polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Yossarianille terveisiä

Eräät haksahtavat välillä suunnittelemaan kaikenlaista kivaa ja sitten tulee yö, jolloin Esikoinen huutaa ja punkeaa vanhempiensa vuoteeseen riehumaan, Tosikoinen yskii, ryskii ja kaipaa äitiä ja kyseinen äiti ahdistuu suunnitelmiensa murenemisesta unenpuutteeseen siinä määrin, ettei pysty nukkumaan niinäkään hetkinä, kun lapset ovat hissuksiin. Hmps.

Ehkä nyt on tullut aika opettaa Esikoinen nukkumaan koko yö omassa sängyssään. Ponnistus hirvittää. Onko oma motivaationi tarpeeksi vahvalla pohjalla? Yhtäältä ymmärrän, että aisti- ja uniongelmainen lapsi tarvitsee runsasta lisätukea nukkumiselleen. Toisaalta menen kohta rikki, jos en saa nukkua yhtään täyttä yötä. Se ei ole mahdollista ison, levottoman lapsen lähellä. Tosikoinen nukkuu varsin rauhassa aina terveenä aamuun asti, jos ei ole mitään ihmeellistä, mutta Esikoinen ei ole muuton jälkeen nukkunut yhtään yhtenäistä yötä.

Mietintämyssy pikaisesti pöhisemään. Painopeitto ja tyynyjä, joilla lapsi voi itse manipuloida tuntoaistiaan? Selkeä, kuvallinen yöstruktuuri ja tarrasysteemi, jolla palkitaan omassa sängyssä nukutuista öistä? Minulle hotelli-ilta, -yö ja -aamu omassa suloisessa seurassani (kirja kaverina toki) pieneksi breikiksi?

Ja mistähän painopeitoksi muuttuisi? En jaksaisi askarrella mitään, mutta itse ompelemalla hiekka-, riisi- tai hernepussukkapohjalta tuo varmaan parhaiten syntyisi. Peeveli. Kun saisin nukkua, jaksaisin ehkä joskus tehdäkin jotain, jotta saisin nukkua.

Lisäys: Tuolla linkissäni näköjään suositellaan ehdottomasti poly-rakeita (Poly beads, Poly pellets), jotka ovat pestäviä, allergiaystävällisiä ja muutenkin supereita. Näinköhän järkevä mude kääntyisi ompelijan puoleen sen sijaan, että yrittäisi olla oma ompelijansa, vaikka koulutuskin on? Ja ovatko nuo Polyt styroxin sukua?

14 kommenttia:

Louhi kirjoitti...

Miten olisi riisipussit sukkahousuihin ja sukkahousut isoilla harsinpistoilla kiinni peittoon?

Tämä oli vain tällainen heitto. En ole koskaan nähnyt oikeaa painopeittoa.

Voisiko toinen huoltaja kärrätä lapset oikein pitkälle ulkoiluretkelle, jolloin äityli ehtisi ottaa unoset? Edes hätäaputyönä, jotta jaksaisit sitten askarrella...?


Hyvää ja parempaa uutta vuotta koko perheelle, varsinkin öiden suhteen.

Kaura kirjoitti...

Sukkahousuniksi joka voisi vaikka toimiakin! :-) Jokin äkkiratkaisu olisi hyvä nyt heti käytettäväksi ja sit kunnollinen painopeitto (tuolla linkissä oli esimerkkejä) sitten pitkällä tähtäyksellä. Oleellista olis että painoa on laajalti ja tasaisesti isolla alalla, jotta saa koko kehon (päätä lukuunottamatta) tarvittaessa painon alle.

SP on kans aika nääntynyt, mutta on antanut mun kiitettävästi ottaa torkkuja onneksi. En ole tainnut ihan tarpeeksi kiitellä julkisesti, yritän kummiskin privaatisti muistaa sanoa miekkoselle :-)

Jenni kirjoitti...

Entäs poppana tai matto pussilakanan sisällä? Itse tykkäsin pienenä nukkua kuumia kesäöitä pelkän kalalangasta virkatun pitsipeiton alla, se oli painava ja karhea. Talvisin tykkäsin jopa ryömiä kahden patjan väliin. Ahtaassa yksiössä varapatjan ainoa säilytyspaikka oli sängyn ja seinän välissä. Nukuin usein iilimatona patjassa kiinni.

Liiolii kirjoitti...

Yhdessä autismiin liittyvässä työpaikassani (joka oli suoraan h'''''''''stä), oli painopeitto, joka oli täytetty varmaan kymmenillä kiloilla herneitä. Peitto oli ommeltu jotenkin "lokeroidusti", että herneet pysyi suunnilleen paikoillaan, eikä valuneet peiton toiseen päähän.

Yritin ohjata erästä autistia rentoutumaan painopeiton alla, mutta siellä p''''skapaikassa eräs älykääpiö työntekijä käytti peittoa uhkailussa: "Jos et oo kunnolla, joudut painopeiton alle". Idea siis siinä, että peitto oli niin painava, että esim. liikuntarajoitteisen tyypin oli vaikea päästä sen alta yksin pois.

Onneksi en ole siellä enää duunissa. Kun olo siellä kävi liian kamalaksi, hain siirtoa toiseen yksikköön, mutta e saanut, sillä The Ylipomon mielestä en pärjää vammaisten kanssa.

Anteeksi Kaura, oli pakko tilittää. Painopeitto vaan toi karmeet flash backit. Toivottavasti ette törmää tampio"ammattilaisiin" kuntoutustaipaleellanne.

Jenni kirjoitti...

Ai niin, paikallisessa erityisasumisyksikössä painopeitto on täytetty tennispalloilla. Mutta niitä tarvitaan satoja. Tuntemus oli todella jees, ainakin vesisängyssä.

marri kirjoitti...

Matto kuulostaa helpolta: paino levittäytyy tasaisesti eikä valu peiton mihinkään päähän, kuten lokeroimattomat poly-pallot.
Matto voi myös olla ä-lyttömän epämukava, kun kaiken lainen liikkuminen alkaen hengityksestä on tiiviyden takia hankalaa. Poly-(ja pöly-)pallot sen sijaan antaa vähän periksi ja elää omaa elämäänsä.

Vamppu kirjoitti...

Aiemm. eläm. mater. tekn. dipl. ins. Vamppu arvelee, että polyt ovat (ainakin kuvasta päätellen) muovirakeita, jommoisia käytetään raaka-aineena esmes ruiskuvalussa -- siis tavallaan muoviraaka-ainetta -- polyeteeniä tai -propeenia vaikkapa. Jos oikeesti kiinnostaa, niin voin yrittää lähennellä vanhoja muovihenkilötuttaviani ja tiedustella hankintapaikkoja, mutta tällä viikolla ei varmaan vielä kukaan ole paikalla. Styroksia en painopeittoon yrittäisi laittaa; se kun on aikas lailla leimallisesti juuri kevyttä, eikä painavaa :)

Kaura kirjoitti...

Helou taas babut! Huippuja kommentteja, kuten edellisessäkin merkinnässä, johon haaveilen vastaavani pian.

Jenni, mullakin oli tuommoinen virkkausmiete jostain omasta tuntomuistosta putkahtaneena aiemmin. Hmmmm, pitäisköhän käydä väsäämään :-) Matto tuntui ekaksi mojovalta, mut sitten ajattelin pidemmälle ja se taitaapi olla liian raskas ja hankala hallittava lapselle itselleen. Poppana oliskin paree, hmmmmm.... Ja tennispalloja! Jei :-) Mut hahaa, sullakin on sensorisen integraation erityisjudeemeita selvästi :-D Tervetuloo vaan porukkaan!

Ja antaa palaa kaikkien idisten, sillä niistä se luovuus saapi voimaa!

Liiolii, uskomatonta miten matalamielistä porukkaa löytyy :-0 En keksi paljon säälittävämpiä ja kuvottavampia juttuja kuin se, että asemansa turvin alistaa, pelottelee ja sortaa vammaisia ihmisiä. Onneksi suurin osa porukasta alalla (ainakin suppean kokemukseni mukaan) on tosi hyvää tai vähintäänkin asiallista! Mut olen turskaisan tietoinen siitä, että mätämunia piisaa ja kommunikaatiovammaisen lapsen kans ajatus on aikas ahdistava. Etenkin kun oman tahdon ilmaiseminen on vaikeaa ja alistaminen verrattain helppoa.

Marri, hyviä pointteja! Aattelin kans, että painopallosia pitää ommella lokeroihin ja materiaali sais olla semmoista, joka kestää konepesua.

Vamppu, se oliskin huibbua! Styroxinsukuisuudesta puhuinkin just siks, että se perustyroksiini on aikasten kevyttä mut äkkiseltään olin lukevinani niiden olevan samaa matskua eri muodoissa. Oikeasti "Poly pellets" on Googlen mukaan polypropyleenia ja sitä näköjään käytetään paljon nuken ja nallen täytteenä, kun taas styroxi on polystyreeniä... No sinähän nää tiedät varppina, mut tässä vaan itselleni jupisen ja selventelen.

Jenni kirjoitti...

Mulla todella on sensorisen integraaion erityisjudeemeita. Näkisit joskus mun erityisnukkumissysteemipesiä ja tyynyhässäköitä. Ja oikeasti kaipaan sitä seinänvieressä olevaan patjaan liimaantumista. Se oli ihan hurjan turvallisen ihanaa ja siitä tuli sellainen vankka olemassaolon tunne. Ikinä en ole pystynyt nukkumaan ilman peittoa. Ja joku osa kroppaa pitää saada jotain vasten. Useinmiten Ukkosen, mutta Ukkosen ollessa rintamalla myös kojootin selkä käy.

nipsu kirjoitti...

Jennin lanseeraamaan mattokonseptiin pientä viritystä. Mattoja kun on eri painoisia, niin ehkä yksi mahdollisen painoinen voisi olla räsymatto. Matto on kohtuu jäykkä rakenteeltaan, niin mielellään matto saisi olla sellainen, että sen voisi saksia "laatoiksi", vaikka 20 cm x 20 cm kokoisiksi, jotka saisi ilmastointiteipillä kätsysti yhteen. Tämä sitten alkuperäisen suunnitelman mukaan pussilakanan sisälle. Matto & pussilakana viritelmän kanssa voisi käyttää myös oikeata peittoa.

Olisikohan rautakaupoissa jonkinlaista ohutta ketjua (kuten sellaista mistä vedetään ylös lavuaarin tulppa), mistä voisi ommella raitoja tavallisen peiton (tai ehkä mielummin pussilakanan) päälle, mikä antaisi peitolle mukavasti painoa ja olisi silti joustava käsitellä.

Vaihtoehtoisesti peiton pintaan voisi laittaa ilmastointiteipillä painoja, esimerkiksi n. 10 gramman pokeripelimerkkejä (joita saa ainakin Clas Ohlsonilta ja mahdollisesti myös huuto.netistä tai keltaisesta pörssistä käytettynä). Painoa kertyy aika äkkiä, koska sellainen 10 x 10 satsi (100 kpl) painaa kilon.

Edelleen vaihtoehtoisesti
pussilakanan pintaan voisi ompelukoneella hurauttaa pieniä kangastaskuja, joihin voisi sitten laittaa näitä pelimerkkejä, jolloin ne saisi pois pesun ajaksi.

Sun äitis kirjoitti...

Tsori Kaura,
en halua häiriköidä tähdellisen asian kommenttiketjussasi, mutta kun Jennin kommenttia on tasan pakko kommentoida!

Tunsin hengenheimolaisuutta ja siinä kohdassa, kun kerroit tarpeestasi kiilautua seinää vasten ja patjojen väliin. Usein löydän itsenikin aamusella seinään klistrautuneena ja puolen kroppaa petauspatjan alle pungettuna! Mutta sittenpä tuli se paras: Useinmiten Ukkosen, mutta Ukkosen ollessa rintamalla myös kojootin selkä käy. Laittamattomasti lausuttu!

PS Niistä muovikuulajutskista olisin intuitiivisesti olemassa samaa mieltä kuin Vamppu. Kun aikoinaan opetin tuotetuntemusta eräässä liki Tamperetta sijaitsevassa oppilaitoksesssa, oli käytössäni näytekaappi. Ja siellä oli sievissä pusseissa myös raemuotoista muoviraaka-ainetta, sekä polypropeenia että polyeteeniä (Noista polypropeeni, täysin vailla mitään perustetta, tuntuisi jotenkin houkuttelevammalta. Ehkä muoviämpärin siemenet vaan jotenkin tuntuvat peittoon sopimattomilta)

Jenni kirjoitti...

Kiitos äiskä:)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos blogistasi! Samankaltaisella viistolla pinnalla olemme eläneet jo 12 vuotta. Meidän Tokapoika ei puhu, ei pukahda, mutta koulu (maailman paras asia!!!)sujuu loistavasti. Lomat ovatkin sitten hankalampi juttu. Omaishoidontuki on hieno juttu, mutta hoitajien löytäminen on suurin ongelma meillä. Tuettu kommunikaatio kun ei ole yleisesti hallinnassa.
Vielä peitosta: Kyselepä vanhoja ryijyjä sukulaisilta tai kirppareilta. Niitä voi varovasti pestä, ne ovat "hengittävämpiä" kuin räsymatot ja painoa on kuitenkin reilusti enemmän kuin tavallisessa peitossa. Oletko kokeillut yhteenommeltua alus- ja pussilakanaa? Sillä saa aikaan mukavan pesän, jossa on kuitenkin enemmän tilaa kuin makuupussissa.
Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Noihin Jennin mainitsemiin nukkumishässäköihin kommentoin vaan, että itse käytän silloin tällöin pitkää, pötkylämallista joogatyynyä. Makaan sen päällä ja se rauhoittaa. Sopii varsinkin päänsärkyä ja vatsakipua kärsivälle, tuo myös lisärentoutta muuten vaan. Kuukautiskivuista kärsiville tai raskaana oleville se on oiva helpottaja, kun sen laittaa jalkojen väliin kyljellä maaten, halatakin sitä voi. Tyyny on tehty jostain raskaasta, tiiviistä materiaalista. Tossa linkissä materiaalin nimi on kapok. ( http://www.zafu.net/pillows.html ) Tyyny josta puhun on toi yoga bolster.

Toi peitto kuulostaa ihanalta, kaura. Hotelleissa on yleensä paksut lakanat ja niiden välissä on ihana nukkua, kun ne ovat niin raskaat ja sileät. Kävin just pari päivää sitten alennusmyynnistä kyselemässä, että oisko niitä myynnissä. On niitä, mutta niiden huollossa on iso työ (pesu ja mankelointi).

-ruu morbs

Blog Widget by LinkWithin