Veijo Kaupunki (nimi ehkä muutettu) vastasi sähköpostiini ja pahoitteli asiaa! VK sanoi, että kyllä isäkin voi olla avustaja. Autisteja voi olla vaikea hoksata vammaiseksi, selitti Veksi. Uimahallin henkilökunnan kanssa on puhuttu asiasta, jonka nyt pitäisi olla kunnossa. Heitin VK:lle ehdotuksen, jotta olisiko jonkinlainen vammaiskortti paikallaan. Kortti kourassa asiasta ei tarvitsisi vängätä tai välttämättä edes pukahtaa. (Tiedän ihmisiä, joille tekee pipiä sanoa "vammainen".) Kannattaahan näitä ideoita aina heitellä ilmoille, jos vaikka jokin nappaisi.
Riitta Kaupunki (ei välttämättä oikea nimi) soitti ja ilmoitti huomisen erityisuimakoulun peruuntumisesta remonttitöiden takia. Koska peruuntuminen tuntui harmilliselta, tajusin, miten arvokkaaksi uimakoulu on osoittautunut. Kaupunki perii siitä jonkin nimellisen summan lukukaudessa ja tarjoaa mainiota uimaopetusta vammaisille lapsille kerran viikossa. Tanssin hetken ripaskaa, kun kuulin, että hommeli jatkuu kevääseen.
Ope Kaupunki (joojoo) kertoi reissuvihossa, että Esikoinen on haka tekemään ompelutöitä ja LTO Kaupunki (täysin oikea nimi) kehuskeli Tosikoisen hämmästyttäviä kaulintataitoja. Palaute ei aina ole yhtä ylistävää, mutta sen sävy on kummassakin tapauksessa semmoinen, että lapsistamme pidetään ja heistä ollaan kiinnostuneita. Ei paha juttu koululaiselle tai varhaiskasvatettavalle.
Kohta menemme Puisto Kaupungin yhdessä Luonto Emosen kanssa tarjoamien pulkkamäki- ja leikkipuistonautintojen pariin hurvittelemaan. Kiitokset teille kaikille Kaupunki-tyypeille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Hyvä teidän Kaupunki! Asiallista meininkiä!
Olen pitkään lukenut vauhdikkaita ja koskettaviakin juttujasi erilaisen perheen arjesta. Olen huomannut puolustavani moneen otteeseen tämän syksyn aikana mitä kummallisimmissa keskusteluissa "sitä erilaista" lasta tai perhettä. Sen kummempia ennakkoluuloja aiemminkaan ei ole ollut, mutta kirjoituksesi on tuonut asian enemmän henkilökohtaiselle tasolle. Viittomat ja kontaktin saamiset ovat valtavia myötäilon hetkiä lukijallekin!
Esimerkkinä eilen tunsin valtavaa iloa, kun kuoromme joulukonsertin kenraaliharjoituksia oli videokuvaamassa autistiryhmän opettaja, joka aikoi videon avulla tehdä tilanteen ja laulut tutuiksi ennen kuin toisi kahdeksanhenkisen ryhmänsä konserttiimme. Tilanne ihmetytti monia, itse ymmärsin kyllä heti mistä syystä tämä toisto olisi tärkeää.
Vuodatushan tästä tuli, mutta kiitos erittäin mielenkiintoisesta ikkunasta "sen erilaisen perheen" arkeen. Voisit kirjoittaa kolumnia johonkin lehteen joka tavoittaisi enemmänkin asiaan vihkiytymättömiä. Voisi tehdä hyvää monelle!
Hyvää joulun odotusta, ja jaksamista!
-Hanna
OuEi, täytyy välillä kehuakin tuota Kaapuntia, kun tulee niin usein haukuskelluksi :-)
Hanna, kiitos palautteesta, kylläpä lämmitti! Juuri jotain tuontapaista olen salaa haaveillut tapahtuvan, siis että kertomani asiat levittävät ymmärrystä eteenpäin ja poikivat jotain hyvää muillekin. Eläytymisen kautta ymmärtäminen (ainakin itselleni) avaa asioita ihan toisella tavalla kuin teoriatason tankkaaminen.
Lähetä kommentti