Piikikkäät tädit

Seuraa allergiapoliselostusta. Teitä on varoitettu!

Tytär kävi tänään oikein perusteellisesti pisteltävänä. Hän kesti sen kuin norsunrauhoituslääkkeitä saanut gorillalapsi, eli hämmästyttävän hyvin (huom. ilman mitään troppeja, jos aamupuuroa ei lasketa). Myös verinäytettä antaessaan (RAST-kokeita varten) hän oli tyyni kuin järvi kuulaana kesäyönä. Epäjärvimäisesti hän kuitenkin katseli hyvin kiinnostuneena, miten piikki työntyi vauvanpehmeän ihon läpi ja veri valui koeputkeen pulskean käsivarren kyynärtaipeesta. Itse en myönnä olevani verikammoinen, mutta välttelen silti ihon rikkoutumisen katsomista. Ihon kuuluu olla ehyt ja pitää sekalaiset mönjät, elimet ja muut vastaavat piilossa.

Esikoinen on toista maata. Emla tai ei Emlaa, hän on niin herkkä, iso ja vahva, että on tarvittu neljä aikuista hoitamaan verinäytteitä. Yksi pitää sylissä, toinen pitelee jalkoja, kolmas kättä ja neljäs piikittää. Sillä tavoin koko homma menee nätisti ja nopeasti, Esikoinen päästää vain pienen itkun ja jälkikäteen syödään jätskit. Olemme harjoitelleetkin asiaa kuvasarjoin ja se sujuu, eli kauhu ei iske labran edustalla, mutta neljä aikuista kuitenkin tarvitaan. En osaa kuvitella prick-testien onnistumista ilman nukutusta. Ehkä nykyään jo onnistuisi? Ehkä ei.

Kun prickit oli tehty, muistin että KEKKONEN SOIKOON annoin Ataraxia juuri toissapäivänä eikä pistoskokeista ehkä saataisi mitään tuloksia siitä syystä. Äh. Puh. Äh. Puh. Minun mokani. Miksi se piti muistaa vasta prickien jälkeen? Lääkäri ja hoitaja lohduttivat minua. Koska histamiinikontrolli tuotti patin, tulokset olivat kuitenkin hyödykkäät. Jos Atarax olisi yhä vaikuttanut, histamiinistakaan ei olisi tullut pattia. Miinusta tosin tuli kaikista, kuten viimeksikin, vuosi sitten.

Olen erittäin tyytyväinen allergiapolin lääkäriimme, joka on hyvä tyyppi, kansainvälisen tason tutkija ja bonuksena kehuu meitä siekailematta, kun on aihetta. Olen ollut tyytyväinen myös keskuslastenneuvolan lääkäriin, joka tekee huippuja epikriisejä ja on muutenkin mainio yhteistyökumppani. Älkää luulko, että tulen kaikkien lääkärien kanssa heti toimeen. Tyttären kohdalla on vain käynyt loistava tuuri.

Kumpikin lääkäri myös kunnioitti ratkaisuani jatkaa imetystä ja pitää imetysdieettiä. Eipä heillä ollut syytäkään huoleen, kun melko nopeilla (ja kieltämättä laajoilla), onnekkailla täsmäeliminaatioilla sain lapsen aikoinaan oireettomaksi ja kasvukäyrät näyttivät hyviltä. Myös oma ruokavalioni oli ravitsemusterapeutilla tarkastettu ja riittäväksi todettu. Kaikki lääkärit eivät suhtaudu yhtä rationaalisesti, vaan painostavat äitejä lopettamaan imetyksen silloinkin, kun äiti on realistinen ja motivoitunut kokeilemaan imetysdieettiä. Kuitenkin lopettaminen on aiheellista vain silloin, kun äiti haluaa siirtyä korvikkeelle, lasta ei saada oireettomaksi tai äiti ei pysty vetämään eliminaatiodieettiä ja pysymään terveenä yhtä aikaa. Esim. kukkakaalilla, rypsiöljyllä ja kengurulla harva pysyy sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvässä lyönnissä ainakaan pitkän päälle.

Saimme ihon kunnosta arvosanaksi 9½ ja ruokavaliosta rapsahti 10++, joten tultiin oikein loistotoikkarin kanssa polilta. Kakka-arvosana olisi ollut vähän matalampi Tosikoisen innokkaiden omatoimialtistusten takia, mutta en viitsinyt viedä näytettä. Heh. Sain myös kiittävää palautetta rehellisyydestä, kun kerroin tyttären taipumuksista maistella villisti omin päin vaikka mitä. Kaikki eivät ole yhtä informatiivisia. Silloin saatetaan metsästää kissojen ja koirien suosiollisella avustuksella allergian aiheuttajia, vaikka todellisuudessa nopsa ja näpsä lapsi on vain onnistunut nauttimaan kiellettyjä aineita salaa.

Yhtäältä on huono asia, että Tosikoinen vahinkoaltistelee itseään, koska toipuminen on yleensä parempaa, jos allergisoivaa ainetta vältetään kokonaan. Toisaalta vahingoista on ollut hyötyäkin, kun niiden avulla on saatu selville myös sopivia aineita. Itselle ei tulisi mieleen altistaa viikunoille tai oliiveille, mutta tytön nappailtua niitä oireitta ne on voitu ottaa ruokavalion täydennykseksi. Kolmas vaikutus vahinkoaltistuksilla on se, ettei ala luulla allergioiden hävinneen mihinkään pitkän oireettoman kauden aikana. Joskus alkaa nimittäin epäillä luulotautia, jos lapsen tila on "liian hyvä" pitkään. Nyt ei ole ollut sitä pulmaa vähän aikaan, kun gorillapienokainen kiipeilee kaapista toiseen maistamassa milloin mitäkin heti, kun silmä välttää.

Olin aivan yltiöväsynyt tänään kuluneen viikon huonojen yöunien takia ja salaa iloitsin siitä, etten olisi kuitenkaan ehtinyt polikäynnin takia luennolle. SPR-tädin hoitaessa lapsia sain vetää lonkkaa vuoteessa dekkarin seurassa. Håkan Nesser, Münster ja reilu Divine-suklaa pitivät minulle seuraa sen aikaa kun olin valveilla. Mietin laiskahkosti (kuten eilen Ammun kanssa reiluja suklaakeksejä rouskuttaessamme), onko suklaa todella niin loistavan hyvää, vai maustaako sitä hyvä omatunto. Sokkotestin paikka.

Suklaa, kuten kahvi, tiedetään nykyään hyvin terveelliseksi, jos sitä käyttää kohtuudella eikä syö kilokaupalla / juo ämpärikaupalla päivittäin. Syökäämme suklaata. Ääk, kuka tuon sanoi? Joku muuko? Ei, kun se taisikin olla tuo mainio kaverimme PMS.