Ollapa nyt kaapissa puteli henkilöbrändiä, niin ottaisin naukun illan iloksi ja kävisin rentoutuneena yöpuulle. Mutta ei. Irvistellä pitää ja kestää rooiboksen voimin.
Nyt keskiviikkoon päästyä alkaa huomata, että kaikki Tosikoisen päiväkotitädit ovat ties missä ja ryhmä toimii tällä viikolla vierasvoimin. Esikoinen puolestaan edelleen totuttelee uuteen rytmiin iltapäiväkerhossa. Ainakin uskoisin, että näistä syistä molemmat lapset olivat ihan mahdottomia tänään iltasella, toisin kuin me vanhemmat, jotka olimme söpöjä, kilttejä ja kaikin puolin täysin mahdollisia. Köh köh.
Hieman hirvittää huominen, sillä olen väliaikaisyksinhuoltajana huomisaamusta perstai-iltaan (kuuteen, jos halutaan olla tarkkoja ja meillähän halutaan). Ilta-aika ennen lasten nukkumaanmenoa tuntuu jossain vaiheessa aina tolkuttoman pitkältä. Sitten, kun lapset vihdoin ovat uuvahtaneet, tuntuu, että ilta meni liian nopeasti enkä ehtinyt tehdä puoliakaan asioista, joita olisin halunnut mukulain kanssa tehdä. Vähimmäistavoite on se, että saisin pariin otteeseen kunnollisen kontaktin kumpaankin. Tuntumani mukaan se tekee kaikille hyvää viilinkiä. Jotenkin täyteläistä.
Esikoinen vihaa tekstitelevisiota. Kun SP selailee sieltä jotain, Esikoinen päästää niin kovia protestikiljahduksia, että meiltä on korvat haljeta. Olemme komentaneet poikaa yläkertaan, tai siis olemme yrittäneet opettaa, että jos jotain on sietämätöntä katsoa, kannattaa mennä muualle eikä jäädä paikalle kärsimään. Ja joskus kerta kaikkiaan menee siitä hirveästä huudosta hermot ja käymme komentelemään. (Tyhmää touhua, muuten.) Kumpikaan vaihtoehto ei toimi sitten yhtään, joten lienee syytä keksiä jotain muuta. Ilmeisesti tekstitöllö tuottaa visuaalisesti sietämättömiä aistimuksia tai sitten siinä häiriköi jokin muu asia. Löytyykö arvoisalta lukijalta vastaavia kokemuksia? Ei tarvitse olla edes toimintaehdotuksia, vertaistarinatkin aina lämmittävät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
9 kommenttia:
Miksi sen tekstimölkän pitää olla valkoista (tai kirkasta) tekstiä tummaa vasten? Kai nyt muitakin värivaihtoehtoja olisi? Teksti särisee ja väpättää silmissä ja heijastelee moninkertaiseksi - varsinkin kun on väsynyt (tai kännissä). Ja ylipäätään tekstimölkän värimaailma on kuin kaukaisuudesta tulleiden örväleiden oksennusta. Yök. Komppaan Esikoista, siis!
Voih, kovin kummoista vertaistukeakaan ei ole tarjolla. Minä olen yh:na nyt ollut kolme vuorokautta, ja hermo on aika tiukalla. Kovasti koitan vaan olla pojalle huutamatta, vaan nielen kiukkuni ja yritän sanoa rauhallisesti: "maista puuroa edes vähäsen, jossei ole hyvää ei tarvi syödä kaikkea". Seuraavaksi tulee: "okei, et näköjään halua syödä puuroa, mennään sitten suoraan iltapesulle" ja tästähän vasta huuto pojalla repeääkin. Lopputulema oli se että puuro syötiin kaikki ja lisääkin olisi haluttu, iltapesut sujui hyvin, mutta nukuttamiseen meni taas tunti. Tässä sitä vietetään "omaa aikaa" silmät ristissä. Jotakin pitäisi keksiä joo.
Minäkin melkein vihaan teksti-tv:tä. Käytän sitä kyllä pakon edessä ja joskus silloinkin, kun vain muuten laiskottaa, enkä jaksa etsiä tarvitsemaani tietoa jostain muualta.
Ennen kun oli analogilähetys ja kuvaputkitelkkari kestin suhteellisen hyvin, mutta nyt kun on hienot digiboksi ja lcd-telkkari, kuva on niin värisevä ja epätarkka, että minua sattuu päähän, kun sitä katselen. (Tv-kuva on kyllä näillä vehkeillä parempi, joten on niistä jotain iloa.) Myös ne teksti-tv:n kontrastit ovat aina olleet vaikeat.
Kaikkein kurjin teksti-tv:n ominaisuus minusta se on, että sitä voi joku muu käyttää runsaastikin. Telkkarista kuuluu järjetöntä älämölöä, kauhistuttavaa kirkunaa tai herkkää musiikkia, mutta jos kääntyy katsomaan, näkee vain jääkiekkotuloksia tai käynnissä olevan tennisottelun tilanteen. Kun mitään ei näy, ei sitä ääntä voi yhdistää mihinkään ja sitten on vaikeaa.
Koska noita tennisotteluita kuitenkin "näytetään" teksti-tv:llä, niitä varmaan katsoo sieltä joku muukin kuin minun mieheni.
Ymmärrän esikoistasi. Munkin tekisi mieli päästää kiljaisuja, kun joku innolla tutkii tekstitelevisiota. Mun veljellä esim. on perverssi tapa etsiä sieltä myytäviä traktoreita. Kyllä siinä kiljahtelee ihan ilman autismikirjoakin.
Mä olen kolmena iltana viikossa yksinhuoltajana, kun mies opiskelee/vie esikoista uimatreeneihin. Heikkona hetkenä lupasin tukea miehen opiskeluja. Nyt kaduttaa.
Anonyymi puuttui samaan asiaan, josta itsekin ärsyynnyn: teksti-tv:n katsominen sinänsä ei niin pajon haittaa (vaikka ei se mikään nautinto ole), mutta jos samaan aikaan telkkarissa on äänet päällä, menen melko sekaisin. Olenhan monissa asioissa hyvin auditiivinen ja pari muuta sivistyssanaa.
Isot emput väli- ja kokoaikaisille yksinhuoltajille! Yhden ison ja reippaan nelivuotiaan kanssa alkaa nykyään olla tosi kivaa ja "helppoa" kahdestaankin, mutta vähänkin pienemmän ja/tai useamman lapsen yh:na oleminen on hurja homma.
Muakin häiritsee, jos kuuluu ääntä samaan aikaan eikä sitä voi yhdistää mihinkään. Itse usein laitan tv:n äänettömälle kun luen tekstitv:tä.
Kun mies yhtäkkiä pönkkää tekstitv:lle jotain Saipan pelin kehitystä tarkastamaan, minäkin saan aivarin ja huudan "Kuva! Kuva!" Tosin luulen että eri syystä kuin Esikoisesi.
Mulle tuli mieleen sellainen mahdollisuus, että mitä jos hommaisitte toisen telkkarin siihen viereen mistä tulee oikeita tv-ohjelmia?
Tekstissä on kyllä se ominaisuus, että jos ei osaa lukea, niin jää ulkopuoliseksi. Minuakin mitä todennäköisimmin ottaisi ns kupoliin jos joutuisin yhtään pidempiä aikoja katselemaan vaikka arabiankielistä teksti tv:tä.
Onpas täällä mahdikkaita kommentteja! Kiitos jokahittelle!
Alan nyt yhä paremmin tajuta tuota Esikoisen tekstitöllökammoa ja nyt entistä kovemmin kaduttaa, että olemme häntä komentaneet pois. Äh. Äh. Äh. No, omantunnontuskat ovat terveellisiä ja vievät meittiä taas parempaan suuntaan äitinä ja isänä, luulen ma.
Nipsu, Esikoinen vaikuttaa siltä, että hän *osaa* lukea ja epäilen, että se tosiaan tuopi osansa asiaan Etenkin jos hän ei pysty lukemaan tekstitöllön tekstiä - toisin kuin TV-tekstityksiä.
Mun mielestä olis ihan hyvä ratkaisu semmoinen, että SP ei ollenkaan ikinä konsanaan katselis sitä tekstitöllötintä ;-) En vaan taida saada kannatusta tälle ajatukselleni.
Vähän nolottaa ruikuttaa tämmöisestä parin päivän yh-jaksosta, mutta otan siitä huolimatta kaikki sympatiat plakkariin! Uskon, että ihan oikeille yh-vanhemmillekin sitä jää silti vielä yllin kyllin :-)
"Mun mielestä olis ihan hyvä ratkaisu semmoinen, että SP ei ollenkaan ikinä konsanaan katselis sitä tekstitöllötintä ;-)"
:)
Tais tulla tehtyä klassinen. Näinhän se aina on, että mitä aletaan ratkaisemaan. Tarvitaanko Helsingin keskustaan autotunneli, vai mietitäänkö miten ne autot vois saada pysytettyä jossain kauempana, ainakin silloin kun liikkuvat suuremmissa laumoissa.
Lähetä kommentti