Old King Cole was a merry old sole

PMS on onnellisesti ohi tällä erää. Karmeaa tehdä mutsihommia tai olla mutsin lapsen pestissä, kun pinna on kutistunut normaalista sadasosaan. Wilhelmiina (liekö tuo edes hänen oikea nimensä) antoi kommentissaan inspiraation! Aloin heti kehitellä mielessäni PMS-vaarasta varoittavaa merkkiä, jonka voisi aina kriittisinä aikoina liittää bloggauksiinsa. Tekisin sen itse vaikka leikkaa-liimaa Paintilla (tällä erää minulla ei ole järeämpiä vehkeitä), mutta mieluusti tarjoan tehtävää myös Blogistanin paremmin varustetuille kuva-intomielille!

Alustavan speksini mukaan pemssivaroitukseen tarvitaan pääkallo ja ristissä olevat luut (mustalla), lieskojen peittämä tausta ja kirjaimet PMS (vaalealla?). Tällä merkityt kirjoitukset luetaan omalla vastuulla ja lisäksi niiden esiintymisistä voisi hyvin seurata, miten feromoniviestit kulkevat digitaalisessa ympäristössä synkkaamassa kaikkien bloggaavien naaraxten kiertoja.

Jos juuri sinulla on aikaa, väsää tuommoinen tai ihan toisenlainen räleä merkki ja lähetä minulle 27.1. mennessä. Järjestetään merkeistä näyttely! Jos höveli merkinlaatija suo, merkkiä saa jopa käyttää vapaasti blogeissa. Tietenkin hyviin tapoihin kuuluu, että jostain merkin läheisyydestä löytyvät laatijan krediitit.

Miltä kuulostaa? Kilpailuhinkuiset voivat äänestääkin parhaasta merkistä, mutta minusta olisi parasta, jos olisi pieni galleria, josta kukin voisi valita mieleisensä.

***

Elmis pääsi vihdoin kommentteihin ankarine vihjailuineen! Hurlaa! Miten se tapahtui? Muut Veijo Bloggerin sortamat haluavat tietää!

***

2-vuotispolkka sai niin paljon hyviä kommentteja, että olin joutua pulaan kommentoidessani takaisin. Ja jouduinkin. Veijo B. yhteistyössä Veijo WLANin kanssa pyyhkäisi puolen kilometrin mittaisen vastaukseni hiddoon. Mokasin melkein valmiin kommentin myös toistamiseen, kun poistin pari tuplakommenttia. Tietokoneturhautuminen on aika tehokas turhautumisen laji, voin kertoa, jos ette jostain syystä sattuneet vielä tietämään.

Jospan ja muiden kanssa ihmettelen myös, miten vakiintuneelta ja harmaapartaiselta (te käytitte jotain muita sanoja) blogini näyttää, vaikka se on näin nuori. Lähes nyypiö! Ainakin sisäinen nyypiö. Olen myös samaa mieltä Celian kanssa siitä, etten ole ihan hetkeen vielä tyhjentänyt vammaisteemaa (tähän kohtaan voisi tuikkaista hymiön, mutku en saata).

Juniori-Oblomovin kommentti kehaisi ihanasti kylkiluun väliin, mutta herätti mietteitä. Olen tietysti miettinyt aina kirjojen kirjoittamista (kukapa kirjallisesti suuntautunut ei), mutta myös tuumannut blogin olevan erinomainen purkupaikka kaikelle sille, mitä en halua mahdollisen fiktiokirjan rasitteeksi (tunnetaan nimellä omaelämäkerrallinen höhhö). Mainittakoon, että omaelämäkerrallisesta matskusta on tehty erinomaisia teoksia. Epäilen vain, ettei se onnistuisi minulta. Siitä tulisi esimerkiksi ärsyttävän puolueellista ja tendenssimäisyys hiippailisi joka väliin. Tästä pursottimesta tuleva kama on mielestäni leimallisesti blogimaista. En keksi muuta julkaisukanavaa, jossa tällainen toimisi yhtä hyvin. Enkä siis ajattele blogia vain höhhön purkupaikkana, vaan omana hauskana kommunikaatiovälineenään.

***

Jotta tässä säläpostauksessa olisi varmasti tarpeeksi supstraalia, lisään myös Ruun kommentissaan suositteleman (ja aiemminkin ihan liian kauan sitten blogissakin fanittamani) Temple Grandin -linkin.