Esikoinen alkaa olla perin turhautunut, kun ei pääse ulos riehumaan eikä jaksa keskittyä mihinkään sisälläkään ja kaikki on vähän niin kuin epistä. Tuhosaldo flunssa-ajalta on kaksi revittyä tyynyliinaa ja kolme pussilakanaa (joista yksi jättikokoa). Niitä on ilmeisesti mukava käydä vaivihkaa repimässä saumoista auki, kun valvonta hetkeksi hellittää. Tänään hän hajotti Tosikoisen nukenrattaat, mikä tuntui erityisen masentavalta, kun olin monta kertaa huomauttanut asiasta ja ohjannut häntä muihin puuhiin ja vahtinut silmä kovana. Tuhoaminen käy niin nopeasti. Hän oli tähän päivään asti osannut ne siististi avata ja sulkea sekä kärrytellä, mutta nyt ne ovat vääntyneet piloille ja muoviosat repeilleet. Rattaat olivat pikkusysterille hyvin mieluiset. Joulukuusen Esikoinen ehti kaataa vain kerran, vaikka se oli pystyssä aatosta tähän päivään ja siinä hajosi vain pari lasipalloa. Muita tuhoja en nyt jaksa listata, ettei tule entistä huonompi olo.
Olemme pulassa, koska poika ei kerta kaikkiaan innostu mistään sisähommelista paria sekuntia pidemmäksi ajaksi (enkä liioittele edes ajanmääreessä tällä kertaa). Pitäisi kuitenkin kehittää hänelle tekemistä joka on a) mieluista, b) mielekästä ja josta c) saa positiivista palautetta.
Ajatellaanpa hetki mahdollisuuksia:
- Leikkaus ja liimaus. Vaatii runsasta ohjausta, ettei mene silmittömäksi silppuamiseksi, mutta voisi onnistua. Esikoinen tekee hauskoja kollaaseja.
- Ruoanlaitto. Porkkanoiden raastaminen nyt ainakin. Raasteelle on aina käyttöä, joten sitä sitten.
- Tarra-, puuha- ym. kirjat. Jos edes sen kaksi sekuntia? Ja seuraavalla kerralla kolme? Tarrainto on kyllä hiipunut, mutta kannattaa yrittää.
- Tietokone. Jos jostain verkosta tai rompulta löytyisi jotain kiinnostavaa. Voihan tuota yrittää, ei vain näytä todennäköiseltä.
- Siivoaminen. Naapurien närkästyksen uhalla voisi jotain imurointipitoista virittää Tosikoisen päiväunien jälkeen.
- Telkkari ei kiinnosta just nyt, mutta jotain tuoretta katsottavaa voisi joskus tyrkyttää. Teletapiiri on ilmeisesti alkanut (vihdoin) hyydyttää.
- Musiikinkuuntelua kannattaa kokeilla. Se ehkä miellyttää yli kaksi sekuntia, jopa 20 minuuttia.
Kestävä ratkaisu on väsätä struktuuria. Nyt on ollut melko löyhä struktuuri, eli säännölliset ruoka- ja uniajat sekä viikottaiset toistuvat jutut ja ennen kaikkea koulu. Joulunpyhät ovat niitäkin sotkeneet aika tavalla, joten oireita olikin odotettavissa. Täytyy jostain kaivaa energiaa ja aikaa tehdä kunnollinen kuvallinen viikkojärjestys. Muuten tämä tilanne ei taida tästä kohentua.
Lisäys: jotain possuakin tapahtuu ilmastossa, sillä poika halailee minua ja lähtee kanssani leikkimään pieniä takaa-ajojuttuja ja muuta hassuttelevaista. Huuda vähemmän - kehu enemmän -kampanjani on saattanut vaikuttaa asiaan, samoin oman hellyyden estoton hehkuttaminen ja maksimointi.
Tekstit
14 kommenttia:
Olet varmaan itsekin tajunnut, mutta näin ulkopuolisesta näyttää uskomattoman luovalta tuo sinun äitiytesi. Keksit kaikenmaailman juttuja ja mietit, mikä voisi toimia, kun monet olisivat repineet totaalisesti pelivehkeensä vaikean vaiheen kohdatessa.
Toivottavasti autistilasten vanhemmat lukevat tätä paljon, koska nuo Esikoisen virikejutut ovat varmasti toimivia muillakin, eikä tarvitse olla edes autisti, että voi viihtyä niiden seurassa pidempiä aikoja.
Olen nähnyt lapsia, jotka eivät ole sekuntiakaan paikallaan, vaan heti, kun vanhemmilta tulevat virikkeet loppuvat, alkaa riehunta. Se taas on minusta väärin, kun kyse ei ole erityislapsista. Se on väärin lapsille ja vanhemmille, ettei lasten anneta itse keksiä tekemisiään, vaan vanhempien täytyy lopettaa aina muut hommansa ja alkaa touhuta seuraavan viihdykkeen parissa, että saisi taas tehdä esim. kotihommia tai vaikka jutella hetken aikuisten kesken. Puhun nyt siis ei-autisteista, tai erityislapsista.
Onneksi pidin Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa raamattunani kun odotin Lasta ja opin, että kyllä, saan nukkua aamulla pitkään, kun Laps valvoo, kunhan järjestän illalla olosuhteet sellaisiksi, että laps leikkii samassa huoneessa ja löytää kaikkea mielenkiintoista tekemistä ilman, että minä olen sitä käteen asettamassa.
Ohoh, tuli sekava teksti. Kahta asiaa tungen nyt samaan, kun tarkoitan, että hyvä, kun kirjoitat tänne kaikkia erilaisia juttuja, mitä Esikoinen voi tehdä kotona ja ehkä keskittyä hetken ja sitten vaan valitan siitä, että monet vanhemmat pitävät iteään viihdytyskoneina, joiden täytyy olla koko ajan antamassa virikkeitä, leikkimässä, keksimässä leikkejä yms, vaikka se on lasten hommaa, kun antaa mahdollisuudet siihen. Siis nyt puhun taas ei-erityislapsista, vaan lapsista, jotka ovat oppineet riippuvaisiksi vanhempiensa viihdytyksestä ja oma-aloitteisuus on jätetty pois kokonaan.
Uskon, että teillä on kyllä erittäin karua, kun joudutte sairastelemaan ja vuorottelemaan kaikessa ja lapset turhautuvat sisällä...tsemp tsemp, huutelen vaan täältä..
-minh-
Porkkanaraastetta voi pakastaa, ei haittaa vaikka sitä tulisi tehtyä isompiakin määriä :-) Sairausaikana täytyy kumminkin vaan luovia oman jaksamisensa mukaan niin että saa välttämättömimmän pidettyä yllä (ihmiset hengissä ja kokolailla vahingoittumattomina) - sitten taas terveenä, kun energiaa alkaa riittää muuhunkin kuin hengittämiseen, jaksaa ja voi viritellä kaikkea, johon tiedän sulla riittävän mielikuvitusta melkolailla!
Sinä tiedät kaiken tämän, juu, mutta sanon silti varmuuden varoksi :-)
Halailujuttu on *niin* hyvä :-)
Minh, kekseliäisyys on arvossaan vanhemmuudessa, mutta erityisen hyödykästä erityislasten kanssa! Onneksi kaikkea ei myöskään tarvitse keksiä itse, vaan nyysiä vertaisvanhemmilta ja kirjoista ja mistä milloinkin.
Voimaa se kieltämättä vaatii, että kaivaa pollastaan ideoita silloinkin, kun käämi käryää niin että naapurissa soitellaan palokuntaa paikalle! Kokemus kertoo, että raivoamisesta ei ole mitään maailman hyötyä. Vaikka aina sitä täytyy vähän kokeilla silti... Huoh. Tai ehkä sen verran pitää päästellä, mitä varoventtiilistä tulee, ettei paukahda.
On muuten ihan ihmeellistä olla Tosikoisen kanssa, kun hän tulee itse pyytämään, mitä tarvitsee, keksii omia leikkejä ja touhuja ja on heti ihan onnesta mykkyrällä ja lähtee mukaan, jos häntä vähän laululeikittää, ajaa takaa tai muuta. Esikoiselle kaikkea piti sinnikkäästi yrittää tarjota ja tottua siihen, että tuli enimmäkseen torjutuksi. Tietysti onnistumiset tuntuivat sitäkin upeammilta, joten ilosaldo on tasoissa sisarusten välillä :-)
Yleensä ottaen mun mielestä ei ole ollenkaan vaarallista, jos lapsilla on joskus tylsää vanhempien viihdekoneen lomaillessa. Tylsyys antaa luovuudelle tilaa. Toki tylsistyneen lapsen luovuus on välillä tuhoavansorttistakin, mutta tehdessä oppii :-D
Tosiaan autistit ja aspergerit ovat asia erikseen, he tarvitsevat usein hyvin voimakasta tukea ja ohjausta päivän tekemisiinsä, koska eivät välttämättä itse pysty ohjaamaan itseään kovin hyvin. Aspergereilla, hyvin älykkäillä ja kyvykkäilläkin, on usein suuria ongelmia ajankäytön kanssa. Pienempänä Esikoinen saattoi vain makoilla lattialla tylsänä heiluttamassa leikkiautoa ees-taas, jos kukaan ei auttanut tekemään mitään muuta. Eikä hän selvästikään oikein nauttinut tuosta monotonisesta touhusta. Kyse ei siis ole siitä, mitä haluaisi tai tahtoisi, vaan kyvystä toteuttaa ja järjestää.
Minäkin toivon, että tänne eksyy autistilasten vanhempia, jotta voimme vaihtaa idiksia ja ajatuksia! Tosin Yahoon Autismi-lista ja yhdistys sun muut toimintamuodot onneksi tarjoavat mukavasti tilaisuuksia vertaistuen antamiseen ja saamiseen nytkin.
OA, pakasteeseen mahtuu vielä porkkanaraastetta, siellä taitaakin olla vain yksi pussillinen :-D Vaikka tiedänkin nuo jutut, on ihanaa saada niille vahvistusta jonkun toisen sanomisista! Paan pari Esikois-halausta sinnekin tulemaan, nyt mulla on niitä niin paljon, että kehtaa vähän jaella etiäpäin!
Hei!
Tulin käymään ja havaitsen että olette flunssan riepottamia. Voihan porsas! Mitä ajan ja elämän tuhlausta, on eka reaktioni. Toka on että miten olen itse säästynyt kokonaan flunssalta kun puolisossakin oli muutaman päivän flunssa joulukuussa. Kolmas ajatus on että viime keväänä melkein nautin flunssasta koska ei ollut muita oireita kuin äänen menetys. En voinut mennä opettamaan yli viikkoon, mutta saatoin kirjoittaa ja lukea oikein himooni. Hain kirjastosta korkean pinon hyvää lukemista, psykologiaa, kirjoitusoppaita ja ties mitä. Sitten tulee mieleen sanoa sinulle huumorinpilkahdus silmäkulmassa että "On hyvä kun perheellä on yhteisiä harrastuksia". Toivon että et heitä minua saappaalla!
Päivitin juuri molemmat blogini. Hyvää aikaa näin loppiaisena.
Pikaista paranemista!
Ai pahus että tuo Minhin kirjoitus on loistavaa asiaa. Olen hyvin pitkälle tuota mieltä että lapsen pitäisi saada itse luoda, itse saada päättää mitä viihdykettä keksii. Virikkeitähän on kyllä. En tarkoita TV:tä, vaikka en sitäkään tuomitse. Usein paras luovuus ja toiminta syntyy tyhjästä, tai hyvin vähästä.
Rita Maestra, enkä millä tahansa saappaalla, vaan punaisella Kontiolla :-D
Yhteiset nenänniistäjäiset lähentävät, ehkä. Kävimme varovasti saunassa ottamassa höyryhengitystä itse kukin ja olihan se jotenkin mainiota istua nelistään lauteilla miedossa löylyssä ja hetkeksi unohtaa karmeat olot löylyhuoneen oven taa.
Minun on helppoa liputtaa myös sen puolesta, ettei lapsia tarvitse viihdyttää. Itselläni oli lapsena (ja on vieläkin) niin mielenkiintoinen sisäinen elämä, että hauskaa piisasi vaikkapa ikkunasta ulos tuijotellessa. Luulin, että kaikilla muillakin lapsilla oli sellaista, mutta ilmeisesti homma ei mene ihan niin.
Ehkä olette kokeilleetkin, mutta tuli mieleen että jos Esikoista innostaa imurointi, miten on muiden kotitöiden laita? Meidän (tosin eri lailla) erityiset lapset pätee imuroinnin lisäksi näillä (ja heidän panoksestaan on ihan oikeasti apua, toteaa laiska äiti tyytyväisenä):
- pyykki. Lasten sukat ja pikkuhousut on lasten homma laittaa sekä kuivumaan että kaappeihin (kuskaamista varten on oma pieni pyykkikori), ja hirveesti kehutaan kun on ahkeruutta havaittavissa.
- aterimet. 6-v laittaa oikein pätevästi aterimet koneesta paikoilleen, pienemmillä menee summassa kun eivät ylety näkemään sinne laatikkoon...
Porkkananraastamisesta kysymys: ihanko sellaisella käsiraastimella Esikoinen raastaa? Ei mene sormet?
Leikkaus- & liimauspuolelle tuo vaihtelua Hama-helmet ja tuikkulyhtyjen koristelu vauvanruokapurkeista lasimaaleilla. Siinä oli jotain taianomaista, just kokeiltiin tällä viikolla. Eikä tullut ollenkaan paha sotku, vaikka potentiaalia olikin.
Leikkaamisesta: meidän isoinhan ei ollut Suomessa vielä 5-v-tarkastuksen aikaan, joten hän ei ollut päässyt neuvolassa leikkaamaan mitään, ja oli kuulo ja näkökin tarkistamatta. Kotona hän oli jotain välillä leikellyt mutta jälki oli ihan mitä sattuu ja olin suorastaan huolestunut hänen motorisista taidoistaan. Niinpä varasin ajan ja neuvolantäti teki nämä puuttuvat tsekkaukset. Kuulo hyvä, näkö hyvä, ja koskaan en ole nähnyt niin huolellisesti leikattua ympyrää kuin tytön neuvolantädille leikkaama oli! Juu on merkitystä motivaatiolla. Hiukan tosin tunsin tarvetta selittää tädille, miksi olin halunnut sen leikkaamistestin ;-)
Jes, monenmoisia kotihommia poitsu on aina tykännyt tehdä ja muutkin hommelit ovat tuttuja (hama-helmiä voisi taas kokeilla, viimeksi ei natsannut), paitsi tuota tuikkuhommelia ei ole tullut mieleen koklata aiemmin.
On joka tapauksessa hyvä niitä täällä listata niin minun kuin lukijoidenkin iloksi! Minua aina lämmittää, kun ihmiset jakavat hyväksi kokemiaan idiksiä. Sitä kautta olen oppinut paljon.
Aterimista muuten: oli niin hassua, kun poikaa yritettiin tutkimuksissa saada lajittelemaan jotain helmiä tms. ja todettiin, ettei hän osaa lajitella. Kuitenkin aterimien lajittelu sujui kuin vettä vain, vaikka olisi ollut vähän erilaisiakin veitsiä ja haarukoita lajiteltavana. Taisi olla ihan pikkuisen motivaatiosta kiinni.
Ylpeänä kerrottakoon (röyhistys) että poitsu on loistava varomaan sormiaan raastimen kanssa (ihan tavallista käyttää) ja muutenkin yllättävän turvallisesti moni hommeli sujuu. Hänellä on valtavan hyvä kolmiulotteisuuden taju, mikä vaikuttaa ja keskittyessä rauhallinen, jämäkkä ote. (Ei-keskittyessä voikin sitten olla äärimmäisen hätäinen, hutiloiva ja höseltävä ote, btw.)
Yleinen toivomus kaikille testaajaihmisille: mitatkaa taitoja, älkää motivaatiota! Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän kyllä.
Siis mä taidan olla täysin noviisi näissä lapsiasioissa, mutta on kiva koittaa keksiä kaikenlaista. Tässä jotain mitä tuli mieleen.
Musiikki voisi olla tosi hyvä, ja siihen voisi ladata lisäksi aktiivista osuutta. Tähän voisi yhdistää myös tuon tv:n katselun. Miten olisi aerobic? (Jane Fonda aerobic video) Tai sama myös ilman tv:tä, eli tätä liikunnallista puolta musiikin tahtiin. Sitten musiikista vielä, rumpujen soitto voisi olla aika sööttiä... (köh!) mutta kuitenkin :) Siis jonkunlaisen rumpusetin voisi saada jostain kyhättyä.
Tai muuta, voisiko rakentaa majaa, vaikka pahvilaatikoista? Kun olin nuorempi, niin mä olin tosi kade, kun yhdellä kaverilla oli pahvilaatikkomaja kotona, varsinainen asumuskompleksi.
Tai olisiko jotain tarzan touhuja, liaaneja, uimista huoneen reunalta toiselle.
Tai voisiko rantapallolla tehdä jotain kivaa? (sellainen iso puhallettava, minkä takana voi melkein olla piilossa)
Nipsu, tuossa on jo monta käyttökelpoista idistä! Tänne vaan tulemaan :-)
Mielikuvitus- tai roolileikit eivät onnistu meidän autistpoitsun kanssa (vaikka kantsii niitäkin yrittää viritellä, jotain pientä on joskus onnistuttu leikkimäänkin), mutta majanrakennusta voisi taas elvytellä. Bongorummut, oikein kunnolliset musiikkikaupan vehkeet, meillä onkin ja oli kyllä erittäin söpöä, kun lapset soittivat aamulla nelikätisesti :-D Niistä lähtee ääntä (sori naapurit) mutta se ääni on hyvä, toisin kuin lelukaupan mölytoosissa. (Olen melko ääniherkkis.)
Olen joskus hajamielisesti funtsinut tuota jumppavideohommaa, mutta en ole tarmokkaasti käynyt koklaamaan. Uskon, että se voisi poikia jotain, kiitos kipinästä :-)
Tuommoinen rantapallo olisi muuten kova sana, pitääpä hankkia. Joskus on palloiltukin semmoisella, mutta on unhoittunut. Nyt on jumppapallo, joka on kans todella loistovehjes, mutta sitä EI KANTSI HEITELLÄ ;-D
Aah, ihanaa saada ajatteluapua! Kiitos teille kaikille kommentoijille!
Ihan hippunen vielä, mitä tuuli mieleen tuo :)
Sitten vois olla joku puuharata, niinkuin vaikka missä mennään tuolien ali, yli, sohvan takaa, pussilakanan läpi, kävellään pitkin narua (joka on lattialla), ehkä taskulampun kanssa käydään komerossa tms.
Pallo on minusta mitä mainioin, yksi sovellus tästä aihelmasta on keilaus. Jos on sopiva pallo, niin keiloja saa aikaiseksi vaikka tyhjistä maitopurkeista. Siitä sitten pelaamaan ja keiloja kaatamaan.
Onginta voisi olla myös kivaa. Kalastellaan lakanan takaa kepillä, narulla ja korilla, vaikka naposteluporkkanoita.
Sitten olis yksi juttu, muistan jostain lukeneeni, että autismiin voi liittyä hyrristä tms pyörivästä liikkeestä tykkääminen, kuten vaikka pyörivistä kolikoista. Että jos jostain saisi sellaisen hyrrän, minkä voi laittaa lattialle pyörimään. Se voisi olla aika metka väkkärä.
Okei, vielä yksi musiikkisovellus.
Teknobileet! Peilipallo kattoon, yksi spottivalo, levy lautaselle ja ämyrit auki :)
Ja illan viimeinen, erikois spesiaali, aarteenetsintä. Kuvavihjeillä tai ilman, jostain tietystä huoneesta vaikka. Jos on karkkipäivää, niin karkit voisi löytyä sopivasta piilosta.
Palaan tänne historiaan vielä. Ei sillä ettet osaisi googlata mutta kun tuli kiva kotimainen lastenlinkkilista vastaan mun on pakko laittaa se eteenpäin: Linkkejä lapsille. Ja Makupalat tietysti mutta se on niin pitkä että mua ahdistaa. Näin kotiäitiä kävi muuten ihmetyttämään että Makupaloissa on Lapset ja perhe sijoitettu kohtaan Vapaa-aika. Jaa-a, no joskus niinkin.
Nipsun mainitsemasta videojumpasta muuten, meidän vekarat tykkää Fröbelin palikoista ja itsekin jaksan kuunnella. Kausittainen menestys on DVD joka on täynnä niitä laululeikkejä. Ja jos automatkoilla vikinä voimistuu sietämättömäksi, yleensä aina pelastaa Fröbsyjen Leijonanmetsästys. Kiitos sedät!
En ole vielä uskaltanut antaa raastinta meidän lapsille mutta ehkä voisin isoimman kanssa kokeilla tässä seuraavan 4-5 vuoden aikana!
Lähetä kommentti