Melko vähän aikaa sitten tuli televisiosta jälleen Sound of Music ja satuin kanavalle, kun My Favourite Things soi. En liene nyyhkiselokuvan suurimpia ystäviä, mutta tuo kappale iskee johonkin herkkään johtaan ja jopa salaa tirisyttää muutaman tipan silmäkulmasta. Sen takia pitää elokuvan suomalaista nimeä aina väännellä. Tai siitä huolimatta. Huomautettakoon kuitenkin, että trappistimunkeilla harvemmin on perhettä.
Kaikki tämä pulina yrittää peitellä sitä armotonta korpelointia, joka johtuu tautitilanteestamme. Tuorein jälleensairastumistapaus iski nuorisoon, kun Tosikoinen alkoi eilen iltasella kuumottaa ja troppauksesta huolimatta vietti yön tautisena vääntelehtien. En sitten ottanut uinahduslääkettä, kun arvasin tämän ennalta. Nimittäin surkean sairaustilan yöllisessä vauvailussa, jota myös regressioksi kutsutaan, tavallisesti kelpaa vain äiti, mikäli suinkin kynnelle kykenee eikä ole esim. eri mantereella. Isä kelpaa kaikessa muussa nykyään yhtä hyvin ja tautisenakin aamulla, mikä on asiaa. (Etenkin aamulla, kun saan nukkua vähän univelkaa pois.)
Myös SP:n olo on jälleen huonontunut ja olotarjottimella on mm. jäsenten särkyä, huonovointisuutta, vahvaa väsymystä sekä päätäsärkevää yskää. Suhtaudun skeptisesti siihen, jaksanko suunnitelmistani huolimatta mennä baariin piipahtamaan huomenissa, kun itselläkin on huteraa. Väitän kuitenkin toistaiseksi, että tämä johtuu vain rikkonaisesta yöstä. Esikoinen onneksi jyrää terveenä kuin laulava trappistimunkki kevätlaitumilla! SP tuumasi pirteästi, että tätä tämä on maaliskuun loppuun, mutta ei kertonut, minkä vuoden maaliskuun. Prkl.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti