polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Aivoja nitkauttavia aistimuksia unen partailla

Lasten nukuttaminen on joskus huima harrastus. Uinahduksen vaikeus saattaa olla suoraan verrannollinen nukuttavan henkilön haluun päästä jonnekin muualle pienokaisen vuoteen ääreltä. Tämä ei perustu Murphyyn, vaan siihen, että rento hengitys ja kehonkieli tarttuu, samoin äärrrrrimmäinen herrrrmostuneisuus.

Tyynenä pysyminen on vaatinut Esikoisen kohdalla yli-inhimillisiä voimia, sillä E:n on aina ollut perin vaikeaa nukahtaa ihan riippumatta väsymyksen määrästä. Lyhyenläntiä kausia lukuunottamatta E. on vaatinut, että hänen vierellään on joku aina siihen asti, kunnes uni tulee. Jos jotakuta ei ole vierellä, E. lähtee saman tien pois vuoteesta ja huutaa samalla kuulonsuojeluliiton tainnoksiin. Eikä nukahda. Ehkä nukahtaa lopulta sohvalle ja herää siinä vaiheessa, kun kello on kolme eikä saa enää unta. Joten olemme enimmäkseen olleet vierellä odottamassa uinahduksen tuloa.

Kun nukutukset venyivät yli kaksituntisiksi, käännyimme neurologin puoleen ja saimme avuksi melatoniinia. Sen jälkeen Esikoinen oli kuin uusi mies, kun sai nukuttua tarpeeksi ja me vanhemmatkin olimme hehkeämpiä kuin aikoihin.

Tosikoista vaivaavat allergiat eikä hänkään oikein saa aina nukahdetuksi mahan tuntemusten ja kutinoiden takia. Häntä voi onneksi väsyttää riehututtamalla ulkona ja keksimällä kaikenlaista tekemistä. Myös Tosikoinen alkaa kiljua, jos hänen luotaan lähtee pois ennen uinahdusta, mutta tämä asia näyttää olevan helpottumassa.

Kiljuvat lapset herättelevät kiitettävästi myös toisiaan eivätkä ole maailman loistokkaimpia uudelleennukahtajia. Luettelen nyt muutamia melko hervottomasti nitkauttavia aistimuksia, joita on kertynyt vuosien mittaan liian monien unien partailta.
  1. Ähkäisyt. Esikoinen vetää henkeä ja päästää sen hetken kuluttua puuskauksena ulos. Heinäsirkkaparvet, räjähdykset, Timo T. A. Mikkonen, hurrikaanit, Bay City Rollers, tulvat ja muut vastaavat alkavat vilistää otsaluun takana, kun tätä on jatkunut tunnin verran. Alkaa tulla vakuuttuneeksi että tuo lapsi ihan tahallaan valvottaa itseään ähkimällä. Huom. ei kannata uskoa nukutuspinteessä tehtyjä päätelmiä tosiksi.
  2. Korvien nyhtäminen. Tosikoinen rauhoittuu nyhtämällä isänsä ja äitinsä korvia. Usein tämä menee melko väkivaltaiseksi jatkuessaan, joten jossain vaiheessa otsasuoni pullottaen lempeä vanhempi käskee yhä kireämpään sävyyn lopettamaan korrrrvien rrrrepimisen ja sassiin. Nyttemmin sitkeän koulutuksen ja protestoinnin jälkeen Tosikoinen on alkanut roikkua omissa korvanipukoissaan. Saapa maistaa omaa lääkettään!
  3. Bonuksena vielä SP:stä kumpuava nukahdukseen liittyvä lempiärsy: kuorsaus. Juuri kun nukkumatti on laskenut lempeän kätensä taholleni ja johdatellut unituvan porstuaan, jostain alkaa kantautua sirkkelin, suihkulähteen ja säkkipillin äänten rytmikästä sekoitusta. Aargh. SP väittää, että minäkin muka kuorsaan, mutta eihän se voi pitää paikkaansa kahdesta syystä. Ensiksikään me naisethan emme koskaan kuorsaa ja toiseksi minähän en ikuna nuku, joten en siksikään voi kuorsata, vaikken nainen olisikaan. (Olen kylläkin. Anatomiaa opiskeleva tytärkin tuumasi, että äidillä on pimppi. Siinäs kuulitte.)
Pahiten nitkauttava aistimus on sittenkin se, kun jokin typerä työasia tai vähemmän typerä läheisiin liittyvä asia alkaa tökkiä mielen pintaa tylsällä puukolla juuri silloin, kun pitäisi tankata kasoittain lepoa seuraavan päivän työ-työtä ja äiti-työtä varten. Däng! Onneksi siihen auttavat pikaisesti pilleriinit ja pitkällä aikavälillä l-alkuinen judeemi. (Joka jatkuu iikunta - en vain viitsi sanoa sitä ääneen, ettei tule suorituspaineita, jotka halvauttaisivat koko hommelin kehityksen. Kas näin sitä ihminen yrittää kevythuijata elikkäs psyykata itseään possutiiviselle tielle.)

PS. Lasten sulkeminen lukkojen taa huutamaan ja raivoamaan, kunnes oppivat nukkumaan itsekseen, ei ole vaihtoehto. Kaikki järkevät vaihtoehdot on kokeiltu aika moneen kertaan ja välillä ne toimivat, välillä eivät. Parempaan päin ollaan kumminkin menossa, kun vain vielä mursa oppisi nukkumaan! Ehkä harjoitus tekee hirrenvetäjän? Menenkin heti tästä kokeilemaan ---->

9 kommenttia:

ulkosuomalainen kirjoitti...

Tuo nukuttaminen on tosiaan tainnuttavaa puuhaa... Esikoinen on tosin aina ollut hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, kuopus sitten on tarvinnut vieressäoloa.Pienempäná lähti taatusti liikkeelle, jos lähdin ennen hänen nukahtamaistaan pois. Sitten noin 4-v. alkoi nukahtamaan siskonsa kanssa samassa huoneessa ilman aikuisten seuraa, mutta takuuvarmasti klo 24 tyttöp löytyi jo meidän sängystä. Enkä jaksanut lähteä tyttöä retuuttamaan omaan sänkyynsä. tietäen kyllä oppikirjojen niin vaativan. Ajattelin että kyllä se vieressä nukkuminen joskus loppuu. Ja se loppui. Tyttö täytti 6v. ja ilmoitti olevansa iso ja nukkuvansa omassa sängyssään koko yön niin kuin muutkin isot ihmiset.
Ja niin se kävi, ihmeen helposti.
Joskus minä mietin miksei esikoinen koskaan lähtenyt sängystään yöllä liikkeelle, kunnes hoksasin että se oli hänelle vähän tyôlästä CP-vammansa vuoksi. Hitsit että joskus voi miettiä tyhmiä!
Toivon teillekin ainakin silloin tällöin hyviä rauhallisia öitä!

sea kirjoitti...

Tuli korvien nykimisestä ihan mieleen kissanpennut! Monesti jos pentu viedään emolta liian nuorena (10vk tai alle) niin pentu tykkää imeskellä ihmisen korvaa, pyrkii myös yleensä kaulalle nukkumaan. :) Mila rupesi tekemään sitä tosin viimesinä vuosinaan, kaulalle kiipeämistä. Karmee kun joutuu pohtimaan lausetta saadakseen sen menneeseen muotoon!

Lazur kirjoitti...

Siis oho: Lintunen ähkii samalla tavalla. Hänenkin vieressään pitää olla kunnes hän nukahtaa (nykyään vartissa), ja minä hoen, että hengitä normaalisti, hengitä normaalisti.

Minä muuten luulin pienenä tyttönä, että piereskely on miesten hommia, naiset ei päästä suolistokaasuja ollenkaan. Mutta sehän on ihan taivahan tosi, että naiset eivät kuorsaa. En minä ainakaan. Lintunenkin sanoo, että äiti hyrisee.

Piikkari kirjoitti...

Tulin tänne katsomaan monesko päivä tänään on, ja täällä oli taas loistokirjoitus! Miksi en ole yllättynyt?

Yläkerrassa unikoulutetaan tottelematonta kolmikuista. Kiesus!

Siru kirjoitti...

Tuon tuskan tunnen. Otan osaa!
Muistan kerran soittaneeni äidille itkupuhelun: Mä en jaksa enää! Tuun hulluks! Tää ei lopu koskaan!
Äitini: Ole huoletta loppuu se joskus. Ei se sit ennää pyydä viereen ku sil on tyttöystävä.
Kiitos,tosi kannustatus.

Venni kirjoitti...

Eräs vertikaalisesti ja iällisesti rajoittunut (4-vuotias) ystäväni nipistelee ennen nukahtamistaan vieressäolijaa kainalosta. Arvatenkin to-del-la tuskallista. Joskus myös kuulemma tunkee pienen jalkateränsä kantapää edellä toisen alushousuihin. Voi huokaus.

Olin kerran lapsenvahtina ja asiaa oli selvästi treenattu: tyyppi kertoi, ettei Venniä saa nipistää kainalosta, mutta nukkea kylläkin.

mammaliini kirjoitti...

oijoi. kuulostaa rankalta. meillä pojat ei onneksi ole koskaan heränneet toistensa yöllisiin ääniin. ei itkuun, oksentamiseen, mihinkään. mikä on ihan hyvä juttu, koska mun kapasiteetti on kuitenkin rajallinen :D.

tytöillä oli pieninä tuhat ja yksi rituaalia nukkumaanmennessä. poikien kanssa päätin olla viisaampi ja olen tylysti komentanut pysymään sängyissään ja alkamaan nukkumaan kummemmitta ohjelmanumeroitta. on tepsinyt vaihtelevalla menestyksellä. parivuotiaina ramppasivat ympäriinsä pari tuntia sänkyynlaittamisen jälkeen. istuin flegmaattisena tietokoneella ja parin tunnin jälkeen sanoin, että otetaanpa uusiksi. yleensä ne sitten nukahti :D. ja tiedän, että erityislasten kanssa on eri juttu. emmää sillä tätä kertonut :D.

lukas väitti, että mää kuorsaan. sanoin, että hienot naiset ei koskaan ikinä milloinkaan kuorsaa, eli minäkään en kuorsaa. seuraavana aamuna herään lukaksen ravisteluun: äiti herää, kuuntele, nyt sää kuorsaat :D.

Kaura kirjoitti...

Kiitos verrattomista kommenteista! Tää on niin tätä vertaistukea ja muuta hienoa taas ja huippuja tarinoita :-) Ihmeesti piristää, kun muuten meinaa olla nuupallaan!

minh kirjoitti...

Voi kamaluus. Tuo yksi lause alkoi satuttamaan päätäni:"tökkiä mielen pintaa tylsällä puukolla juuri silloin, kun pitäisi tankata kasoittain lepoa".
Tunnen aivojeni pintakerroksessa tylsän puukon tökkimistä, eikä se lopu millään...:O

Kun Laps oli 0-puolitoista, hän nukahti syliini ensin tissi, sitten vellipullo suussa, myöhemmin saatoin hänet sänkyyn, lauloin ja sanoin saman hyvää yötä-lorun(jota en nyt kehtaa tähän laittaa) ja poistuin. Joitakin kausia oli, että Laps syöksähteli huoneestaan kysymään, että "koska vihreä eläin menee mun sängyn alta pois?" tai "katottekste jotain ohjelmaa" (sekstailua. Vastaus:"Joo, aikuisten ohjelmaa, nyt nukkumaan!"). Pahimmillaan vihreä eläin ahdisteli poikaa pitkin yötä ja huoneesta kuului kiljahduksia ja käskyjä häipyä, mutta harvoin jouduin nukuttamaan. En varmaan siksikään ole hankkinut lisää lapsia, että en usko, että kohdalleni voi osua yhtä hyväunista, hyvinsyövää ja rauhallista lasta, vaan saisin kuitenkin ylivilkkaat kolmospojat, joilla kaikilla on unentarve puolitoistatuntia yössä...
Tsemppiä vaan!
-minh-

Blog Widget by LinkWithin