Katoavat kissat ja Kekkoset

Apua! Poljin vaihteeksi Järvensivuntietä ja huomasin, että punaiset kiipeilevät kissat olivat kadonneet yhden parvekkeen liepeiltä! Kyseessä oli siis mainion eläväiset, luonnollisenkokoiset kissaveistokset. Viimeksi riipaisi näin, kun joskus 80-luvulla Erkkilänsillan kupeessa olevan talon ikkunasta katosivat Andy Warhol -tyyliset Kekkos-verhot.

***

Hyviä ja huonoja uutisia opetusrintamalta. Koska muistin liian elävästi kouluaikojani tenttiin lukiessa, olen saanut horkkaa opeksi ryhtymisen ajattelusta. Olenko ihan hullu? Tottahan koulu on muuttunut, minä olen muuttunut ja tiskin toisella puolella on erilaista (esim. koululaisena sieltä laitoksesta pääsi lopulta pois, eteenpäin), mutta onhan tämä 1 peevelsson.

Tapani mukaan olen alati menossa pää edellä kaikenlaisiin järjettömiin juttuihin, joten tämä on täysin johdonmukaista. Minä amikseen? Ohos! Minä naimisiin? Jea rroit. Minä IT-alalle? Hohohoo. Minä äidiksi? Kyllä kai. Minä omaishoitajaksi? Buahahhahhaa. Minä opettajaksi? *pökr* Olen tietysti tehnyt kaikki valintani omannäköisikseni, mutta ehkä jossain vaiheessa voisi valita jotain omalle pollalle helpompaa ja tyypillisempääkin? Kuten tein silloin, kun aloin opiskella kääntäjäksi. Vaan kun ei voi semmoiseen näköjään jäädä. Levoton mieli ei voi asettua järkeviin vaihtoehtoihin, ainakaan urapuolella.

Hyvä uutinen on tietysti se, että opettajakunnassa luullakseni tarvitaan niitäkin, jotka eivät viihtyneet koulussa tai jotka jopa kärsivät ja masentuivat siellä lapsina. Osaa ainakin eläytyä siihenkin vaihtoehtoon. Gallup: tunnetteko opettajia, jotka eivät viihtyneet koulussa lapsina, mutta viihtyvät siellä aikuisina ammattilaisina? Itse viihdyin muuten amiksessa loistavasti, koska siellä opetus tuntui järkevältä ja konkreettiselta, kerrankin tarpeeksi vaativalta ja tiivistahtiselta (en ole mikään ompelun ihmelapsi). Jos viihtyvyyspisteitä tarvitaan omalta koulussaoloajalta, kenties keskiaste todellakin on suotuinen kohde. Jossain vaiheessa pääsee varmaan valitsemaankin, kun opeuran alussa pitää tietysti ottaa, mitä irtoaa.

Toinen hyvä uutinen on se, että auskuvuosi vaikuttaa aika hauskalta. Tiiviiltä, työläältäkin, mutta opiskelutoveritskit ja koululaiset näyttäytyivät mielenkiintoisina, elleivät peräti kivoina. Norssissa hiippaili mm. mullettia myöten kasarivehkeisiin tälläytyneitä nuorisoheeboja! Talo tarjosi meille vihreille auskuille pullakahvitkin, mikä hyviin uutisiin laskettakoon. Luultavasti auskuvuosi muistuttaa jossain määrin kahta amisvuottani, mutta en aio huudella tätä arveluani, koska jonkun mielestä se kuulostaa kumminkin negatiiviselta. Akateemisen porukan asenteet kun tuppaavat olemaan aika pössähtäneitä amista kohtaan.

***

Hain pari esseetäni takaisin ja lukaisin heti kommentit. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että akateemisen ammattilukijan mielestä kirjoitan lukijaystävällisesti, mistä syystä lukija voi keskittyä itse asioihin. Sehän on toiveitteni täyttymys ja syömmeni kaipuun salainen kohde! Häpi häpi!