Pikaiset

Johan nyt. Torstaina tehdään lopulliset kaupat niin nykyisestä kuin tulevastakin huushollista ja saamme viettää muutaman tunnin asuntolainattomina. Kevyttä! Olen mätkinyt puhelinfobiaani päähän, koska tekstailu ja sähköposteilu eivät ole suuressa määrin näpeille suotavia ja hoidellut 100 asiaa. SP on hoidellut toiset 100. Tämänhetkinen kotimme on muuttunut päämajaksi, jossa toimitetaan strategioita ja operaatioita.

Perjantaina alkaa ei-toivottujen pömpelien purku tulevasta kodistamme ja piakkoin remonttifirma käy väsäämään kylppäriä ja keittiötä. Sakeita tapetteja on myös tiedossa yhdelle seinälle per huone. Muut seinät saavat olla tylsän maalattuja, ettei mene hermo. Tämä on jännittävää! Kireä deadline kaikelle suunnittelulle on vain hyväksi, koska muuten katoaisin sisustusmaahan enkä löytäisi koskaan kotiin takaisin.

Jottei olisi liian hauskaa, yhtä perhanan hammasta särkee. Grr. Menen siis Clotamin kanssa katsomaan tallentamaani sopivan hömppää Puutarhaetsivät-sarjaa. Puhelinhuumassa soitin toki myös hammaslääkärille ja sain jo huomiselle ajan.

Olette tehneet erinomaisia kysymyksiä! Aion vastata niihin vähän kerrallaan ja väkästää myös kaamealla tavalla laiminlyömäni Pollajukeboksin ajan tasalle, kunhan saan äidytyksi. Totesin, että Pollikseen oli myös tullut eräs kontribuutio tuossa euroviisujen aikoihin... Mätkin itseäni hieman kartulla tästä hyvästä. Järkyttävää jättää tällä tavalla vainoavien renkutusten uhrit pulaan! Minua on tietenkin vainonnut kappale, josta lainasin kertosäkeen tuohon kysymyspostaukseen. Oma syy, oma vika, mitäs piti olla sika.