polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2005

Use case: Internet-oriented SAHM

Olin tänään päivän mittaisessa use case -koulutuksessa, jossa oli hauskaa. Olin tietysti aiemminkin törmännyt aiheeseen konferensseissa ja muissa lähteissä, mutta ensi kertaa tutuistuin siihen, miten meillä niitä käytetään. Kylläpä tuntui ruusuiselta! Kannattaa olla pois välillä, kun jotkut asiat etenevät poissaolon aikana ja sitten saa ilahtua, kun tulee takaisin. Jos olisi koko ajan paikalla, työlästyisi täydellisesti siihen, miten hitaasti isot pyörät pyörivät.

Harjoitustehtävämme esimerkkikäyttäjä oli nettisuuntautunut kotiäiti. Heitähän on nykyään pilvin pimein! Nettimudelle voitaisiin suunnitella kännykäntyylinen älylaite, joka kulkee mukana ja jossa on isohko näyttö surffailua varten. Liitettävän näppiksen voisi saada lisälaitteena, samoin kaiuttimet joustavaa nettiradion ja podcastin kuuntelua varten. Viihdyttää koko jengiä hiekkiksellä! Puhelimessa puhumisen pitää toimia langattomilla kuulokkeilla tai sisäänrakennettujen kaiuttimien avulla, jotta kädet pysyvät tarvittaessa vapaina.

Koko laitteen pitää kestää pikkulasten leikkejä, tahmatassuja ja vessanpyttyyn pudottamista. Laitteesta pääsee helposti blogeihin ja sähköpostiin Imetystukilistaa ynnä muita oleellisia selailemaan. Kalenterisovellus hälytyksineen tarvitaan myös, jotta laite osaa muistuttaa tarvittavat syntymäpäivät, neuvolakäynnit, kahvittelut, kirjaston palautuspäivät ynnä muut kiljoonat asiat. Muistiinpanosovelluskin tarvitaan. WLAN, Bluetooth, infrapuna, USB, EDGE, GPRS ja muut asianmukaiset yhteysmuodot pitää olla nettiyhteyden takaamiseksi. Ja erinomainen digikamera tietysti tilannekuvia varten. Koko ja hinta ovat siedettävät, eipä niillä kotihoidontuilla ihmeitä ostella eikä kaksi pienokaista kainalossa mitään halkoja kanniskella. Eikä siinäkään vielä kaikki.

Varsinaisia use caseja olivat esimerkiksi kollegan blogin kommentointi, lasten kuvien lataaminen omaan blogiin, musikaalisen kuopuksen laulun äänitys ja lähetys nettipuheluitse kummitädille, Allergialistan tilaaminen sähköpostiin, mummon kanssa juttelu vaipanvaihdon aikana, laboratorioajan varaaminen netistä ja siirtäminen kalenteriin, kauppalistan kirjoittaminen ja lähettäminen puolisolle tekstiviestinä sekä kantoliinaostoksiin sortuminen, taas.

Okei, nyt narrasin pahanpäiväisesti. Nämä esimerkit keksin itse, kun on kokemusta melko vaativan tason kotiäiteilystä ja mielestäni parhaasta kotiäitipuhelimesta: kommunikaattorista*). Meidän esimerkkikäyttäjämme olivat (hohhoijaa, vaihteeksi) alle 30-vuotiaita räleitä kundeja, jotka haluavat kuunnella musiikkia Alpeilla lasketellessaan tms. jada-jada-blää-bläätä. Eikö joskus edes voisi olla pienen pientä mummokäyttäjää, ekohihhuloivaa keski-ikäistä miestä tai vaikka teiniäitiä, jos nuoret ovat ainoita, keitä tyypit viitsivät miettiä?

*) Ei kaikkien makuun, mutta se tekee monia tarpeellisia juttuja ja on lisäksi niin iso, että sen voi jopa löytää. Omani on myös pudonnut vessanpyttyyn (puhtaaseen) ja selviytynyt siitä!

6 kommenttia:

ths kirjoitti...

Mutta maailmahan on vain terveitä alle kolmekymppisiä trendipellejä varten...

Juttelin joskus webbisaittien toteuttamisesta (siis bisnespuolella) yhden kaverin kanssa eikä sillä ollut mitään käsitystä siitä, että jos saitin tekee pelkällä flashilla, näkövammaisille ei ole siitä mitään iloa.

Kun selitin asian, vastaus oli suunnilleen luokkaa "miksi kaikessa pitää aina ajatella jotain vähemmistöjä". Bisneksessä tietysti voisi ajatella vaikka imagoa, jos ei muuten ymmärrystä riittäisikään.

minh kirjoitti...

Mut mistä kaikki nettiorientoituneet kotiäidit ammentavat nettitietoutensa- ja osaamisensa? Minä olen täällä päivät pitkät äijän kokoaman koneen äärellä(haaveillen ikiomasta salasanasuojatusta kauniista pikkuläppäristä, johon ei yksikään tahmatassu, iso tai pieni tulisi koskemaan-ei metriä lähemmäksi, kiitos!) ja hajotan sen yhtä mittaa ja soittelen sinne töihin ja kyselen, et miks toi taas sano noin ja teki noin. En opi mitään niin, että luen käyttöohjetta tai joku selittää puolihuolimattomasti, tarvitse lähi-tuki-opettajan, kädestä pitäen neuvomaan, mikä mikin on ja miten se futaa.
Että siinä sarkaa seuraavaan konferenssiin!
-minh-

Helen kirjoitti...

Kotiäitipuhelimessa tärkeä ominaisuus mielestäni olisi koko. Sen pitäisi helposti mahtua ulkoilupuvun taskuun, ja kommari, ainakaan sellainen vanhanmallinen, ei mahdu mihinkään (kokemusta on, oma puhelimeni oli jostain kumman syystä maidossa ja lainassa oli miehen töistä kommari). Minä en myöskään lainakäytön aikana oppinut sitä käyttämään, edes tekstareiden lähettämisen verran. Enkä suostu luokittelemaan itseäni "kädettömäksi" tietotekniikan vempeleiden käytössä, vaikka hiekkiksellä yms. muissa kotiäitipuuhissa ylimääräinen käsipari olisikin monesti tarpeen.

Kaura kirjoitti...

Ths, tuo on niin tuttu ajattelutapa. Löytyy myös versioita: miksi kaikessa pitää ajatella lokalisointia (=erikielisiä ihmisiä) ja miksi kaikessa pitää ajatella käyttöohjeita (=ketä tahansa ohjeita kaipaavia ihmisiä) jne. Olisi kai niin kiva vaan nysvätä omasta mielestä kivoja judeemeita ja olla ainoa käyttäjä, ehkä parin samanlaisen kaverin kanssa.

Minh, mä en tiedä miksi olen tämmöinen :-) Olen miestäni muutaman pykälän nörtimpi, vaikka ei hänkään mikään käsi ole ollenkaan tietsikoiden ym. vempeleiden parissa. En minäkään tosin mikään läheskään supernörde ole, en osaa koodailla tms. Mut aihe on konferensseista tuttu kyllä (ylivoimaisesti suurin osa käyttäjistä ei ole suvereeneja tietsikkaosaajia) ja toivottavasti pysyy aina tapetilla.

Helen, olen niin mieltynyt kommariin, että ostan vaatteeni sen mukaan. Minun takkieni taskuun siis mahtuu isompikin kommunikaattori oikein hyvin :-) Tekstarien kirjoittelu isolla näppiksellä on ihanaa!

minh kirjoitti...

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus minhin perheelle tapahtui tänään: kaverilla webbikamera. Olemme päivittäin tekemisissä mesen ja puhelimen ja livenäolemisen kautta. Nyt löytyi tuosta koneen takaa mikrofooni ja puhuttiin mesen kautta, ihan tosta vaan! tunsin itseni ihan nörtiksi, kun haldasin homman ihan itse! ja seuraavaksi webbikamera ja MINÄ asennan sen. Pelko tietsikoita kohtaan on pykälän verran laskenut.
Mutta silti ne vanhat kotipuhelimet...ikäwä...
-minh-

Kaura kirjoitti...

Minh da technomama :-) Juu, lankapuhelimessa oli sitä jotain ja jos kännykkään saa jostain oikein kunnollisen luurin, voisin vaikka ostaa.

Blog Widget by LinkWithin