polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Terve teille, siirtymät

Tilanne 17.00: Kompromissi saavutettu! Esikoisella paksu flanellipaita, mutta lyhyet kalsongit ja caprit - eikä takkia. Tosikoisen kanssa ovat parhaillaan isän kaitsemana takapihalla keinumassa, liukumassa ja hiekkailemassa, kun minä laittelen vähän VEHNÄpastaruokaa koko perheelle. Menenkin patistelemaan jengiä sisälle.

Tilanne 15.30: Kalsarit ja caprit jalassa (pullamotivaatio auttoi), mutta yläosa on verhottu t-paitaan, lämpimään flanellipaitaan ja takkiin. Isä yrittää nyt houkutella poikaa pyöräilemään, mutta ei suostu lähtemään ylipuetussa seurassa.

Tilanne 13.40: Lempipaitaan puuttuminen taannutti tilanteen. Kalsarit eivät enää ole jalassa.

Tilanne 13.35: Kalsarit ovat nyt jalassa! Lyhyet! Joissa on jalkapallokuvioita! Ketsuppitahrainen grungepaita edelleen pitää pintansa eikä capreja ole vielä edes aloitettu. Mut eipä tuijoteta vain puutteita, vaan iloitaan saavutuksista! Lyhikset!

Tilanne 13.20: Lueskeltuamme puheterapeutin vihkoja hyvässä hengessä harjoituksia tehden pääsimme askeleen eteenpäin. Housut pois! Mutta ei-ei-ei missään nimessä lyhyitä kalsareita! Lyhyiden kalsonkien pukeminen olisi kuolemaakin kauheampi kohtalo. Pahat kalsarit sinkoutuvat huoneen toiseen laitaan. Luemme lisää puheterapeutin vihkoja. Totean, että grungepaidan alla on onneksi kelvokas t-paita ja sukatkin skulaavat, joten ihan kaikkia vaatteita ei tarvitse vaihtaa.

Tilanne 13.00: Esikoinen tuumaa, että en tod. lähde suihkuun enkä kylpyyn enkä ota farkkuja tai pitkiä kalsareita pois, vaikka heiluttelisit karkkia nenän alla. Huuto huuto möykkä möykkä! Äiti-ihminen pysyy tyynenä ja ystävällisena, koska käy blogissa välillä. Kiitos Veijo Bloggerille ja teille, rakkaat lukijat.

Tilanne 12.50: lippis, takki ja kengät pois. Jumalaton huuto ja möykkä. Paksuista farkuista ja pitkistä kalsareista ei luovuta ilman ankaraa vastustusta. Pitäisikö yrittää suihkun kautta, vai herääkö pikkusisko? Tuohon protestimekkalaan hän väkisinkin herää minä hetkenä hyvänsä.

Lähtötilanne 12.20:
Jos joku ei vielä tiennyt, kevät on nyt todellakin tullut. Sää on suorastaan kesäinen ja mittari näytti peräti 22 astetta. Ja minulla on ongelma. Esikoinen valitsee mielellään vaatteensa itse ja kun hän on ne kertaalleen pukenut, vaihtaminen on kaamean hankalaa.*) Muutosvastarintainen Esikoinen suostuu käyttämään kesätakkia ja -kenkiä, mutta pitkät kalsarit, aluspaita, rakas grungepaita ja tuhdit farkut pitää olla. Valitettavasti en voi luottaa pojan lämpöaistin toimintaan ja pelkään, että jos lähden noin topatun kaiffarin kanssa helteeseen kävelemään, saan tilata ambulanssia noukkimaan lämpöhalvaantunutta lasta. Vähimmilläänkin liiasta kuumentumisesta seuraa paha ja nuutunut olo.

Piirsin parit sarjakuvat jälleen siitä, miten voimme mennä kauppaan ja muutenkin pitää hauskaa, jos hän vaihtaa kevyemmät vaatteet. Jätin asian hautumaan tämän polkan ajaksi ja lähden tästä kohta taas keskustelemaan ja piirtelemään. Tilanne vaikuttaa pattiselta. Minä en lähde toppapojan kanssa helteeseen eikä toppapoika suostu vaihtamaan kuteita, vaikka kovasti haluaisikin äidin kaveriksi kauppaan. Kerron, miten kävi, joten steijatkaa tuuneddina. Tai menkää nauttimaan helteestä asianmukaisesti puettuina.

Autistiselle ihmiselle siirtymät voivat olla hyvin vaikeita. Autistiselle ihmiselle siirtymät voivat olla hyvin vaikeita. Autistiselle ihmiselle siirtymät voivat olla hyvin vaikeita. Olkoon forssi**) kanssamme.

*) Tosikoinenkin haluaa valita ja pukea itte-itte vaatteensa. Tänään yllä nähtiin kesäyöpuvun yläosa, hihaton lehmäpaita, pieneksi jääneet violetit raitapöksyt ja upean oranssit Puuha-Pete-sukat.

**) Sanoin forssi, en farssi.

9 kommenttia:

ulkosuomalainen kirjoitti...

Jään odottelemaan ja pidän peukkuja molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun puolesta.

Juuri soittelin äidilleni sinne Suomeen ja hänkin iloitsi lämpimästä säästä!

Elma kirjoitti...

Hitsi mikä jatkojännäri!
Toivottavasti esikoisen vaatevalinnat osuu kohta kohdilleen, nimittäin pitäisi tässä jotain muka puuhastellakin, mutta eihän tästä jännäristä voi ilman loppuratkaisua irrottautua!

Tsemppiä!

vintti kirjoitti...

Naurattais, jollen menettäisi aina aika ajoin uskoa tuohon asiaan täällä päässä.

Tuttua, kovin tuttua- ja aika ajoin hankala käsittää.

Samankaltaisen tilanteen aiheuttaa joskus hiustenleikkuu- kynsien lyhentäminen oli pienenä kolmannen maaimansodan kaltainen taistelu.

Ja apua, entäs kun vaippa piti jättää pois, ja isomman hädän opettelu. Luopumisen tuskaa..

Hassua ja hauskoja tilanteitahan voisi luetella vaikka maailman tappii asti ja juuri tuo kärjistäminen, olin ensin puoli viikkoa puhunut niiden pitkisten luopumisesta - sitten liki väkipakolla sain ne pois- ja seuraavassa hetkessä kundi liki nakkeli vaatteita pusikkoon siellä Peltolammin rannalla.
On meillä hassua :-)

Ja toinen puoli tuosta luopumisesta,- antamisesta.

Tavaransa poika antaisi pois enemmän niitä tarvitsevalle- melkein koska tahansa. Niillä ei ole arvoa, joten ei kai kaikki toivo ole menetetty?
Onko teillä sukat pareittain? Meillä ei liki koskaan, ja meillä ne on suurimmaksi osaksi nurinperin, koska ne ilkeät langat tarttuvat ilkeästi varpaisiin pukiessa.
Ja, juniori pukee vaatteensa aina nurinperin. Nytkin sillä on t-paita väärinpäin, ihan siis saumat ulkopuolelle asti.
Kätevää, huomenna voimme kääntää- ja menee toisenkin päivän.

On levoton päivä- itsellä.

Huomenna juniorin pitäisi luopua muutamasta putkellisesta verta.. Hoh hoh.

Siru kirjoitti...

Mikä tilanne?
Kävin komppaamas stimmijuttuas,mutta kiitän vielä tässä. KITOS!
Runnerilla(15v)on mopo!mopo!mopo!
Eilisilta meni suihkussa kun päätä särki vimmatusti. Syy:Koko päivä mopoilua 27C helteessä vaatetuksena t-paita,paksu gollege,farkkutakki,jättifarkut jalassa ja tiätes kypärä. Nesteytys tykkänään unohdettuna.Vain aamumehu,ruokailussa lasi maitoa.
Särkis muuten munkin pääni. Janon tunnetta hän ei tunne. Jokakesäinen tuska. Kulje siinä sitten teinin perässä vesipulloa tyrkyttämässä...

Karpalo kirjoitti...

Tätä kun lukee, niin luulisi virkamiehenkin tajuavan, että hoitosetelit on se viimeinen asia mistä pitää leikata.

Kaura kirjoitti...

Kiitos peukuista ja muista! Ja kyllä näille saa nauraakin, minulle ainakin komiikan tajuunkin osuu, vaikka myös aika HELKKARISTI rassaakin :-D Nauru helpottaa ja lisää rakkautta.

Ulkosuomalainen, loppu meni ihan OK sitten :-) Elma, montako kierrosta sukat pyörähti? Entä pallokalsarit?

Vintti ja Siru, suuri kiitos vertaistuesta! Jotenkin se vaan helpottaa, kun voi jakaa niiden kanssa, jotka tietävät, missä mennään! Vaikkei näitä pulmia tietenkään kenellekään toivoisi :-)

Karpalo, älä muuta sano! Noi kotiin tulevat hoitajat saa sitä paitsi paljon vähemmän vastustusta kuin omat vanhemmat. Niin se taitaa mennä vähän kaikilla lapsille (kekkeles).

ths kirjoitti...

On ihan pakko sanoa, etten tajua miten kärsivällisyytesi riittää. Itse olisin samassa tilanteessa varmasti se, joka huutaisi vielä lujempaa ihan silkasta turhautumisesta.

-t kirjoitti...

Haa! Minäpä se lukitsin tänään korkeimman omakätisesti pipot, tumput, karvasisustaiset kengät ja pitkät kalsarit lukkojen taakse. Jottei niitä olisi, eikä saisi. Tai poissa silmistä, poissa mielestä. Tai jotain. Toivottavasti löydän avaimen taas syksymmällä...

Kaura kirjoitti...

-t, mulle tuli täsmälleen sama ajatus tänään! En vain vielä ehtinyt kätkeä näitä vehkeitä mihinkään. SP uhkaili lemppariflanellin polttamisella, mutta minäkös siitä suivaantumaan! Ei toisen lemppariflanellia polteta!

ths, kokemus opettaa :-D Onhan sitä tullut köh köh huudettuakin sun muuta (väkivaltaa en kuiteskaan ole onneksi erehtynyt harjoittamaan, se olis kamala kolaus poitsun perusluottamukselle). Käytännössä ainoa järkevä tapa hoitaa asiat niin, etteivät ne mene pitkäksi aikaa aina vain vaikeammiksi, on pysytellä suht tyynenä tai peräti hyvällä tuulella, mikäli mahdollista. Ja vuorotella tiuhaan puolison kanssa, jos pinna käryää. Mä usein rauhoitun miettimällä, mikä olisi vaihtoehto.

Blog Widget by LinkWithin