Surettaa. Kokkaus ja leipominen eivät ota onnistuakseen ja yhteiset sämpylä- ja pullatalkoot Esikoisen kanssa ovat lähes mahdottomia toteuttaa Tosikoisen allergian takia. Tytär on niin aktiivinen kiipeilijä, kokeilija ja maistelija keittiössä, että joko vahdin taukoamatta Tosikoista ja yritän siinä sivussa räpeltää jotain kasaan (ja höyry alkaa nopsaan nousta korvista) tai odotan tyttären päiväuniaikaa ja yritän siinä ajassa nopeasti räpeltää jotain kasaan. Ei siinä ole aikaa nautiskellen valmistaa muhevaa ruokaa tai toimia löysällä pipolla suloisessa Esikois-yhteistyössä. Epistä.
Nyt, kun katselen taaksepäin viime vuotta, raastaa sydäntä, kun tällainen tärkeä osa poikasen kuntoutusta on jouduttu jättämään hyvin vähälle. Jouluisen piparinleivonnan aiheuttama pitkäaikainen lapsisäteily muistutti hyvin tuoreesti mieleen, miten mieluisia ja tärkeitä puuhia ruoanvalmistus ja leivonta ovat Esikoiselle.
Eilen annoin vallan jossittelulle ja mietin, millaista olisi, jos tytär ei olisikaan allerginen kaikelle. Voisin antaa maisteltavaksi uteliaalle tytölle vaikka mitä ja antaa hänenkin auttaa askareissa. Voisimme porukalla puuhastella keittiössä. Vaikka silloinkin hermot menisivät säännöllisesti kultakin osapuolelta, ei tarvitsisi kieltää ja estää tytöltä ihan kaikkea. Tuntuu varmasti myös tyttärestä hyvin turhauttavalta, ettei juuri mitään saa koskea, maistaa tai kokeilla.
En ole koskaan kokenut ruoan suhteen helppoa pikkulapsielämää. Esikoisen syöminen oli järjettömän vaikeaa (vaikeampaa kuin tämä moniallergikon syöminen) ja nyt kun tämänhetkisen pikkuisen syöminen olisi jännää ja hauskaa muuten, fysiikka panee hanttiin ja pakottaa jättämään suurimman osan tavallisista sapuskoista maistelematta. Joten enpä kai osaa surrakaan ihan kauheasti tätä syömisten puolesta poikkeavaa pikkulapsiaikaa sinänsä.
Erikoisruokien valmistus on työlästä ja jatkuva sapuskojen sekä allergiaoireiden kyttääminen, eväiden kanniskelu kaikkialle, valvottujen kutinaöiden kestäminen ja anafylaksian pelko rasittavaa (noin esimerkiksi), mutta kertauksen vuoksi vielä todettakoon, että kaksi asiaa tässä allergiassa surettaa eniten. Ensinnäkin se, ettei Esikoisen kanssa voi kunnolla leipoa ja laittaa ja toiseksi se, ettei Tosikoisen kanssa voi rauhallisin mielin leipoa ja laittaa.
Samaan hengenvetoon kiitän allergiapöpöhaltioita siitä, että tytär voi ja kasvaa hyvin eikä ole koskaan saanut anafylaktista reaktiota (kop kop). Toivon mukaan allergiat väistyvät ja voimme käydä pullanleivontaan*) tyttären kanssa jopa ennen kouluikää!
*) Kokeilijan vinkkinä: pullasta saa hyvää myös ilman maitotuotteita tai munaa, mutta ilman vehnäjauhoja ei tule oikein mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Voi harmitus sentään allergian ja autismikuntoutuksen yhdistämistä! Leipominen kuntoutusmuotona kuulostaa kyllä tosi mainiolta. Olette varmaan leiponeet läpi Tosikoiselle sopivat leivonnaiset jo moneen kertaan?
PS. Pullauutiset :( Minusta on sukeutunut jo mestarillinen maissi-kaura-sämpylöiuden leipuri mutta onko pulla jätettävä haaveeksi vain? Fantisoin jostain sellaisesta kauramaito-sininen keiju-psyllium-maissi- ja riisijauho asiasta. No hope?
Juu, eihän niitä kovin monia sortteja ole eikä Esikoinen juuri välitä muista kuin tattarikekseistä. (Kukapa ei niistä tykkäisi? :-)
Sinä voit onnistuakin pullahommassa, kantsii yrittää! Omista tekeleistäni on tullut melko surkeita. Tuntuu, että proteiini korvaisi puuttuvaa vehnää, mutta kun soija, maito ja muna eivät käy eikä lihaa viitsi jauhaa sekaan (heh heh, vitsi vitsi), en ole löytänyt sopivaa koostumusta.
Kaupan pakastealtaasta tosin löysin jossain vaiheessa ei-mitään-kanelipullia, jotka olivat varsin hyviä! En ole nähnyt niitä varmaan vuoteen (huoh), mutta ne oli tehty tuontapaisella koostumuksella ja lisätty tietenkin kanelia ja kardemummaa. Onko elämää ilman kardemummaa?
Kerro sitten, jos onnistuu! Tytskä ei vissiin kestä kauraa, mutta jos jotain viritystä kuitenkin kehittelis.
Elämä ei tosiaan ole reilua:( Te olisitte ansainneet allergittoman kakkosen.
Ja mulle tuli taas huono omatunto kun kitisen pikkuasioista. Meidän perheessä kun allergiat on hyvin vähän, eivätkä ne todellakaan häiritse kenenkään elämää.
Tunnen itseni pieneksi ihmiseksi;)
Pikkuasioista kitiseminen on tosi ihanaa ja semmoista on myös usein hauskaa lukea, kun kitisijä osaa mehukkaasti kirjoittaa! Lisää kitinää :-)
Lähetä kommentti