Ravitsemus, uni, liikahtelu och rymdimperiet slår tillbaka

Matlis sen sanoi kommenteissa: pitänee huolestua, kun tää oli eilen neuleploki ja tänään marttaevankelista. Nyt voisikin sitten ruveta laihdutusblogiksi!

Ei vaiskaan.

Sen sijaan mietiskellessäni, mitä tarttis tehrä, tiesin jälleen (kuten ehkä tuhansia kertoja aiemminkin), että virkeyttä pitäisi yrittää vokotella tykönsä ja vaalia hellimmin. Virkeyteen voi itse vaikuttaa biljaartein tavoin, mutta kolme järeää konstia kaikki tietävät ja ne ovat niin boorinkeja, että lukija on todennäköisesti jo otsikkoa lukiessaan nyykähtänyt pöydän alle.

Kun ei saa nukutuksi, ei jaksa oikein liikahdella ja kun väsyttää, tekee mieli virkistää itseään sekalaisin energiapitoisin välipaloin. Väsyneenä ei välttis jaksa kuoria ja pilkkoa porkkanoita, kurkkua tai hedelmiä tai viritellä marjoista ja rahkasta järkeviä välipaloja, vaan koura ojentuu kohti lähintä helppoa nielaistavaa. Kun ei liikahtele ja syö hyvin, unensaanti ja -laatu heikkenevät, mistä seuraa lisää väsymystä. Kunto heikkenee ja paino alkaa nousta, jolloin myös kynnys liikahteluun nousee, koska huonokuntoisena ja paksuna ei ole kovin mukavaa liikahtaa sohvalta. Mieliala kärsii, suorituskyky putoaa, hauskanpito heikkenee. Mielialaa voi lääkitä alkoholilla, joka puolestaan heikentää unta jne. jne.

Nämähän ovat tuttuja juttuja tietysti, mutta oma pääni ainakin vaatii näiden pyörittelyä etenkin silloin, kun väsymys on niin riipivää, että ne harvat unet, joita näkee, kuvaavat ojanpohjalle nyykähtävää meitsiä, joka ei jaksa yrittää teloituspartiota pakoon. Nyykähtänyt uhri on niin säälittävä, ettei edes pyssynruoaksi kelpaa teloituspartion mielestä.

Siis. Ilta pitää rauhoittaa. Päivän mittaan liikahdellaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Tanssitaan, painitaan ja hassutellaan lasten kanssa. Vokotellaan puolisoa. Istutaan jumppapallolla idioottiloodan äärellä ja tietokoneella. Pompitaan. Ruuduntuijotuksen asemesta mennään esimerkiksi lojumaan kylpyyn tai kirjan äärelle ennen nukkumaanmenoa. Juodaan tarpeeksi vettä ja herkutellaan parhailla kasvikunnan aarteilla, hyvillä proteiinipämäyksillä, ruisleivällä jne. Ei oteta pulttia painosta, ulkomuodosta tai muusta toisarvoisesta, vaan keskitytään hyviin viilinkeihin mukavissa vaatteissa. Kiitetään jotain uskonvaraista entiteettiä siitä, että terveellinen ruoka omassa suussa sattumoisin myös maistuu hyvältä, kun se on laitettu hyvin.

Kirjoitetaan minä-muodon asemesta passiivissa, ettei tule suorituspaineita. Ei aseteta uupumukseen sairastunutta ojanpohjaan kaatavia tavoitteita tai projekteja, vaan tähdätään siihen, että nyt olisi hyvä olo ja mieluusti huomenna heräisi vähän virkeämpänä kuin tänään eikä olisi koko ajan väsymyksen littanoima. Ajatellaan, että eilen illalla jälleen vuodehoitoon kaatunut äiti on parhaissa mahdollisissa käsissä eikä oman hyvinvoinnin laiminlyöminen auta häntä ollenkaan.