Ihmiset sanovat, eräät ilahtuvat

Tervehdys tyypillisestä opiskelijan ahdingosta. Nuorempana tentti- ja harjoituskasat olivat vielä pahempia, nykyään en ahnehdi yhtä pahasti*). Viimeviikkoisen esseenväännön ja eilisen tenttipakerruksen jälkeen pitää jaksaa enää kaksi esseetä ja yksi tentti. Ja yksi kpl gradua tietenkin. Jokin noissa esseissä mättää, kun aina väkisin kiinnostun niiden aiheista, vaikka kuinka esittäisin coolia.

SP sanoi tänään olevansa ylpeä minusta, kun olen jaksanut opiskella kaiken tämän härdellin ohessa. Vuh! Hän on itse tehnyt kasoittain töitä ja lisätöitä tuon mukavan koti- ja hoitotyönakkikasan ohella (josta siis riittää reilusti meille molemmille, etenkin remonttiolosuhteissa), joten hänen sanansa painaa. Ei ole vainen tsemppivilkutus**).

Olen nyt ahertanut kuntoni eteen iloisena ja hikisenä kymmenisen viikkoa ja tulokset tuntuvat. Alkuvaiheessa kehitys on nopsaa, mikä on oikein hyvää suunnittelua / evoluutiota, koska muuten saattaisi lerpahtaa into. Kunnonkohotus tosin vaatii unta, jos joku ei tiennyt. Eilen huomasin, että venyttelynkin jälkeen niska kipeytyy nopeasti, jos yrittää nukkua lukusalilla käteensä nojaten.

Olen todennut, että liikuntahuume ei ole kaupunkilegendaa, sillä ohjatuilla tunneilla***) saatan saada raivokkaita onnenpuuskia, jolloin alahuuli käy väpättämään ja tippa pyrkii silmäkulmasta. Erityisen noloa tämä on, jos samaan aikaan pauhaa jokin korni poppi taustalla. Samantapaisia euforiapiikkejä tulee hyvästä musiikista, rakastelusta, sekalaisista onnistuneista aistimusyhdistelmistä ja tietysti innoittuneesta keskustelusta. Ruoastakin joskus. Oivalluksista, rakkaudentunteista läheisiin, lasten ilosta ja semmoisista. Ilman kornipoppia, onneksi.

Salilla olen tavannut vanhoja tuttuja ja yksi heistä totesi ammatinvalintasuunnitelmistani, että olisipa hienoa osata englantia niin hyvin, että passaa opeksi. Tajusin, etten ole pitänyt kielitaitoani minään. Hinputti! Ehkei se ole mikään maaliman epätavallisin taito, mutta perin käytännöllinen ja mainio vehjes kuitenkin. Loistoisaa kuulla tuommoista juuri, kun kaipaa kipeästi lisäpukkausta esseisiin. Notta tässä sitä vaan naputellaan englanniksi esseetä, trallatilei. Englanniksi kirjoittaminen on mitä tavallisin asia opintojen ja englanninkielisen työelämän tässä vaiheessa, mutta ei silti mitätön.

Eräät voisivat ehkä toisinaan pysähtyä ilahtumaan elämän aikana hankkimistaan taidoista, vai mitä? Ei maksa järin paljon eikä liene keneltäkään pois. Vaikka jos salaa pullakahvin lomassa hieman ilakoi?

*) Kuuluisia viimeisiä sanoja ennen ensi kevättä, jolloin on tarkoitus valmistua maisteriksi ja opettajaksi.
**) Opin sanan Lostiksen kommenteista, jossa sana oli opittu Subbuteotelevision päiväkahviohjelmasta.
***) En kaiketi itse saa itseäni innostettua euforiarajan yli, mutta ohjauksessa onnistuu, vaikka otan aina sillä tavoin iisisti, etten mene rikki.