Jenni-Juulia miettii, miksi apuvälineiden pitää olla rumentavia ja sama ihmetyttää minuakin. Tulin ajatelleeksi yhtä hyvin tavallista apuvälinettä, jonka tarkoitus on helpottaa katsomista, eli silmälaseja. Ajatelkaa, jos ne olisivat kuten kuulolaitteet, ruman puuterinvärisiä ja kaikki samasta muotista? Aiemmin silmälaseja tietääkseni pidettiinkin rumistuksina ja noloina, ainakin naisille, mutta nykyään upeiden valikoimien äärellä rillitönkin saattaa tuntea hinkua nelisilmäiseen elämään. Miksei kuulolaitteisiin voisi kaupata tyylikkäitä vaihtokuoria? Eikö myös liikunta-apuvälineitä voisi tuunata värein, tarroin tai muin vehkein, jotka eivät haittaa käytettävyyttä ja turvallisuutta? Designissakin voisi olla viehkoja vaihtoehtoja.
Tarkennus: J-J kertoo, että esim. hyvännäköisiä kuulolaitteita on kyllä olemassa, mutta ainakaan HUS ei myönnä semmoisia. Jostain syystä apuvälineiden (paitsi silmälasien) ulkomuotostandardi on edelleen ankea, vaikka hyvännäköisyys ei maksaisi sen enempää toteuttaa kuin ankeuskaan. Tekniikkahan niissä vekottimissa maksaa.
Mielenkiintoisia kuulolaitelinkkejä J-J:ltä: Diva, Scentan esittelemiä malleja, Victoria&Albertin näyttely ja Marjutilta: Oticon. Eowyniltä vielä mainio Formaat (kurkkaa linkki oorsieraden.
Kannattaa lukea myös Tassun bloggaus pyörätuolimaailman tuunauksista.
Asiaan löyhästi liittyy on sekin, miten rumasti joskus kehitysvammaisia ihmisiä puetaan. Teinipojalla on suurin piirtein vaaleanpunaiset muumiverkkarit vedetty kainaloon ja maksimaalisen ruma kampaus ja sitä rataa. Kuitenkin ensivaikutelma tapahtuu ulkomuodon perusteella myös kehitysvammaisten tapauksessa. Pitääkö toisesta tehdä nolo ja hassu vaatevalinnoilla? Ulkomuoto vaikuttaa huomattavasti siihen kohteluun, jota ihminen saa muilta.
Onneksi omat lapseni ovat kiinnostuneita vaatetuksestaan eivätkä hyväksy mitä tahansa virityksiä, vaan harrastavat käytännön estetiikkaa, mukavuutta unohtamatta. Kannustamme heitä tekemään pukeutumispäätöksiä itse, mitä nyt katsomme päältä, että sää otetaan riittävästi huomioon. Jos joskus kohtaatte lapseni puuterinväriset verkkarit kainaloihin vedettyinä, tiedätte, että se on heidän oma päätöksensä (eikä siihen ole pystytty kaunopuheisimmallakaan suostuttelulla vaikuttamaan).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
11 kommenttia:
Hei, eipäs, minä juuri eilen näin netissä lapsille tehtyjä kuulolaitteita, jotka eivät olleet rumia ja puuterinvärisiä! Eräs perhe, jolle asia on ajankohtainen, esitteli niitä minulle. Jotkut olivat kauniita kuin korut, pienempien lasten vempaimissa oli eläinhahmoja ynnä muuta. Nättejä olivat :)
Itse asiassa kuulolaitteitakin saa nykyisin useissa eri väreissä, käsittääkseni myös Suomesta. Tämän pitkän linkin takana on vähän osviittaa: http://www.syncro.oticon.com/eprise/main/Oticon/com/SEC_AboutHearing/LearnAboutHearing/Products/SEC_Syncro/ArtificialIntelligence/REUSE02_ColourMatchMaker
Hiljattain tapasin ihmisen, jolla pilkisti korvan takaa oranssi kapistus, ja oli pakko kysyä lisää. :-)
Äh, ilmaisin itseäni taas epäselvästi, nimittäin tuolta J-J:ltä kävi ilmi, että näitä makeenvärisiä juttuja (aikuisillekin) on olemassa, mutta HUS ei korvaa niitä ja omakustanteisena hankkiminen voi käydä liikaa lompuukin päälle. Siksi tuli mieleen tuommoiset vaihdettavat kuoret ym. jotka olisivat kustannuksiltaan siedettävämpiä.
Eowyn, olisiko sulla linkkiä tuonne lasten kuulolaitteisiin? Alkoi heti uteluttaa :-) Lisäksi yksi kamuni sai kuuron vauvan äskettäin. Vauvalle on nyt leikattu implantti ja ilmeisesti hän käyttää jotain vekotinta myös korvan ulkopuolella.
Marjutille myös kiitos linkistä! Tosi upeita vekottimia! Olen vekotinfriikahtava ihminen, joten keep 'em coming jos sattuu hyviä linkkejä vastaan :-D
Tämä ei kyllä ole suomalainen sivusto, mutta kumminkin: http://www.labformaat.nl/ ja sieltä valikosta Oorsieraden niin jo löytyy nättejä :)
Kehitysvammaisten pukemisesta ja kampaamisesta
Vietin uuttavuotta bileissä, joissa oli mukana 16-vuotias autistipoika. Kiinnitin huomiota siihen, miten kauniit vaatteet pojalla oli ja miten trendikkäästi hänen huiksensa oli pöyhitty. Isä oli kammannut.
Isä myös houkutteli pojan mukaan muitten joukkoon tanssimaan. Lämmitti. Miten se jotenkin tuntuikin niin erityiseltä, kun isä huolehti pojastaan?
Äitis, minunkin poikani pitää tanssimisesta! Ja hän aina peilailee huolella, kun saa uuden kampauksen. Mukavan mielikuvan sain tuosta kertomuksestasi plakkariini :-)
Vammaispiireissä olen nähnyt paljon isiä, joilla on läheinen suhde erityislapsiinsa (ja sisaruksiinkin). En tiedä, onko siinä välttämättä eroa erityisettömiin (hehe, sori) perheisiin. Toki erityistarpeinen lapsi voi kiskoa erityisen paljon huomiota ja läheisyyttä vanhemmistaan, pelkästään siksi, että tarvitsee niin paljon. Side kasvaa usein erityisvahvaksi.
Kun ajattelee oman sukupolven isiä, kyllähän se tuntuu spesiaalilta nähdä näitä nyky-isiä, jotka saattavat olla todella läheisiä ja hoivaavia lapsilleen - olematta kuitenkaan kakkosäitejä, vaan nimenomaan ykkös-isiä omilla miehekkään persoonallisilla tavoillaan. Kivaa on semmoista katsoa.
Omalta puoleltani löytyy vähän osviittaa siihen, mitä apuvälinemaailmassa pyörätuolien osalta tapahtuu. Kehitystä on kyllä tapahtunut, mutta se kuka nämä kivat härpäkkeet maksaa, onkin sitten ihan toinen juttu.
Eowyn ja Tassu, lisäsin myös teidän linkit postaukseen :-) Kiitos!
Hitusen aiheen vierestä. Netissä on näppärä ilmainen palvelu, www.tinyurl.com, jolla saa muutettua pitkät linkit lyhyiksi. Vaikka tuo:
http://www.syncro.oticon.com/eprise/main/Oticon/com/SEC_AboutHearing/LearnAboutHearing/Products/SEC_Syncro/ArtificialIntelligence/REUSE02_ColourMatchMaker
Lyhentyy tällaiseksi:
http://tinyurl.com/phkt5
Nämä lyhyet linkit on näppäriä sähköposteissa ja kommenttilootissa.
Hep,
http://www.eucreafinland.org/ua/
Pääsee suunnittelee!
Hei, jos olet vielä kiinnostunut erilaisista/värikkäistä Oticon-kuulokojeista surffaa -> www.oticon.fi
Lähetä kommentti