Neurospekiaalit, liittykäämme yhteen!

Piti kirjoittaa eilisesta ADHD-keskustelusta nimeltään Tyhmä, laiska ja huolimaton, jonka katsoin televisiosta. Jaksoin keskittyä melkein alusta loppuun asti, kun istuin jumppapallon päällä! Se oli mielenkiintoinen ja etenkin Jarmo Luttisen (luikuri Tattisena myös tunnettu) tarinat omista kokemuksistaan osuivat. Hänellä oli yllättävän tuttuja juttuja, vaikka itse en olekaan ADHD-ihminen. Lapsuusaikojen poikkeavana oleminen ja uupumuksen tuottamat ADHD-tyyppiset oireet riittivät kevyesti samastumiseen. Otin häneltä lisäbuustia työkalupakkiini, kuten myös yhdeltä mainiolta AS-ADD-naiselta, jonka kanssa juttelin toissapäivänä.

Nämä neurologiset setit ovat selvästi sukua keskenään ja joskus tuntuu, että diagnoosi on turhankin paljon sattumasta ja diagnosoivasta tahosta kiinni. Ajan alkuperäiseen diagnoosiin lisäillään tarkennuksia ja näin tulee tupla- tai tripladiagnooseja. Näitä A-alkuisia on runsaasti samoissa suvuissa tai perheissäkin, joten oletettavasti yhteistä geneettistä pohjaa löytyy. Ei ihme, että moni juttu kuulostaa turkasen tutulta ja moni pärjäämis- ja kuntoutusmenetelmä on identtinen. Liittäkäämme siis voimamme yhteen!

Sanonpa jälleen, että todennäköisesti tämä diagnoosikartta muuttuu parin tulevan vuosikymmenen aikana huimasti ja sitä myöten turhat rajat ja muurit kaatuvat eri ryhmien väliltä.

Siis piti kirjoittaa jotain kunnollistakin, mutta en jaksa, sillä kävin shrinkkilässä valittamassa väsymystä ja nyt olen ihan poikki. Aivot nyrjähtävät, kun väsyttää. Huoh.