polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Sitä samaa sitkeää minoraa

Ääähhhhh. Eilen luulin jo tilanteen kohentuneen, mutta ahdistus teki paluun mielen esiintymislavalle upeine uusine koreografioineen. Voisiko joku asiasta vastuussa oleva taho tehdä jotain? Ai miten niin itse olen vastuussa?

En pidä olosta, joka tulee oksatsepaamista, mutta tietenkin siihen pitää tarttua ennen kuin itsetuho alkaa tuntua ratkaisulta. Tai no, se on liian kaukainen piste, koska se lakkasi olemasta vaihtoehto vuonna 1998, joka sattumoisin on se vuosi, kun jalkapallon MM-kisat pidettiin Ranskassa ja sitten eräs karhumainen poikavauva syntyi maailmaan. Mikähän olikaan se kappale, jota soitettiin paljon kisatelevisioinnin yhteydessä? Siinä hoettiin sambaa ja soitettiin jollain töötöttimellä tarttuvaa melodiaa. Eilen sisäfillaritunnilla se soi ja minua itketti. Googlen mukaan kisojen virallinen laulu oli Ricky Martinia! Toivottavasti muistini ei ole niin hapertunut, että alan porata väärän laulun tahdissa.

Oli hienoa tulla äidiksi, vaikka se Esikoisen kohdalla oli extremeurheilua alusta lähtien. Kaksi muuta elämäni miestä oli samoihin aikoihin kuolemaisillaan ja toinen sitten kuolikin. Voin helposti palauttaa mieleeni sairaalavuoteeseen joutuneen kumman hauraan ja yhtäkkiä vanhentuneen ihmisen, jonka katseeseen ja puheeseen vain välillä palasi tuttu, terävä, syvällinen läsnäolo ja viisaus.

***

Valitin lääkintävastaavalle sitkeää takaraivosärkyä ja hän väittää, että sellainen johtuu yleensä lihasjännityksistä. Pätevää, minulla on lähes virallinen suositus ottaa illalla Sirdaludia, joka toivon mukaan antaa untakin! Nukahtamislääkettä en haluaisi kokeilla, koska se viimeksi petti. Voi olla, että tulee surkean turvaton olo, mikäli tuo taikapilleri jättää toimimatta toisen kerran peräkkäin. (Mutkaista, mutta kipeän totta.) Annan siis veden virrata Tammerkoskessa (mikäli sitä ei ole kuivattu) vielä hetken aikaa ennen kuin otan shrinkkipillereitä. Jotain outoa tyydytystä siitäkin saa, vaikka minusta on tyhmää olla ottamatta lääkettä, jos se todennäköisesti auttaa ratkaisevasti enemmän kuin haittaa, olipa se shrinkkilästä tai ei.

Yritän keksiä jotain kiinnostavampaa kirjoitettavaa lähitulevaisuudessa, etten pitkästy kuoliaaksi. Täällä kotona olen korvaamaton, tuhkauurnassa en niinkään.

11 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Voimia.

sannika kirjoitti...

Terveisiä Pohtolasta! Olemme olleet jo viikon taas tamperelaisia, hyvä fiilinki. Viikko vielä ja sitten alkaa koulu, eskari, kerho. Viime kesänä tähän aikaan oli vahva kaipuu rutiineihin mutta asuntokauppoihin ja muuttoon kulunut kesä ei ole oikein tuntunut kesältä ollenkaan, vaan melkein kuin olisi töissä. Noo onneksi jatkan kuitenkin kotona, lepäilen sitten kun lapset on koulussa, eskarissa, kerhossa. Mutta siis askartelutarjous on erittäin voimassa nyt kun olemme näin lähellä, ilmoittele kun on tarvetta! Kahvipalkalla eikä sen kahvinkaan oikeastaan niin väliä ;-)

Laa laa la laa laa la la laa laa la. Veikkaan että jos tämä ei ollut virallinen kisatunnari, sitä on soitettu maalikimaroiden taustalla jne. Urheiluohjelmien jannuilla on korvaa koskettavalle musiikille ;-)

Hyvää kaikkee!

tytisevä kirjoitti...

Hei Kaura! Olen lukenut blogiasi taustalta jo pitkään, mutta nyt vasta uskallan kommentoida...miksi lie arkailen? Halusin vaan kertoa, että monta kertaa kun olen ollut ihan maksa rutussa ja pelosta sykkyrällä niin täältä on jotenkin löytynyt lohduttavia sanoja. Että elämässä on tätäkin puolta, eikä sitä tarvitse ihan hirveän monen lukon, tekohymyn ja itseruskettavan voiteen taakse kätkeä. (Paitsi silloin kun haluaa..) Minä olen alkanut jo ajatella että tämä ahdistuksen pyörä vyöryy vain aika ajoin yli, kuuluu minun elämääni, ja yritän vaan jotenkin hengitellä kunnes helpottaa. Vaan ei välillä jaksaisi, ainakaan jos pitkään kestää vaikeaa oloa. Pidä huolta itsestäsi, tulee vielä parempiakin päiviä. Olet monelle tosi tärkeä, kun annat sanoja tunteille jotka on niin vaikeita.

Kaura kirjoitti...

Kiitos, Celia!

Sannika, syksyn mittaan palaset loksahtelevat kohdilleen ja rutiini lakkaa rutisemasta. Kuulostaa kyllä tosi lupaavalta! Ja tuo askartelutarjous otetaan hatusta ensi tilassa. Muistat myös miettiä laminointikohteita omiin tarviksiin. Tampereen kartta -aiheiset tabletit? Hmmm... Piisi on juurikin tuo. Voit vaan kuvitella, että toivoin spinninkin siirtyvän tuossa kohtaa pimeään vaiheeseen, kun jotenkin semmoinen YHYYYY-reaktio ei vaikuta täysin normaalilta. Ou vell.

Urheiluohjelmissa on aina parhaat vetistelypiisit! Ainakin jos jonain merkittävänä kesänä on istunut erään vauvan maitopuarina :)

Tytisevä, kiitos lämmittävästä palautteesta! Joskus kyselen itseltäni, että mitä näistä ahdistuksista ym. aina pitää puhua täällä verkkojulkisuudessa, mutta toisaalta kyllähän se itseäkin helpottaa ja huojentaa nähdä muiden kirjoituksia. Kuten sinunkin mielikuvasi ahdistuksen pyörästä. Jos se tuleekin ja rusentaa, se myös menee pois. Kiitos!

ninna_a kirjoitti...

Mä olen tullut siihen tulokseen, että ahdistus tulee aina olemaan se olotila, joka helposti vain valtaa alaa. Eikä sille nyt oikeastaan mitään mahda. Se menee sitten pois.

Polgara kirjoitti...

Ahilääke on paikallansa kun on tarvis. Sirdalud 4 mg yöksi relaa ja tainnuttaa myös uneen. Nautitaan hyvällä omallatunnolla, lääkärin määräämänä. Ja yritetään jaksaa... =)

minh kirjoitti...

Mikset pyydä hätätilanteisiin alpratsolaamia, vaikka niillä 0,5mg annoksilla? paljon parempi ahistuslääke(Xanor, siis). Ja Sirdua unilääkkeeksi vaan, minä menin vahingossa toistamaan elämäni typerimmän virheen tuossa viikko-pari sitten ja löin semmoisen verenkiertooni. Makasin tajuttomana nurmikolla muutaman tunnin(onneksi naapurit luulivat minun nukahtaneen auringonottoon) ja sitten tokenin hiukan.

Onneksi ei ole itsariajatuksia, koska on Laps ja elämä ja kaikki. Niitä mulle ei vaan tule(paitsi joskus ohimenevästi).
Lääkintävastaava voisi hiukan säätää noita sun nuppilääkkeitä, jos ei tule parempi olo tai sivuvaikutukset häirii.
-minh-

kukkis kirjoitti...

Jaiks, ei oo totta, rupesin jo postausta lukiessani hyräilemään "tittiidiidiitididiidiidi", ja juutuubista selvisi, että muistin biisin ihan oikein, vaikken tiennyt muistavani ... Eikä mulla ole mitään hyviä (teko)syitäkään! No, futishullu mies mulla oli jo silloin ja kisojen aikaan telkkari auki yötä päivää, että oisko se siitä syystä sitten.

Ahdistus. Argh. Kun siitä jotenkin pääsisi. Voimasäteitä, jaksuhaleja ja paituleita täältä! (Hetkinen. Joku ei kuulu joukkoon. Vai kuuluuko?)

Kaura kirjoitti...

Kiitos vielä armaat ninna, polga, minh ja kukkis näistä kommenteista! Kummasti on rauhoittanut näitä lueskellä.

Minh, mun tsyko ei periaatteesta määrää Xanoria, vissiin kun se on niin yleisesti väärinkäytettyä. Mulla on sitä ollut joskus ja se on toiminut parhaiten täsmälääkkeenä ahdistuskohtaukseen. Muuten ei o tullut mieleenkään niitä napsia, kun onneks normaalissa tilanteessa tunneosasto mulla skulaa parhaiten luomuna. Että sikäli mulle vois kai niitä määrätä ilman huolta. Mut en jaksa ruveta metsästämään toista lääkäriäkään.

Ikiomalääkärihän ei saa määräillä uinahdus- tai ahdistuspilleriinejä itelleen tai läheisille, tai tulee paha mies ja lyö (tai pahempaa).

Kukkis, perustetaan futisäijien vaimojen kertsi nyt heti paikalla! :)

minh kirjoitti...

AAAAARRRGGHH!!! Mä olen tavannut ja kuullut ihan liikaa näi(s)tä periaatelääkäreistä; yksi ei määrää Xanoria, toinen ei Normisonia, kolmas sanoo, että Diapam on saatanasta jne.

Kieltämättä minäkin olen viimeksi saanut alpratsolaamia Mehiläisestä paniquehäiriöön 0,5mg annostuksella,20 kpl. Ne taisi mennä kerralla puolikkaan punkeropullon kanssa, eikä silti sanonut mitään. Panique vaan paheni...ylläri.

Kai ne nyt susta näkee ja tietää, ettet ole mikään väärinkäyttäjä ja jo pienikin annos toimii just tuommoisissa oireissa, mitä kuvailit!? Opparit on ihan bentsoja kanssa, vaikka lekureiden suosikkeja tänäpänä, kun ei kukaan niitä jaksa rouhia enää.

Wittu mää sanon. Onneksi Tallinnasta vielä saa niin paljon kuin sielu sietää.....
-minh-

Kaura kirjoitti...

Minh, käyn tuolla shrinkillä enemmänkin juttelemisen enkä lääkkeiden takia, joten siitäkin vois tehä jotain johtopäätöstä. Että olisko mun viksua valehdella sille tyypille, jonka kans juttelen parantaakseni pääppöäni ja ihan vapaaehtoisesti sekä omalla kustannuksella vielä käyn... Ou vell. No, kattoos ny mitä ens kerralla taas saadaan lääkitysrintamalla aikaiseksi. Minähän olen niin kauhea Xanorin väärinkäyttäjä, että kolme levyä meni edellisestä satsista vanhaksi ennen kuin ehdin niitä ottaa.

Blog Widget by LinkWithin