Jaa, ei, tyhjiä, poissa

Sanotte mitä sanotte viestinnän uusien mahdollisuuksien ihanuudesta, kokoontumisessa on taikaa. Tämä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, mutta toteanpa sen kuitenkin, koska itse olen taipuvainen jättämään ison osan kontakteista pelkkien tekstiviestien, sähköpostien ja sensellaisten varaan.

Opettaja, puheterapeutti, (Sailaksen kammoksuma) avustaja, minä ja SP saimme ensinnäkin sanoa päivää toisillemme ja todeta, että kas, tuollainen ihminen. Heti kärkeen pääsimme myös ihastelemaan, miten hyvin edellisen HOJKSin tavoitteita oli saavutettu. Lisäksi itse kukin saattoi kertoa havainneensa voimakasta kehitystä sosiaalisissa taidoissa ja kontaktissa. Meillä kotona kontakti on toiminut melkeinpä aina, mutta viime vuosina kontakti ja kommunikaatio vieraampienkin aikuisten (ja jopa lasten!) suuntaan ovat toimineet yhä paremmin.

Itse emme usein arkipäivässä osaa panna kehitystä merkille, kun se hissun kissun etenee. Tällainen kokoontuminen parhaimmillaan ravitsee äidin ja isän henkeä niin, että nääntymys häätyy jälleen horisonttiin. Hyvä Esikoinen, hyvä meidän perhe! Tämä on terveellistä vastapainoa sille, että KELA:n ja sossun kanssa asioidessa täytyy painottaa ongelmia ja puutteita, suorastaan velloa niissä.

Meillä oli k-asian ohella mielessä vasen ja oikea sekä kello. V ja O ovat kuulemma vaikeita ja matematiikassa ollaan menossa korkeintaan viiteen tällä erää, eli kellon oppiminen ei natsaa. Itse en pidä ajan katsomista kellosta riippuvaisena numeroiden hallinnasta ja keksin muutamia keinoja oikean ja vasemmankin opettelemiseen, joten aion kehitellä jotain omia virityksiä. V ja O ovat tärkeitä ohjaamisen kannalta, esimerkiksi ratsastuksen tai pyöräilyn yhteydessä ja siksi pidimme niitä hyödykkäinä. Kello puolestaan auttaisi poikaa hahmottamaan aikaa. Kotona eivät kuvin toteutetut päiväjärjestykset enää toimi.

K-asiassa ennen kaikkea lisätään viittomasanavarastoa ja pyritään vihdoin oppimaan oikein kunnolla joo ja ei. Ajatelkaa miten nuo kaksi pientä sanaa voivat helpottaa elämää - ja kuinka niiden puuttuminen voi sitä vaikeuttaa. Meillä on siitä seitsemän vuoden kokemus. Alkaa olla korkea aika saada nuo kaksi pientä mutta vahvaa sosiaalisen toiminnan ja kommunikaation työkalua käyttöön. Kokeillaan JOO EI -lappuja taas, jos ne tällä kierroksella natsaisivat. Itse tuumasin, että JOO EN TIEDÄ EI -lappu olisi paras liikennevalovärein (JOO on vihreä jne.) mutta tyypit väittivät, että EN TIEDÄ vain sekoittaa. Hmm. Mitä jos autisti ei voi valita joota eikä eitä jossain tilanteessa? Vastaus: hän menee jumiin nopeammin kuin ehdit sanoa kissa Murr. Mutta katsotaan.

Mietimme myös palkitsemista tai muuta motivointiapua. En ole keksinyt sellaista palkkiota, joka kotona toimisi eivätkä koulussakaan tarrat tai muut pikkupalkinnot motivoi riittävästi. Emme ole keksineet oikoteitä onneen, ainoastaan toiminnan riittävä mielenkiintoisuus on ollut toimiva motivaattori. Toimintaa myös vahvistaa huomattavasti kiitos ja muu myönteinen palaute sekä voimakas huomio. (Toimintaa saa heikkenemään kun epää huomion, vastaavasti.) Tuumasimme, että tehtävien oikea vaikeusaste on oleellista, lisäksi lapselle hyvin mieluisia tehtäviä voi käyttää palkintona siitä, että hän suorittaa jotain vähemmän mieleistä. Tylsistä tehtävistä voi yrittää virittää hauskempia liittämällä niihin houkuttelevia elementtejä, kuten saksilla leikkaamista.

Tänä syksynä minulla ja SP:llä on ollut hieman sellaista vaikeasti kuvailtavaa tuntumantynkää, että poika ei kenties saa tarpeeksi ponnistella koulussa. Pikainen vilkaisu lapsen koritehtäviin lisäsi tunnetta. Uskon tosin, että syksyn mittaan tilanne kehittyy enkä ainakaan vielä ole huolissani asiasta. Tehtävien vaikeusasteen määritys on todella vaikeaa! Lisäksi koritehtävien tulee olla siksi helppoja, että lapsi selviytyy niistä itsenäisesti ja tehtävistä yhdet ovat vielä helpompia kuin toiset. Niiden pohjalta ei siis pidä tehdä johtopäätöksiä koko koulutyöskentelystä, joka sisältää paljon myös ohjattuja oppitilanteita. Esikoinen on autistiksi varsin hyvä sopeutumaan ja kiltti luonteeltaan, joten hänestä ei helpolla vieraampi tajua, milloin tehtävät ovat liian helppoja ja siksi turhauttavia. Asian suhteen pitää olla varuillaan.

HOJKS-palaveri sisälsi monia muitakin juttuja, mutta yritin valita tähän sellaisia kohtia, joilla on jotain mielenkiintoarvoa muillekin kuin meille. En silti ota valituksia vastaan, jos en onnistunut. Ainakaan ennen kuin tästä bloggaamisesta maksetaan! Niin! Älkää alkako mulle! Paitsi kysymyksiä saa mieluusti esittää se, ken tuntee kiinnostusta.