Arkiaamu lapsiperheessä on sanapari, joka täyttää mielen hopulla ja hulinalla (jos on pikkulapsiperheellinen), haikeudella (jos lapset ovat jo isoja) ja kauhulla (jos ei millään muotoa halua lapsia). Meidän aamumme ovat kaheleita, mutta jos löisin vetoa, panisin aika paljon fyffeä sille, että viiden vuoden päästä näitä muistellaan hihittäen ja kaivaten. Arkiaamut alkavat jo edellisenä iltana, jos päästä löytyy yhtään viisautta.
20.00 Pakataan lasten sekä muden reput ja valitaan kaikille aamuksi vaatteet. Yritetään varjella vaatekasoja lapsilta, jotka haluavat kuljetella kuteita sinne tänne. Kerätään kuteet viitisen kertaa takaisin pinoihin. Nukkumaanmenon jälkeen pinojen rakentelu ei onnistu, koska vaatekaapit ovat harmillisesti lastenhuoneessa.
22.30 Suihku. Talvella on syytä käydä suihkussa jo illalla, koska tukka ei muuten ehdi kuivua eikä ole hienoa jäädyttää pollaansa. Rasvaillaan ihoa, jottei natise liikaa.
3.00 Gorillalapsi ja karhunpoika ovat yleensä kömpineet äidin molemmille puolille eikä suihkunraikkaudesta ole kohta enää tietoakaan. Huoh.
6.30 Herätyskännykkä soi. (Jos Tosikoinen vielä nukkuu, äiti saa vedellä hirsiä jopa seitsemään, jolloin IIK äkkiä, huuhtaistaan pahimmat tunkat vessassa ja puetaan vaatteet päälle.) SP tekee tyttären putelin valmiiksi, keittää puuroa ja nauttii sen Esikoisen kanssa huolehtien, ettei poika kaada litraa maitoa puuroonsa, pesee pojan hampaat, ajaa partansa, pesee omat hampaansa.
7.00 SP käy suihkussa (sillä testosteronilla iltasuihkussa ei ole mitään järkeä ja toisaalta lyhyt tukka kuivuu nopsaan) ja Esikoinen pukee. Yksinä aamuina yksi sukka vie viisi minuuttia ja jos yrittää hoputtaa, kymmenen. Toisina aamuna vaatteet menevät ylle huiskis vain. Tosikoinen saa Neocate-putelin, äiti ottaa pilleriinit, tekaisee eväsvoileivät aamupalaksi töihin, yrittää estellä Tosikoista saamasta sataa vahinkoaltistusta ja kuhmua, pesee hampaat ja tsekkaa samalla, ettei ole nokea nenässä tms., pesee Tosikoisen hampaat, hoputtaa Esikoista (vaikka ei saisi), höristelee aamutöllön uutisia, jos niissä olisi jotain tärkeää, etsii Tosikoisen kaikki vaatteet ja jos ehtii, vaihtaa vaipan, etsii ja pukee ulkovaatteet itselleen, etsii ja hoputtaa (vaikka ei saisi) ulkovaatteet Esikoiselle, kiroilee kun sormus ja avaimet ovat taas lasten jäljiltä jossain, kuten puolet niistä kamoista, joita ei ole sinetöity lukkojen taa reppuun, päätyy lopulta ulos pojan kanssa hikisenä (taas) ja hermostuneena. Ulkona yrittää estää Esikoista juoksentelemasta minne sattuu ja etenkin naapuritalojen lumiaurojen kimppuun ja autojen alle. Hienoa, jos koulutaksi ei vielä ole tullut, sillä meidän jälkeemme kaikki muut joutuvat odottamaan ylimääräistä, jos myöhästymme.
7.20 Esikoisen koulutaksi tulee (puuh) ja äitee lähtee töihin punaisine läppärireppuineen.
7.30 Isä pakkaa Tosikoisen talvihaalariinsa ja sataan muuhun talvivaatteeseen, joiden etsimisessä on oma työnsä sekä itsensä työkuteisiin ja lähtee viemään tytärtä päiväkotiin aamupuurolle (siellä hoidetaan pukemistoimi päinvastaisessa järjestyksessä). Kiki (pehmotiikeri) on tiukasti mukana. Äiti heittäytyy toimistomoodiin, ottaa kahvia kahvihuoneesta (usein myös keittää sitä), hurauttaa mahtipätevän läppärinsä käyntiin, vaihtaa ulkokengät sandaaleihin, kaivaa eväsvoileivät repusta, mikäli ne eivät ole unohtuneet keittiönpöydälle (ei vielä kertaakaan tänä vuonna), huoahtaa syvään ja alkaa lukea sähköposteja kahvia siemaillen.
Olen kuullut noin 500 taholta erilaisia ehdotuksia siitä, mitä kaikkea olisi hyvä tehdä aamuisin eikä se vie kuin minuutin-pari - kun siitä tulee rutiini, ei sitä huomaakaan sen kummemmin kuin hampaidenpesua. Valitettavasti joudun vastaamaan näihin hyväätarkoittaviin ehdotuksiin jo tavaramerkikseni muodostuneella ontolla naurulla.
Voisin tietysti nousta 6.30 ja minulle jäisi valtaisat määrät aikaa nykyistä enemmän. Aikaa mihin? Minun noustuani Tosikoinen myös vääjäämättä heräisi, olisi äkäinen ja vaatisi vartin lohduttelua ja sylittelyä ja vartin ankaraa valvontaa tuhojen estämiseksi. Jos siis onnistumme nukkumaan viittä vaille seitsemään, olemme käyttäneet ylimääräisen ajan parhaalla mahdollisella tavalla ja olemme molemmat paremmalla tuulella.
En halua ängetä nykyistä enempää pakollisia rutiineita myöskään ilta-aikaan. Usein jo pelkkä hammaslankaus ja -harjaus tai kalkkitabletin otto tuntuu ylivoimaiselta pakolta ja tekisi mieli lintsata suihkusta tai rasvauksesta ja kaikki tuntuu liian työläältä. Palataan kuitenkin näihin hyödykkäisiin ei vie kuin pari minsaa -juttuihin sitten viiden vuoden kuluttua, kun aamumuistelut kirvoittavat hihittelyä ja kaipausta!
Tämä on vain vaihe, tämä on vain vaihe, tämä on vain vaihe. Työläydessään kiva vaihe, jos totta puhutaan. Koskaan ei enää palata näin intensiiviseen läheisyyteen lasten kanssa. Minulle tämä on sitä itseään, elämää*), joka tuntuu vahvasti koko ajan eikä tarvita extremeä tai ajantappoa, kun koko ajan kaikkea mainiota, jännittävää, hienoa, ärsyttävää ja hupsua tapahtuu tässä ja nyt.
Mainittakoon kuitenkin, että tänään toimitin lapset ja puolison pellolle itse pyjamassa hengaillen ja aamutöllöä toiselle silmällä tuijotellen. Sitten tuuletin makuuhuoneen, kävin rauhassa suihkussa ja otin lehden sekä herkullisen kahviaamiaisen vuoteeseen! Aah. Minä-minä. Kohta voisi ottaa torkut ja häipyä sitten optikolle ja sohvakauppaan. Ehtiihän tuota rarua myöhemminkin...**)
*) Lapsettomuusdisclaimer: on tietysti muutakin aivan yhtä todellista, hyvää ja täyttä elämää kuin lapsiperheily ja minulla on jopa runsaasti kokemusta semmoisesta! Mutta nautin tästäkin ihan simonttina, mikä on sikäli kätsää, että olen tämmöisen valinnan ja sitoutumisen tehnyt eikä olisi hianoa kenellekään, jos tämä ei sitten olisikaan minusta pääosin kivaa.
**) Opiskelijat, älkää ottako mallia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Loistava kuvaus niistä ihanankamalista arkiaamuista.
Tätä voin sitten mummona lukea, kun ihmettelen, että miten se miniä tai vävy tai mikälie nato vaikuttaa hetkittäin niin rasittuneelta eikä tuo lapsia meille kylään yhtä usein kuin _minä_ haluaisin.
Allekirjoitan kaiken, lopun lapsettomuusdisclaimeria myöten. Ennen lapsia (TM) olivat omat kiireensä, nyt ovat nämä. Jännityksellä odotan, mitä sitten moniajamme, kun olemme taas käkkipaapan kanssa kahden.
Hauskaa g-päivää!
Meillä myös aamut sujuvat parhaiten kun kolmivuotias nukkuu vieressä, joko meidän sängyssä tai omassaan (kyllä siihen 170 cm pitkään lastesänkyyn hyvin mahtuu viereen, on monesti siinä nukuttu). Jos nukkuu pikkumies nukkuu yksin, niin herää ennen seitsemää, sen sijaan tänä aamuna tuhisija löytyi minun vierestäni ja me herättiin vasta 8.30!!! Nasunaama saatiin jotenkin hoidettua päiväkotiin n. yhdeksäksi (näkkileipä oli autossa eväänä). Minun työpäiväni on taas täällä kotona, mikä esim juuri tänään on oikein hyvä juttu!
Meillä jos kaikki kolme heräävät samoihin aikoihin ja lähtevät toimittamaan jotain, aamut ovat katastrofeja. Kaksin Lapsen kanssa oli helpompaa, kun jo pienestä pitäen on ollut samalla tavalla aamuäreä kuin minäkin. Me olemme hiljaa aamuisin, lukuunottamatta pikku lausahduksia, kuten: annaks paahtista? Kissanruoka on loppu. Onks hampaat harjattu?Tuu kattoo, mikä kissanyrjö!Ei mitään jutusteluja, pussailut ja halailut vaan ja omille teillemme.
A:n kanssa törmäillään toisiimme ja muristaan,koska hän sählää ja tiputtelee ja kaatelee, kompuroi ja mekastaa heti herättyään, pitää vessaa varattuna suurimman osan ajasta ja minä juoksen kiukkuisena saunan vessaan pissalle.
Mutta A. onkin asunut täällä vasta 2 vuotta, eikä oikein tajua, että aamulla on mukavampaa, kun liikkuu jähmeän hitaasti, eikä puhu, kuin pakolliset.
Viikonloppuisin on hilpeitä munakokkelinvalmistusepisodeja ja kissanyrjöjen siivouksia hyvässä hengessä, mutta arkisin...:(
Teillä näyttää SP:n kanssa sujuvan yhteielo todella harmonisesti, kun toimitatte noin juohevasti kaiken.
Ihaninta on, kun ei tarvitse lähteä mihinkään, nukkuu, kunnes molemmat jätkät on ovesta ulos ja sitten liiruaa keittiössä kahvia laitellen ja musiikkia kuunnellen.Riippuu A:n työvuoroista...mrrr!
-minh-
Aamu on herkkää aikaa. Kun äijä alkoi asua saman katon alla myös arkiaamuina, olin ihan järkyttynyt siitä että se koko ajan änkesi mun parkettiin urautuneille kulkureiteilleni ja oli TIELLÄ kun MINÄ suoritin omia aamuasioitani. No, aikaa myöten sitä oppi väistelemään, joten ehkä jäämme henkiin vaikka joskus tulisi lisääkin porukkaa torppaan.
Oikeastaan halusin vain käydä sanomassa että täälläkin vietetään graduvapaata, oikein koko viikko, ja nyt toisen päivän kääntyessä lopuilleen ollaan jo päästy kertaalleen istahtamaan kirjan ääreen. Mutta kun vihdoinkin olis aikaa lukea blogeja ja ahdistua joulukorteista... Tsemppiä toivotan.
Olemme Armaani kanssa molemmat paljon töissä ja poissa päivisin ja iltaisinkin, ja siksi pyhittäneet aamut yhdessä aamiaistamiselle, olipa herääminen miten aikaisin tahansa. Mies keittää kahvit ja jos on kiltti ja ehtii, tekee koko aamiaisen, minä möngin vessan kautta pöytään. Jos on aikainen aloitus, pynttään itseni lähtökuntoon ennen syöntiä. Sitten istumme ja juttelemme, lehteä selaten jos jaksamme hakea sen ulkoa. Ja aamu hymyilee.
Nyt olen joutunut talvileskeksi, koska armaani on työkeikalla viikot toispuolSuomee. Yhtäkkiä aamut, jotka aikaisemmin olivat Yhteistä aikaamme, tuntuvat tosi ontoilta. Viimeiset pari viikkoa olen tuskin käynyt keittiössä, nyt lähden masentavasti vessan kautta suoraan töihin ja haen matkalla kahvin ja leivän. Yksin syöminen ei vaan oo kivaa.
Tiedän, tästä rauhasta ja helppoudesta pitäisi osata nauttia, mutta uskotteko kun sanon, että antaisin about mitä vain jos saisin elää lapsiperheen arkea? Olemme vasta ihan viime aikoina välillä itsekin tajunneet yrittää iloita siitä, että lapsiperheillä on "huonoja puolia", joita emme lapsettomina joudu kokemaan. Niin, ja te sinkut, kyllä, tajuan olla kiitollinen siitäkin, että olen löytänyt Armaani.
Kiitos lapsettomuusdisclaimerista!
Niin ihanasti kuvailit tämän Vaiheen essenssin. Just noin, siinä kaikessa hulabaloomaisuudessaan se on sitä läheisyyttä parhaimmillaan :-) Kiitti piristävästä summaroimisesta.
Kiitosta maukkaista kommenteista jälleen. Minä kyllä arvaan, mitä Käkkijä paapan kanssa puuhailee ja se liittyy jotenkin geokätkentään. Harrastus pitää teidät virkeinä vähintään 105-vuotiaiksi :-)
Helen, ei siitä ole kuin kahdeksisen vuotta, kun 8.30 olisi ollut verrattain aikainen kellonaika! Haha, nyt se tuntuu suorastaan ylelliseltä.
Minh, kuulostaa tosi hupaiselta tuo kissan oksu -tyyppinen murahtelu. Pääasia että ollaan suurin piirtein samassa moodissa eikä liikaa astuta toisten varpaille. Hyvä kun sanoit tuosta harmoniasta, en olisi muuten tullut ajatelleeksi, miten hyvin sujuu yhteistyö!
Hyvää graduilua, Tosikko! Noinhan se menee, jotta aamurutiineihein muodostuu oma koreografiansa ja vaatihan se aina rukkausta, kun kuvioon tulee muitakin tanssijoita.
Jospa, teidän parisuhdeaamut kuulostavat ihanilta :-) Mua ei itteäni yleensä kovasti helpota muiden elämäntilanteiden huonojen puolten ajattelu, vaan enempikin oman elämän valopuoliin keskittyminen, mut kaikki selviytymiskeinot ovat sallittuja, kunhan ei vahingoiteta muita eikä ainakaan pandoja ja koalia :-)
Emorumba, tää on niin tätä tietty, ettei tämämpää voi ollakaan :-D
Lähetä kommentti