Munatonta meininkiä

Äiti sulla on ihanan leipovat kädet, sanoi eräs nuorison edustaja minulle äsken, kun vaivasin pullataikinaa. Mietiskelin juuri, että jotkin kotityöt sentään tuntee hallitsevansa läpikotaisin. Pullataikinoita olen vaivannut yli 30 vuotta, joten se sujuu. Valmis taikina on notkea, ei liian kuiva, irtoaa kädestä ja kulhosta ja leipoutuu mukavasti. Käsillä olevaa asiaa ei tarvitse miettiä vaivaillessa, kaiken voi jättää pullahermoston hoteisiin.

Ulkona sataa taukoamatta, joten lapsiräjähdysten ja hermojen sarjapiukahtelun estämiseksi pitää tehdä jotain, joka kiinnostaa kaikkia. Parivuotias pikkusisko välillä keksii jotain omaakin puuhaa, mutta kahdeksanvuotias isoveli ei juuri koskaan, jos lakanoiden repimistä ja muuta tuhoa ei lasketa. (Juuri kun pääsin sanomasta, Esikoinen tuli alakerrasta puhdasta pyykkiä sylissään. Hän vei ne vaatehuoneeseensa repimättä ja tuhoamatta. Hah, siinäs näin! Autistit ovat niin tuollaisia.)

Eilen teimme piparkakkuja valmistaikinasta (huraa, Stockalta löytyi kylmähyllystä munaton valmistaikina, jota allerginen tytärkin saa syödä) ja tänään siis pullaa. Lapset ovat innoissaan. Esikoinen selitti äännähdyksin ja viittomin, miten koulussakin on leivottu kyseisiä vehkeitä ja osoitti suurta taituruutta kaulimen varressa. Tosikoinen on kehittynyt palapelien äärellä niin, että tuikki piparimuotteja epätyypillisen tiheään. Tavallisesti nuorisomenetelmä on se, että lempparimuotti painetaan reteästi keskelle taikinaa. Jämätaikinasta teimme molempien lasten nimien kirjaimet. Hiemanko räleetä.

Lähentelen joulua iisein tavoin. Martat ja Esikoinen hoitelevat siivouspuolta, SP intoutuu hankkimaan kaikenlaista välttämätöntä, kuten punkkua, minttuhyytelöä ja savulammasta. Minä tralalaa-hoitelen matalan aidan menetelmällä ruokajuttuja ja keskityn lähinnä siihen, että väellä (ml. eräs meitsi) olisi mukavaa. Joulukortit taitavat jäädä tänäkin vuonna lähettämättä ja lahja hankitaan vain lasten isänpuoleiselle serkulle. Lasten ohella. Omat joululahjani jo hankin, mutta en tiedä maltanko pakata niitä, vai olenko lahjaton mutta onnellinen aattona. Epäilen, että toutaimet arvostavat, jos kaikki aukovat lahnoja. Ehkä maltan. Ehkä.

Vuosien korostetun jouluttomuuden jälkeen on taas olevinaan hauskaa maistella vuodenaikamakuja. Tänä vuonna voisin testata valmiit porkkana- ja lanttusoseet. Valmislaatikot ovat melko tylsiä. Potaatin imellys hämäläisittäin on syytä hoitaa itse, jos haluaa miellyttää makuhermojaan. Jos kuitenkin imellyksettömyys on yhdessä vaakakupissa ja toisessa laatikkohermostus ahdistuksen kera, valitsen kaupan valmissettiä.

Äitini syö jouluna mieluiten kesäkeittoa itsekseen omassa kodissaan, jos saa valita. Vuosikymmenten pakkojoulutraumoja. Saa nähdä, miten tänä jouluna. Nyt hän pääsi tutulle ja hyvälle kotikunnan vuodeosastolle toipumaan ja mieli on itse kullakin huojentuneempi. Seuraavalla käynnilläni utelen häneltä lisää lapsuudesta ja nuoruudesta, mummista. Epäilen, että meitä molempia kiinnostaa äitien ja tytärten teemat tällä hetkellä.