Depistely kyllästyttää. Minusta tuntuu umpitylsältä pyöriä oman napani ympärillä ja tuijottaa oman elämän ikäviä asioita. Maailma on väärällään kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaakin, samoin oman navan ympäristö, kun vain jaksaa tarkentaa katsetta. Harmi vain, ettei taudin luonteen tiedostaminen paranna kaikkea huiskis. Olisi kyllä kätevää, jos flunssakin lähtisi vain sillä, että tiedostaa yskän ja nuhan olevan sen oireita.Sain joskus palautetta siitä, kun rinnastin korvien välistä johtuvan asian fyysiseen pulmaan. Ehkä monen tekee mieli ajatella, että korvien väliset asiat ovat eri lokerossa. Ikävä kyllä ne ovat yhtä pakottavia tai pakottavampiakin kuin muualla päin kehoa sijaitsevat. Kannattaa myös muistaa, että päänupissa vaikuttavat fyysisetkin seikat, kuten vinksalleen mennyt aivokemia.
Paradoksaalisesti tämä sairastelu on hyvä merkki. Koska jokapäiväinen elämä ei ole pelkkää suorittamista ja selviytymistä, tilaa on myös omille tarpeille. Tänään tuntuu, että vielä täältä noustaan ehompana kuin koskaan.
Tekstit
2 kommenttia:
Justiinsa eilen juttelin lääkäriystäväni kanssa, sen joka aikoinaan ensimmäisen kerran vielä opiskelevana lääkärinä määräsi minulle elämäni ensimmäiset mielialalääkkeet. Kaksi kuuria minä niitä söin, ennen kuin serotoniini asettui kohdilleen, mutta eihän lääkitys tietenkään kaikkea ratkaise, pitäisi saada sitä terapiaa, mutta siihen taas taidan olla liian hyväkuntoinen.
Noh, nyt taas menin aivan väärään suuntaan. Piti siis sanomani, että naureskelin hänelle, etten enää tiedä sairastanko kaikki flunssat ja muut siksi, että minulla on huono vastustuskyky vai siksi, että minulla on niin kamala stressi avioliiton takia ja siksi kaikki taudit tarttuvat minuun. Hänellä kun hyvin rationaalisena henkilönä aina löytyy ratkaisuehdotus, tällä kertaa se oli, että hän lainaa minulle rahaa, että saan vuokratakuun maksettua asap. Diagnoosi pohjalla siis, että minä varmaan olisinkin jo kunnossa, ellen olisi sotkeutunut omituiseen ihmissuhteeseen. Voi pitää paikkansakin. Pyrin siis tiedostamaan, että itsetuhoisuuteni johtuu meillä asuvasta eikä enää serotoniinin heittelystä.
Olisi tietysti kamalan mukavaa, jos joku pilleri veisi muistin niin, ettei tietäisi tällaista vaihetta käyvänsä läpi. On nimittäin sydämen päällä kamala kivi ja korvien välissä sumua. Eikä tämä voi kaikki johtua flunssastakaan.
Vuodatus taitaa olla mulle ihan oikea blogin paikka, kun tällaisia laskettelen muiden plokeissa.
Satujatar, kommenttisi on silkkaa rautaa ja tervetullut tänne. Joskus vuokratakuuraha on erinomainen täsmälääke. Vaikkei se viekään heti kiveä ja sumua pois vääristä paikoista (nehän kuuluvat tunnelmallisille rantakävelyille eivätkä ihmiseläjän sisuksiin). Kohta teikälässä pitäis helpottaman ja toipuminen pääsee käynnistymään!
Lähetä kommentti