polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Ushi-ushi

Tosikoinen osaa ihan hyvin sanoa syli, mutta hänestä on mukavampaa sanoa ushi. Meillä kotona on aika paljon usheja, mm. äitiushi, isäushi ja Esikois-ushi, pehmojen tarpeiden mukaan myös Tosikois-ushi. Näiden lisäksi on kiireellisiä tapauksia varten ushi-ushi! Jos ushi-ushia kutsutaan, on lähimmän vanhimman siirrettävä muut hommat syrjään ja ushitettava tytärtä heti paikalla.

Olette ehkä kuulleet kielistä, joissa mitä tahansa sanaa voi vahvistaa tuplaamalla tai triplaamalla sen. Tosikoisen ushi-sana edustaa tällaista kieltä.

Koska kaksivuotiaan hengiltäsöpötyksen taakkaa on raskas kantaa yksin, olen jonkin verran kaatanut ushijuttuja myös Elman niskaan. Ushiluokitukset tulivat kuitenkin jälleen mieleeni, kun muistelin lapsuuteni hoilauksia. Tarjan kanssa veisasimme 11-vuotiaan paatoksella mm. Tuli kirkkoon mies ja lapsi, vaikka minua aina hiukan etoivat ne kosteat kiharat (olin nuorena kovin allerginen kaikelle imellykselle, paitsi karkeille). Erityisen huolella kuitenkin värisytin ääntäni loppuhuipennuksessa, jossa tahdotaan, isä, jo kotiin, koska isä, minua väsyttää. Kuoleminen oli siihen aikaan niin vahva ja huima ajatus.

Nyt sen sijaan pikkulapsen hikikiharoiden ajattelu on hauskaa, mutta tuon loppukohdan muuttaisin muotoon etkö ottaisi SP jo ushiin, SP minua väsyttää. (Niin, tai jos ei väsytä, ehkä jopa aviohornittaa, mistä tuota ikinä tietää. Tai muuten vaan ushituttaa.) (Enkä nyt tarkoita loukata kenenkään uskonnollisia tunteita, vaikka olenkin näin maallinen.)

PS. Olen hirmuttoman tyytyväinen, että Esikoinenkin on koko ikänsä nauttinut ushista. Halaaminen on mutkaton tapa kertoa äidille/isälle/lapselle, miten paljon hänestä tykkääkään ja ottaa nopeat voimalatingit toisen läheisyydestä.

15 kommenttia:

Herkku kirjoitti...

Ihana ushi! :) Vielä ihanampi ushi-ushi! :D

Lazur kirjoitti...

Kuulin ensimmäisen kerran tuon Tuli kirkkoon jne. esikoiseni rippileirillä vierailuiltana, ei meillä kaukaisella vuosikymmenellä sitä iltariparissa laulettu, enkä muuallakaan ollut onnistunut kuulemaan. Laulu oli mielestäni kaunis, mutta niin kovin surullinen, kun siinä oli se kuoleva lapsi.

Annoin sittemmin kertoa itselleni, että ei se lapsi kuolemassa ollut, sitä vaan väsytti se kirkossa oleminen. Jostain muistan myöhemmin lukeneeni, että laulun lapsi elää ja voi hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Hui kamala! En minä ole koskaan tajunnut tuosta laulusta mitään lapsen kuolemaa vaikka olenkin sitä riparilla laulanut. Tulipa kummallinen olo..

Helen kirjoitti...

Kiva sana, ushi. Meillä oli pitkään "suyji", nyt sanat on jo oikeat mutta onneksi syliä vielä tarvitaan ja tarjotaan joka päivä monta kertaa.

Ja ei sillä lapsella siinä laulussa hätää ollut, kyllästys vaan tuli (ja ilmeisesti hiki oli kun kiharatkin oli kosteat). Ja Hesarin kk-liitteessähän joskus kerrottiin kuka se innoittajapoika oli, mutta unohdin jo. Oliko se Pekka Puska tms?

Marjut kirjoitti...

Kieli-ihmisiä tuo Tosikoinen! Olen vakuuttunut siitä, että "ushi" on japania.

Kaura kirjoitti...

Ushi on ilmeisesti härkä japaniksi :-D Vai mitä sanoo /mek?

Kah, olin pitänyt sanoitusta ihan yksiselitteisenä, mutta mikäpä maalimassa olisi! En minäkään löydä laulusta lapsen kuolemaa suurennuslasillakaan :-) Sen sijaan laulun minähenkilö ilmaisee aika selvän kuolemantoiveen, kun hän sanoo taivaalliselle isälle samat sanat kuin pieni lapsi maalliselle isälleen. Laulun loppu on sentään toiveikas, kun ulkona on vihreää jne. joten ehkä tämä minähenkilökin jaksaa vielä taivaltaa täällä matoisessa maailmassa. Sanat löytyvät googlella helposti, mut en ehdi hakea, kun olen töizzä ja nyt meenkin ---->

/mek kirjoitti...

/mek sanoo lehmä.

jospa kirjoitti...

Pekka Puskahan se! Istui hesarin kuukausiliitteen taannoisen jutun mukaan kiharapäisenä pikkupoikana Vaasan kirkossa isänsä kanssa, tulivat paikalle himpun myöhässä ja kiireellä (mistä kosteat kiharat) ja läjäyttivät pahaa aavistamatta istumaan laulun sanoittajan eteen. Tästä runoilija (jonka nimeä en nyt tietenkään sitten muista) sai innoituksen ja runoili runon, josta joku (jonka nimeä en myöskän muista) sitten myöhemmin sävelsi laulun, josta vielä myöhemmin tuli kaikkien ripariuikutusten äiti.

Olenko katkera? Olen, koska P.P. pilasi ensin varhaisteiniaikani kouluruokailut Pohjois-Karjala -projektillaan ja sitten loppuelämäni (jos ihan vähän liioitellaan) olemalla tuon ikuisesti päähän soimaan jäävän ulinan päätähti! Pahinta on tietenkin se, että vaikka kuinka inhoan koko biisiä, en voi estää itseäni liikuttumasta, jos laulan sitä!

Elma kirjoitti...

Mä teen valituksen Veijo Messenkerille. Sieltä ei löydy Ushiota! Kaikenlaisia hymiöitä, surioita, lollioita, huutonaurioita.. muttei yhtään ushiota!

Me laulettiin Tuomiokirkon (Hki) alttarilla tuo tuli kirkkoon mies ja lapsi - piisi, kun pääsin ripille. Oli komiaa.
Eikä siinä kukaan kuole munkaan mielestä. Nehän vaan lähti kesken saarnan pois, koska kovin kauan sitä kesti.

Mahani roikkuu mun ushissa. Aattelin vaan kertoa ;) Moi!

ps. Hei sina kaunis kotimjaan impye! Osta huva ljumilaaappio!

vintti kirjoitti...

Ei tossa biisissä kualla pois- on vaan tylsää pikkuheebolla, vai?
Hmm.
Ei meillä oo ushi- meillon tai oli syykkä.
Halaukset on varsinaisia voimahaleja, juniori on varsinainen rajurakastaja.

Kaura kirjoitti...

Kiitos, /mek! Lehmät ruulaavat.

Kiitos, jospa, hihityksistä ja myötäelämyksistä :-D Vaikka en ole Puskan ruokasäädösten mukaan elelemäänkään.

Mese on niin kovin edistyksellinen olevinaan, mutta ei pienintäkään Ushiota! Rahat takaisin! Höh. Eikä kuolekaan :-) Etenkään lapsi. Ja tietusti ostan ljumilaappion!

Vintti, laulun minällä on kummiskin aika ilmeinen kuolemantoive, vaikka kys. depressiivinen juttu kovin sievästi onkin sanottu:

Sama hiljainen arka pyyntö
nous´ syvältä itsestäin:
Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin,
Isä, minua väsyttää.
Soi kirkossa kiitosvirsi.
Oli ulkona vihreää.


(C) Mirjami Lähteenkorva

Mirjami ja Pekka halusivat molemmat isän luo kotiin, kun väsyttää niin kovin, mutta Mirjamilla oli tässä mielessään vähän pidempiaikainen koti, etten sanoisi lopullinen. Pekka puolestaan halusi vain maalliseen himppeen rasvakoostumukseltaan optimaaliselle lounaalle ja päiväunillekin nallen viekkuun.

pagisija kirjoitti...

Entäpä jos valveutunut lapsosenne himoitseekin sushia, mutta hänet tulkitaan sitkeine pyyntöineen jatkuvasti väärin?

Mikä turhauma...

Kaura kirjoitti...

Eih! Ei kalaa Tosikoiselle! Huh, onpa hyvä että sushintarve vielä toistaiseksi tokenee sylittelemällä :-D Toisin kuin äiteellään.

Tassu kirjoitti...

Minä taas ripariaikanani ymmärsin asian niin, että se minähenkilö haluaisi tulla uskoon, kun siitä saa rauhan. En minä mitään kuolemisia sieltä saanut haettua, vaikka nyt sen kyllä näenkin.

Ihana laulu joka tapauksessa, tulkitsi sen miten tahansa.

Kaura kirjoitti...

Tassu, tulkintasi kuulostaa kyllä erittäin pätevältä ja epäilen että sanoittaja on ollutkin enempi sinun linjoillasi kuin alakuloisen 11-v. nuor-Kauran kirjaimellisuuteen taipuvaisilla linjoilla :-)

Blog Widget by LinkWithin