polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Kiihkeä yöelämä on yliarvostettua

Esikoinen heräsi siinä vaiheessa, kun pakotin itseäni nukkumaan. Tein sen ääneti, mutta silti! Jokin oli pojan mielestä väärällä tolalla, joten hän heräsi kunnolla eikä saanut enää unta uudestaan. Yleensä hän säntää isoon vuoteeseen ja urvahtaa sinne samoin tein, nyt hän kurkisteli ikkunasta ulos, asetteli verhoja, käkätteli, vääntelehti, rojautti koipensa vuoroon isän, vuoroon äidin päälle jne. Hänellä on flunssa.

Heti, kun olin saanut unen päästä kiinni rojahtelevien koipien metsikössä, Tosikoinen alkoi vaatia äitiä särkyneellä äänellä luokseen. Hänelläkin on flunssa. Vein tytön kanssani Esikoisen vuoteeseen (leveys 120 cm, me ollaan kaukaa viisaita), josko saisi vähän lisää silmänummistusta. Kun olin uinahtanut uudelleen, Tosikoinen sai valtavan yskänkohtauksen, joka lopulta päättyi somasti siihen, että häneltä tuli oksa päälleni. Olin niin pöpperössä, että minun oli vaikeaa ymmärtää, mistä tuli se kumma katku ja outo tunne rinnuksien kohdalla. Alkoi melkein naurattaa tilanteen järjettömyys, kun lopulta tajusin. Lakana pois, pyjaman yläosa pois, likka ja muikki pesulle ja sitten siirtymä isoon vuoteeseen, joka ei ole tarpeeksi iso meille kaikille. Lapset murjovat toisiaan unissaan ja kiljuvat välissämme, mutta ei-välissä he putoilevat lattialle ja kiljuvat.

Aamu "valkeni" (harmeni?) iloisen reippaana ja kaikilla oli kivaa! <3 <3 Jipii!

Onneksi kahvipöntöstä löytyi vielä juuri juuri porot kuuteen kupilliseen kahvia, eli vähimmäismäärä, jolla minä ja SP pääsemme käyntiin tällaisen yön jälkeen. YLE:lle lämmin kiitos lastenohjelmista. Iltapäivällä tulee ihku isosisko perheineen visiitille eikä heitä onneksi haittaa, vaikka vastaanottopäässä ollaan melko räjähtäneitä. Kahvia vain pitää hakea lisää.

Saavutetut edut, tulkaa takaisin! Pidän teitä hyvinä ja hellin! Älkää enää kantako kaunaa, vaikka otin teidät itsestäänselvyytenä!

4 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Ihana kuva! Siis onko teillä kotona tuollainen seinä?! Hieno!

Sympatiani yöunen säännöstelystä. Toivottavasti ensi yö ön vähempitapahtumainen ja tylsempi.

Kaura kirjoitti...

Nina! Kiva kun blogisi on taas aktivoitunut!

Suhtauduin aiemmin melko penseästi tuommoisiin maisematapetteihin, mutta sademetsä (löytyy Komarilta ) on ihan loisto. Ihmeellisen rauhoittava vihreä kuvapinta ja sijaitsee Esikoisen huoneessa.

Kuva jotenkin sopi tuohon postaukseen. Joskus on ihanaa, kun toivotetaan tylsää yötä :-D

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi toi mieleen lapsuuteni. Minä olin korvatulehdus-kroonikko ja vietin siksi toisinaan öitä itkien, huutaen ja kiemurrellen äidin ja isän välissä. Jotenkin saa käsityksen millaista se on siltä toiselta puolelta katsottuna.
-Brandon-

Kaura kirjoitti...

Brandon, näkökulmasta toiseen loikahtelu on mainiota! Varmaan sillä taudista ja särystä kärsivällä osapuolella on vielä kurjempaa kuin aikuisella osapuolella... Etenkin isolla ihmisellä toimii yleensä paremmin jonkinmoinen suhteellisuudentaju ja tietoisuus siitä, että "this too shall pass" :-)

Blog Widget by LinkWithin