nuori mies. Jos silloiset (itseäni vanhemmat) poikaystäväni olisi tuomittu pedofiileiksi, kyseessä olisi ollut oikeusmurha. En saanut henkisiä vaurioita siitä, että ensimmäinen poikaystäväni kieltäytyi yhdynnästä kanssani, vaikka pyysin. Seurustelimme vuoden ja sain tuona aikana paljon iloa hellyydestä ja pettingistäkin. En saanut henkisiä vaurioita siitäkään, että toinen poikaystäväni antoi minulle, kun olin 15-vuotias. Olin valmis ja halukas ja tietoinen siitä, mitä tein. Minusta ei millään tulkinnalla olisi saanut hyväksikäytettyä teinirukkaa.
Sitä olen kyllä joskus miettinyt, mitä kaikkea olisin ehtinyt saada aikaan, jos seksi olisi riivannut ajatuksiani vähän vähemmän ikävuosina 14-22. Ehkä olisin opetellut meikkaamaan ja laittautumaan, ehkä olisin valmistunut maisteriksi, mene tiedä.
Minusta suojaikärajat ovat hyvä ja tarpeellinen asia. Kuitenkin pitää muistaa, että ihmiset kehittyvät omaa tahtiaan ja pelkkään numeroon tuijottaminen tekee vääryyttä molempiin suuntiin. Moni nuori ei ole kypsä seksiin vielä laillisessa iässäkään, kun taas jotkut meistä saattavat olla valmiita hiukan alaikäisenäkin (14-vuotiaana). Missään iässä ihmistä ei saa painostaa seksiin, jos hän ei tunne olevansa siihen valmis tai halukas. Missään iässä ei saa pakottaa toista seksiin sen perusteella, miltä hän näyttää. Ei tarkoittaa ei.
Kannattaa tietysti muistaa, että nuoren terveydelle on haitallista, jos hän lähtee liian varhaisiin yhdyntöihin. Tokkopa nuoret jaksavat ajatella, että kohdunkaulan syövän riski nousee varhaisten yhdyntöjen takia. Minusta se on selvä merkki siitä, että nuoren tytön kehittymätön elimistö pitää jättää rauhaan.
Jos nyt, kuten eilen jotkin TV-uutiset kertoivat, pedofiilituomioita jaellaan sen takia, että isät ja äidit urkkivat nuortensa sähköposteja ja päiväkirjoja, en ole ihan varma, että ollaan oikealla asialla. Omalla kohdallani se olisi ollut yksiselitteisesti väärin. Tietysti, jos nuori voi pahoin, huoltajan tehtävä on ottaa selvää syystä, hakea apua ja edesauttaa syyllisten joutumista edesvastuuseen. Jos nuori ei voi pahoin, pitää muistaa, että on harmaita alueita.
Itse pyrin lasteni kohdalla siihen, että he arvostaisivat itseään, pitäisivät itsestään hyvän huolen eivätkä lähtisi oman hyvinvointinsa kannalta liian varhaisiin tai muuten haitallisiin seksikokeiluihin. Ja jos joku moka sattuu, ensin tutkitaan ja vasta tarvittaessa hutkitaan. Pyrin myös siihen, että lapset uskaltaisivat aina kertoa jollekulle, jos sattuu jotain pahaa. Jos ei vanhemmille voi kertoa kaikkea, sitten vaikka kummille tai terveydenhoitajalle. Saa nähdä, keksinkö sen viisastenkiven, millä luottamukselliset välit lapsiin pysyisivät aikuisikään asti. Yritys on kova.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
13 kommenttia:
Mulla on vähän sama historia kuin sulla. Olin näistä asioista hyvin kiinnostunut jo sakkolihavaiheessa. Tutustuin seksiin omasta kaveripiiristäni ensimmäisenä.
Joskus olen miettinyt, olinko liian nuori seksiin vai en. Millä se mitataan? En olisi ollut kypsä lapsen kasvatyamiseen eli kaikkiinmahdollisiin seurauksiin. Mutta olin tarpeeksi kypsä kunnollisen ehkäisyn hommaamiseen ennen sitä eka kertaa. Ja en ollut hervoton hihittelijä, vaan kyllä me uskallettiin puhuakin itse asiasta siinä toisiimme tutustuessa.
Toi on hyvä pointti, että onko valmis kantamaan vastuun, jos tulee raskaaksi. Itse olisin varmaan päätynyt aborttiin, mutta onneksi ei tarvinnut, koska pidettiin hyvä huoli ehkäisystä. Toisaalta olisin ehkä saattanut myös pitää "vahingon" ja kasvaa vastuun mittoihin, luulenpa senkin olleen mahdollista.
Nykyään teiniaborttien ja nuorten sairastamien sukupuolitautien määrä on lisääntynyt ja se kielii kyllä tosi huonosta itsesuojelusta. Surettaa :-(
En tiedä mitä olisin tehnyt, mutta silloin ajattelin pitäväni lapsen, jos sellainen mulle tulee, vaikkakin vahingossa. Ehkäisyneuvolan täti tätä multa tivasi.
Mutta kovin toisennäköinen elämä siitä olisi seurannut. Ei välttämättä mitenkään huonompi, mutta erilainen. Moni pöljäily olisi varmaan jäänyt väliin, kun olisi ollut pakko huolehtia jostain muustakin kuin itsestäni.
Mä olen elänyt ympäristössä, jossa nuoria tyttöjä käytettiin seksuaalisesti hyväksi.
Kyse oli usein jopa naimisissa olevista keski-ikäisistä ja sitä lähestyvistä miehistä (n.30-50v), jotka "pyörittivät" nuoria tyttöjä miten mieli teki. Mukana oli nöyryyttämistä ja alistamista.
Suhteet alkoivat sillä kaavalla, jolla moni kahden samanikäisenkin välinen suhde: imartelulla, kohteliaisuuksialla ja liehakoinnilla. Tytöt leimaantuivat "lankeamisensa jälkeen" ympäristössä helpoiksi ja halvoiksi.
Teini-ikäisenä on niin vähän elämänkokemusta, että selviytyminen sairaasta suhteesta on aika kovaa. On raakaa olla hyväuskoisesti rakastunut ensimmäisen kerran sellaiseen henkilöön, joka käyttää tilaisuutta systemaattisesti hyväkseen. Joka ei arvosta sinua ihmisenä. Olet vain seksiä tarjoava kohde sen ensimmäisen kerran jälkeen.
Moni luonnehäiriöinen osaa olla tosi charmantti. Piirteen tunnistaminen on vaikeaa, jos elämänkokemusta on vähän.
Suomen laissahan kuitenkin kahden suhteellisen samanikäisen välistä kopulointia pidetään ihan normaalina, vaikka toinen osapuoli olisikin vielä alaikäinen =) Eli tuskin mitään erityisiä seuraamuksia sillä on, että 19-vuotias ja 15-vuotias seurustelevat keskenään. Onhan se nyt aivan eri juttu kuin vaikkapa 39-vuotias ja 15v.
Tosin suurin ongelma jälkimmäisessäkään tapauksessa tuskin on itse seksi, vaan se, että liian usein suhteeseen sisältyy selkeää hyväksikäyttöä. Joka tuskin silti rajoittuu yhdyntään.
Harmillista on se, että KÄYTÄNNÖSSÄ (ja tässä asiassa minulla ON kokemusta) miestä ei kuitenkaan dumata. Syylliseksi laitetaan seksinhimoinen pikku narttu, jota voikin kohdella kuin saastaa tapahtuneen jälkeen. "Saa mitä tilaa", nyökytellään hiljaisesti. "Miksi se lähti? Kuitenkin tiesi, mitä oli tekemässä. Ei Hyvät Tytöt noin tekisi".
Piikkis, jaan ajatuksesi!
Anonyymi, kiitos kirjoituksestasi! Minulla alkavat aggressiot takoa päätä, kun ajattelen tuollaisia setiä jotka yhteisön hiljaisesti hyväksyminä saavat tärvellä nuorten tyttöjen elämää. Eivätpä pääsisi tuommoiset manipuloijasedät mellastamaan, jos yhteisö ei tukisi sitä tuohon malliin. Grr.
Tyttöjen "maine" tulee sivumennen sanoen tosi summittaisesti. Minä olin aina jostain syystä "hyvä tyttö", mutta esim. kaverini, joka oli vieläpä neitsyt toisin kuin minä, oli hirveässä huoran maineessa. Olin siitä todella vihainen ja olen vieläkin. En pitänyt itseäni millään tavalla huonona tai pahana seksijuttujen takia enkä pitänyt myöskään kokematonta ystävääni huonompana tai parempana siitä syystä, olimme vain erilaiset.
Minäkin tuumaan, ettei se seksi ole tuommoisessa kuvaamassasi tilanteessa lopulta asian ydin, vaan kokonaisvaltainen itseä nuoremman ja heikomman ihmisen kyyninen hyväksikäyttö ja alistaminen. Sellaisesta toipuminen voi viedä todella kauan tai jopa loppuelämän :-(
Minä olen sitten sitä toista ääripäätä: ensin 18 vuotta neitsyt ja sitten 10 vuotta uskollinen tyttöystävä ja vaimo. 28-vuotiaana seksikokemuksia tasan yhden miehen kanssa. Ei sillä, etteikö ennen täysi-ikäisyyttä olisi tehnyt mieli tai ollut tilaisuuksia, mutta jostain syystä sitä vaan ei kuitenkaan tullut touhuun ryhdyttyä. Myöhemmällä iällä sitten sitäkin useammin.
Mulla on myös 16-vuotias tytär, jonka seksikokemuksista en tiedä. Luulen (ja toivon), ettei niitä vielä ole, mutta en siis tiedä.
Tyttären päiväkirja on ihan avoimesti esillä kirjoituspöydällä, mutta ennemmin tulen sokeaksi kuin luen sitä. Seksistä ja siitä mitä siihen liittyy on kyllä tyttären kanssa puhuttu, ja mielestäni meillä on kyllä melkoisen luottamukselliset välit. Silti on varmasti asioita, joita lapsi ei halua minulle kertoa, eikä välttämättä ole tarviskaan.
Lazur, on hauskaa miten monella tavalla nämä kehityskulut ja kokemukset menevät! Tokkopa ihminen menettää mitään korvaamatonta, vaikka odottaisi pari vuotta pidempään ensimmäisiä seksikokemuksia. Jos ihminen elää esmes 80-vuotiaaksi, seksille jää todella monta vuotta aikaa, vaikka sen aloittamista hiukan lykkäisikin :-D Laatukin on tavallisesti parempaa vähän isommilla ikävuosilla (vaikka nuoret eivät sitä uskokaan).
Oma äitini luki kerran minun päiväkirjaani enkä ole antanut sitä hänelle oikein anteeksi koskaan (eikä hän pyytänyt, toisaalta). Siinä meni viimeinenkin luottamuksen hippu pirstoiksi! On siis palsamia sielulle lukea kaltaisestasi äidistä joka ei koske tikullakaan nuorensa päiväkirjaan.
Kiitos kaura tästä reippaasta kirjoituksesta. Minusta tämä pedofiilijuttu on mennyt vähän liian pitkälle, millä en tarkoita, etteikö lapsia pitäisi suojella hyväksikäytöltä. Mutta omasta kokemuksesta tiedän, että monen tytön ajatukset pyörivät seksissä jo 14 vuotiaana ja jotkut ovat sitä kypsiä jo harjoittamaankin. Minulla oli sen ikäisenä kaveri joka pelehti vanhemman miehen kanssa. Haukuin häntä silloin päivittäin idiootiksi, mutta tiedän ettei kaverilleni jäänyt suhteesta minkäänlaista traumaa. Itsekin olisin mielelläni peuhannut vaikka kenen kanssa, mutta olin niin alemmuudentuntoinen ja estoinen että se esti tehokkaasti kaikki kontaktit. Mikä varmaan oli hyväkin, koska itse en olisi ollut siinä iässä kypsä seksiin, vaikka haluja olisi kyllä ollut.
Sari Näreellä oli kiinnostava teoria siitä miksi lasten seksuaalisuus herättää nykyään niin voimasta ahdistusta. Se liittyi jotenkin sukupuolten samanarvoistumiseen ja naisten seksuaaliseen vapautumiseen ja toisaalta naisruumiin kaupallistamiseen. Ennen vanhaan jako meni sukupuolten välillä, miehet olivat seksuaalisia ja naisia piti suojella heidän himoiltaan. Nyt tällaista vastakkainasettelua ei ole, vaan se on siirtynyt lasten ja aikuisten väliseksi ristiriidaksi.
Minulla oli 15-vuotiaana 20-vuotias poikaystävä, jonka kanssa sitten ekan kerran harrastin seksiä heti 16-vuotissynttärini jälkeen. Mies tivasi moneen kertaan, olenko varmasti 16. Hän kertoi myös, miten onnellinen oli, kun sai olla neitsyen kanssa, koska oli aikoinaan menettänyt poikuutensa ei-neitsyelle. Olin valmis seksiin tuossa iässä, mutta jälkeenpäin ajateltuna en tuon ihmisen kanssa. Kurja muisto on vaivannut vuosia ja miestä lähinnä halveksun, samoin omaa tyhmyyttäni ja sokeuttani olla jonkun niin idiootin kanssa. Tänään lehdessä kirjoitettiin suomalaisten naisten orgasmitutkimuksesta. Olen varma, että eka kerta tyhmän tyypin kanssa löi leimansa omaan seksielämääni. :(
Kirsti, onkin tosi mielenkiintoinen aihe miettiä, miksi lasten ja nuorten seksuaalisuus on niin kova tabu. Kaiketi pelätään (niin kuin minäkin pelkäsin tätä kirjoitellessani) että joku tulkitsee sen olemassaolon myöntämisen nuoriin ja lapsiin sekaantumisen oikeuttamiseksi. Näissä asioissa ollaan helposti mustavalkoisia.
Taidan tuikata tuon Näreen taas korvan taa, jos vaikka osuisi silmään hänen juttujaan.
Anonyyymi, sama tutkimus osui minunkin silmääni! Eipä vaikuta juhlavalta tuo kokemuksesi, uhhuh. Uskon kuitenkin vahvasti, että surkeiden kokemusten aiheuttamista fiiliksistä on mahdollista päästä eroon, kunhan saa ymmärtäväistä ja ihanaa kokemusta vastapainoksi. Toivotankin siis parasta ihkua sinulle :-)
Hippasen samantapainen kokemus, kuin anonyymillä tuossa. Ensimmäinen poikaystäväni oli 22 kun minä olin 15. Hankin heti äitini avustuksella pillerit ja sitten sitä seksiä harrastettiinkin niin maan perkeleesti! Sain täysin väärän mallin seksuaalisista suhteista ja seurustelusuhteista. Pihtari oli kammoksuttu kirosana, mieluummin tytöt olivat "jakorasioita" kuin "pihtareita".
Onnekseni aktiivinen, mutta kieroutunut seksielämäni(lähinnä pelkää hyväksikäyttöä vanhempien miesten taholta. Olin oppinut "antamaan" eli saamaan hyväksyntää, nääs)tyssäsi siihen, kun tulin ylllättäen raskaaksi 19-vuotiaana, yhden illan jutusta kaverin kanssa. Lapsen syntymän jälkeen opin vasta nauttimaan seksistä ja harrastamaan sitä silloin kun itse halusin ja odottamaan siltä itsellenikin jotain tyydytystä tai edes mielihyvää.
Aika on tehnyt tehtävänsä, erilaisia suhteita on ollut ja vasta 3-kymppisenä opin arvostamaan omaa kroppaani niin paljon, että yhtään ikävältä haiskahtaviin juttuihin en enää lähtenyt. Otin ihan selibaatinkin ja heti kohta tuli nykyinen mies vastaan.
Surettaa ajatella sitä 15-vuotiasta tyttöä, jonka piti opetella kaikki temput ja olla koko ajan panemassa, ettei poikaystävä olisi haukkunut frigidiksi ja lähtenyt vieraisiin..huh huh!
-minh-
P.S. Hyvä postaus aiheesta, jossa hysteria nousee helposti valonnopeudella korkeuksiin jo alkuvaiheessa!
Näin kaksikymppisenä miehenä voin sanoa, että ne miehet, jotka minun iässäni pyörivät 16vuotiaiden kanssa, eivät ajattele mitään muuta kuin helppoa pillua.
Kyseessä ei ole mikään muu kuin hyväksikäyttö tai sitten pitää siltä kaveritla puuttua muutama palikka, jos teinien kanssa pyöriminen kiinnostaa.
Minulle on aivan sama kuinka aikuiseksi 14-15 vuotiaan tytöt itsensä kuvittelevat, mutta kakaroita he yli kaksikymppisiin miehiin verrattuna ovat, koska meikäläisen ikäiset voivat heitä miten vaan pyöritellä.
14-15vuotiaiden tyttöjen olisi turvallisinta seurustella ikäisiensä kanssa, koska sen ikäiset pojat ovat jo seksuaalisesti saaneet tytöt kiinni. Kummakos se on, jos 14v poika oppii näkemään tytöt huorina, että sitten 20v heitä käyttää itsekkin hyväkseen. mahdollisimman lyhyt ikäero suhteessa takaa tasa-arvoisen seksuaalisen kehittymisen.
14v tyttö ja 22vuotias mies = hyväksikäyttö, jossa mies purkaa vain paineitaan, helppoon kohteeseen.
Hehe, jotkut 20-vuotiaat todellakin tietävät kaiken :-D Toivottavasti sinulle käy kuten minulle: kun ikää tulee tuplasti tuon verran, näkee huomattavasti selvemmin, miten moninaista elämä voi olla.
Lähetä kommentti