polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

tiistaina, syyskuuta 13, 2005

Tieto lisää turskaa

Kävin tyttären ravitsemusterapeutin luona itsekin vaa'alla ja tiedon tuskan määrä oli tällä kertaa 77 kiloa. Auts. Lukema kertoo, että kurvikkaassa kropassani on jokunen traaninokare liikaa vaatteiden istuvuuden kannalta, mutta en sittenkään ala laihduttaa. En! Syön terveellisesti, liikun, vaan en tuijota vaakalukemia, syön terveellisesti, liikun, vaan en tuijota vaakalukemia, syön terv...

Tänään juttelin lipaston kuppilassa henkilökohtaisen gradukoutsini aka Sailaksen kätyrin (GK lyhyesti) kanssa tästä aiheesta muutaman sanan ja olimme samaa mieltä siitä, että ruokavalion pitää olla semmoinen, ettei sitä tarvitse ajatella koko ajan. GK oli aikoinaan yrittänyt vähentää tupakointia ja sallinut itselleen viisi savuketta päivässä. Arvaatte, että GK ei osannut kohta muuta ajatellakaan kuin sitä, miten kauan pitää vielä räytyä ennen seuraavaa sauhuketta.

Jos ihminen muuttaa radikaalisti ruokavaliotaan, kuluu väkisinkin oma aikansa ennen kuin ruokavalio muuttuu rutiiniksi. Sen aikaa ruokaa täytyy todennäköisesti ajatella hyvin paljon. Pitää kannustaa itseään tekemään hyviä valintoja, suunnitella etukäteen syömisiä, hakea motivaatiota ruokavaliomuutosta tukevista mielikuvista, ajoittain myös tuskitella, kun joutuu kieltäytymään jostain houkuttelevasta. Minä yritän kieroilla ja väistellä kuulan kuormitusta siten, etten muuta radikaalisti mitään, sysään ruokavaliota vain parempaan suuntaan vähittäin ja itselle mieluisin konstein.

Laulussa kuitenkin sanotaan, että turska kiinni saa kenet vain haluaa.

PS. Ravitsemusterapeutin kanssa tuumasimme, että tyttären tilanne on jo nyt varsin mainio! Hankalista maito-, soija-, vilja- ym. allergioista huolimatta ruokavalio on monipuolinen ja terveellinen. Tästä on hyvä ponnistaa uusien kokeilujen pariin, joista ykköseksi taisimme tuikkaista naudan, toiseksi pinaatin ja kolmanneksi pippurin.

12 kommenttia:

Herkku kirjoitti...

Hyvä!

Itse vähensin reilusti tupakointia tälläviisiin:

Kannoin aina huonoa omaatuntoa tupakoinnista, joka alkoi lisääntyä satunnaisesta vakituiseen viikko viikolta. En kuitenkaan aikonut lopettaa ennen kuin oikeasti uskoisin voivani lopettaa.

Yhden kevään koitin ajatuksen voimalla tehdä tupakasta vastenmielisen asian, jota en tarvitse. Loppukeväästä huomasin polttavani, vaikka tupakka ei maistunut ja siitä tuli vain huono olo.

Kesän alulla rahat olivat todella lopussa. Päätin, että viimeisiä rahojani en tupakkaan laita. Eli poltan vain, kun on ihan pakko. Ja niin sitä alkoi arvioida niitä täysin välttämättömiä hetkiä niin, että aina vain useampi tupakka jäi välistä.

Yllättävän nopeasti pääsin parista tupakointiin liittyvästä tavasta irti. Välit harvenivat ja enimmäkseen tupakka tuntui vastenmieliseltä. Kesän aikana meni yhteensä se määrä tupakkaa, mitä normaalisti meni viikossa tai kahdessa.

En siis koskaan tehnyt lopettamispäätöstä, enkä teekään, vaikka olisin kuinka kauan polttamatta. Saisin siitä päätöksestä niin hirveän stressin, että pitäisi heti lähteä tupakalle tasaantumaan.

Herkku kirjoitti...

No niin. En vaan osaa kirjoittaa tuota osoitettani oikein. Nyt se jäi puolitiehen, kun ajatus lähti harhailemaan.

Kärpäselläkin on parempi keskittymiskyky kuin mulla!

Itse asiassa naputan tätä töissä ja olen tehnyt lähtöä eväsostoksille jo hyvän aikaa. "Vielä tämä blogi ja sitten...!"

Kaura kirjoitti...

Herkkis! Mä toimin oman röksövieroitukseni kanssa juuri samoin! Kun käsi hamusi tupakka-askia, mietin aina, haluanko ihan oikeasti sitä tupakkaa, vai onko se vain jokin tavan vuoksi -sauhu. Sillä tapaa lähti suurin osa päivän savukkeista ja pikkuhiljaa ne viimeisetkin putosivat pois. Kuljin kuitenkin pitkään savukeaski varmuuden vuoksi plakkarissa, ettei tarvitsisi ostaa tupakkaa, jos tekisi mieli, ja kokea tappiota tms.

Nykyään kyllä polttelen silloin tällöin, mutta yritän olla tarkkana kuin äärimmäisen tarkkuuskoulutuksen käynyt haukka, ettei pääse lipsumaan tavan puolelle. Ei ole helppoa enkä suosittele kuin talonkokoisin varauksin.

Perso kirjoitti...

Sormet korvissa, en kuuntele kiloista mitään, trala-laa.
SORRMET SORRRMET en kuuntele tupakasta mitään!! Sorrrrrrmmmm...

Hiipinä kirjoitti...

Mä lopetin savuke kerrallaan eli ajattelin aina, että en polta tätä savuketta, jota juuri _nyt_ tekee mieli, mutta seuraavista en tehnyt päätöksiä.

Vähitellen mielitekojen välit alkoivat pidentyä ja pidentyä ja suurin piirtein loppua kokonaan. Nykyään tekee mieli tupakkaa ehkä kerran vuodessa, mutta en polta sitä edelleenkään, koska sitten olisi koukussa taas.

Miten sä muka painat enemmän kuin minä:-O Paljon laihemmalta näytit, kun teillä käytiin eikä siitä nyt niin kauheasti ole aikaa.

Piikkis kirjoitti...

Tupakanpoltosta tuli liian pitkä juttu kommentiksi, vedin aiheen omaan blogiin.

Munkin pitäisi tehdä tuo ruokaremontti, mutta nyt en jaksaisi ajatella sitä ruokaa koko ajan. Sinänsä syön ravitsemusopillisesti oikeita ja terveellisiä ruoka-aineita, mutta liikaa. Ja painoa on kyllä paljon enemmän kuin Kauralla... mutta niin on pituuttakin ehkä.

Herkku kirjoitti...

Kauris! Mulla kulki koko kesän aski laukussa samaan tapaan! Se oli ihan hullu (ja ihana) tunne, kun se sama aski vain kulki matkassa vaikka kuinka kauan, mutta harvassa olivat kerrat, että sieltä olisi tupakan verottanut.

Sama meininki, eli saatan edelleen jonkun tupakan joskus polttaa, mutta täytenä haukkana olen asian kanssa.

On ollut hienoa kävellä aamuisin kouluun niin, ettei tule tupakka edes mieleen. Se hetki oli ennen nimittäin yksi varmoista tupakan paikoista.

Terhi kirjoitti...

Mukava, että allergiatilanne näyttää valoisalta! Meidän Onni eli kaksivuotiaaksi parsakaalilla, perunalla ja possulla, ja nyt kolmevuotiaana allergiat ovat huis hävinneet kokonaan, kaikki ruoat tuntuvat sopivan. Maistuvuus onkin sitten toinen juttu, hirmuisen epäluuloinen syöjä tuosta tuli.

Juu, ja onhan mulla blogi, vaan kun se on *kuiskaa* neuleblogi, niin en tiedä lasketaanko sitä. :-D Lisäsin sen nyt kuitenkin profiiliini.

Saara kirjoitti...

Tsädää, tänään vuosi ilman tupakkaa! Kiloja kymmenen lisää! Ruokavalio mättää. Nyt olen pari viikkoa miettinyt koko ajan mitä syön ja ennen kaikkea sitä mitä en syö. Snif. Hirveä nälkä koko ajan. Heikottaa, kun nousee nopeasti ylös ja muuta sen sellaista. Päätä särkee ja mitä vielä.

Miksi ihminen ei vaan saa syödä sillä tavalla, ettei näe nälkää, mutta ettei nyt ihan porsastelemaankaan tartte ruveta. Mitä naiselle oikein tapahtuu tässä iässä? Syömättäkö tässä pitäisi olla, että mahtuu edes ovista. Helvetti. Evoluutio laahaa pahasti perässä. Ihminen elää vanhemmaksi, eikä tässä nyt millään säästöliekillä sentään vielä viitsisi alkaa elää!

Kaura kirjoitti...

Perso, soooriiiii :-)

Hiipinä, olen ovelasti sijoitellut kaiken rasvan tasaisesti ympäri kehoa, ehkä se vaikuttaa? Lisäksi jostain syystä nilkat ja ranteet pysyvät aina siron oloisina. Tai sitten olen vain niin suunnattoman lihaksikas (heh heh hee).

Pituutta mulla on 173, joten onneks ei BMI:n hälytys vielä huuda kovaa. Painonhallinnan tsekkailuun on syytä lähinnä vaatepuolella ja tietysti on hyvä pitää huolta, ettei BMI-kellot myöskään ala kalkattaa.

Terhi, toki blogissani alati pelätään neuleblogien salaliittoja maailmanvallan saavuttamiseksi, mutta täytyyhän vihollinen myös tuntea! :-D Yritän opetella suhtautumaan oikein käsityöblogeihin. Nyt minua kadehdituttaa vietävästi, kun himottaisi käsityöskennellä, mut ei ole aikaa. Sen sijaan voisin nautiskella käsitöistä toisen käden kautta, eli eläytyä blogien avulla mainioihin duuneihinne.

Saara, kymmenen kiloa vuodessa ei onneksi ole ihan kauhea määrä. Siis ehkä laiha lohtu (äh, pakkoko tuota laihaa on nyt pukata joka väliin), mutta tilanne voisi olla paljon pahempikin! Toivotaan että metabolia siitä asettuu ja sillä välin voi tietysti tsekata, onko kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Se kun panee myös lihomaan ihmisparan.

Mä uskallan muuten jo nyt sanoa, että rehulisäys auttaa! Syön mielelläni paljon ja kasvikset tuovat herkullista runsautta, väriä ja vaihtelua ja samalla syrjäyttävät osan energiapitoisemmista herkuista. Voin myös kertoa, kun kuitenkin palatte halusta tietää, että vatsa toimii oikein hienosti.

Kaura kirjoitti...

Sit muuten kartseet aallot, tuuletukset ynnä muut kunnianosoitukset ja onnittelut kaikille tupakoinnin lopettaneille! Vertaaminen huumeisiin ei ole kaukaa haettua, sillä röksö aiheuttaa yleensä todella vahvan riippuvuuden.

Piikkis kirjoitti...

Onneksi olen sentään 3 senttiä sua pidempi :-), mutta ikävä kyllä enemmän kuin 3 kiloa painavampi.

Blog Widget by LinkWithin