Väsyttää, särkee (monia niveliä), väsyttää, hermostuttaa, särkee lisää, yrittää masentaakin ja hieman vauhkotuttaa. Väsymys ja särky vievät näköjään hermoilta mitasta 80 % eikä lapsillakaan ole tauotta ns. hianoo kiljuvan jalopeuramuzzin kanssa. Askartelevat sentään nyt tyytyväisinä karkkipäiväkarkkiensa parissa. Teemana on pötkö ja kyseistä viehkoa muotoa on niin lakua kuin suklaata ja vielä sukulakuakin.Tuen nyt Rottafarmia minäkin ja aloitan nivelrikkolääkityksen. Vaikka ikiomalääkäri pitää epätodennäköisenä, että nivelrikko yhtäkkiä pölähtäisi ihmisen useisiin niveliin kerralla pumps, hän suositteli kokeilemaan troppia.
Liikunta on myös todnäkkäristi hyväksi, kivun rajoissa tietysti. Jos en huomenna ole yhtä puolikuollut kuin nyt, menen tekemään oman kiertoharjoittelun salille. Ohjattuun en nyt viitsi, ettei vahingossakaan tule riuhdotuksi liikaa. Jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut, miten malttamatoin olen nyt lähtemään vitnessisentteriin hikoilemaan, olisin päästänyt hyvinkin ä'äiset naurut. (Jos joku keksii, mikä sai minut näin intoutumaan kuntoilusta, kertokoon heti, niin eristän ainesosasen, pullotan, markkinoin ja tulen taas aivan järkyttävän rikkaaksi. Olen kumminkin luvannut jo Oharille ilmaisen näytepullollisen, kun se mukama tarvihee.)
***
Tänään satuin miettimään, miten onnekasta oli, kun en vaikeimpina vuosina osannut aavistaakaan, ettei Esikoinen 9-vuotiaana osaa edellenkään puhua. Koska mietin asian ääneen autossa, käännyin samoin tein takapenkin suuntaan, tartuin poikaani kädestä ja sanoin suoraan päin näköä, miten iloinen olen hänen puhetaitojensa kehittymisestä ja siitä, että hän sinnikkäästi yrittää ja opettelee. Poika tarttui käteeni ja katsoimme toisiamme hetken hyvin lämpimästi syvälle toistemme silmiin. Eilen pihahommissa naapurin setäkin ymmärsi jotain Esikoisen sanoja! Olemme vielä ihan alkutaipaleella, mutta silti edenneet monta metriä pertityksen aloittamisesta.
Tosikoinen sanoi, että hänkin osaa tosi hienosti puhua. Minä sanoin, että niin osaakin. Se on hänelle helpompaa kuin veljelle, mutta ei yhtään vähemmän arvokasta.
***
Pistäisikö joku lehmä sieltä tulemaan kumminkin pätkän hermoa? Olisi vähän tarvis.
Tekstit
8 kommenttia:
Kaura, darling, pääsetkö tapaamaan minua ja muita Plevnaan lauantaina 2.6 klo 16 alkaen? Itken, jos et pääse.
Täällä on ainakin hermot niin puristuksissa tuolla jossakin lanneselän alueella, ettei millään irtoa :).
Mutta kyl se hei taas siitä.
Lostis, ilmoittauduinkin heti mukaan ja itken, jos en pääse!
Saara, jään vartoilemaan, josko teirän suunnalta irtoaisi vähän lentävän lehmän hermoa myöhemmin. Parasta sorttia.
Upeaa, Kaura! Olen onnesta soikeana.
Lostis, nyt alkoi ujostuttaa :-) Mutta tulen silti jos mörkö ei syö!
Tuota, tuli juuri todistettua muualla Lokistaniassa eli Rosettan luona, että olen Lehmä. Ja hermojakin riittää - TÄSSÄ! *ojentaa iiiiiison nipun söheröä* ;D Toivottavasti on apua ja riittää!
Tarvitsen! Vaikkakin esimerkkisi on hurjan innostava, olen rapautunut siihen tilaan liikunnanvälttelyssä, että nyt tarvitaan äärimmäisen järeitä aseita. Eikä haittaa, vaikka ne laskettaisiin dopingiksi. (Pullotettu liikuntainto todennäköisesti kielletään ainakin arvokisoissa, mutta en ole semmoisiin lähdössä.)
Polgara, kiitos! Siis eikö tämä ollutkaan keitettyä spagettia *glups*
Ohari, kehitystyö etenee kiivaasti. Katsos, tuolla se juuri viiletti!!!
Lähetä kommentti