Aamuisin on jo kylmä, etenkin jos olet kolmivuotias lapsi polkupyörän turvaistuimella viilettämässä vauhtimutsin kyydissä. Sisällä ei ole niin kylmä, joten saattaa olla vaikeaa vakuuttua sormikkaiden ja muiden vehkeiden hyödyllisyydestä. Koska vänkääminen on turhauttavaa, Siperia voi joskus toimia opettajana (lapselle, jolla ei ole ongelmia kylmätuntonsa kanssa, kuten Eräillä).
Tosikoinen: Äiti, mulla on kylmä!
Sisäinen iivil mamma: Minähän sanoin jäkä jäkä pälä pälä.
Sisäinen kanaemo itselleen: Voih, nyt sille tulee kylmä ja ties vaikka paleltuu ja saa flunssataudin. Eikun kunnon kanaemot sanovat kuolemantaudin.
Tosikoinen surkeana: Äiti, mun sormia paleltaa.
Iivil mamma itsekseen: No prkl ku ei viiti laittaa sormikkaita niin kai on kylmä. Oppiipahan.
Akka ylimutsi: Ootas kun nostan takinlievettä niin saat lämmitellä sormia mun selkäpatterilla. Ja muistatko huomenna aamulla miks ne hanskat on hyvä pukea?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
12 kommenttia:
Ärsyttää... Tuli kirjoitusvirheitä. En jaksa kirjoittaa samaa uudelleen. Mutta sen teen tiettäväksi, että pidin kirjoituksestasi ja että meilläkin ajellaan turvaistuin tarakalla.
Kaura Kauris, apuja. Mää unohin tänä aamuna laittaa päälle takin, huivin ja hanskoista ei vissiin tarvi mainitakaan: joo unohin nekin. Mist mulle saatasi tommonen mude?
(Kyllä, OLI kylmä nyt illalla)
Ally, luin sun kommentin onneksi spostista (s'oli kiva) :)
Zepa, hrrrrr! Määkin haluan! Tosin ite unohdin tällä kertaa vain kypärän ja yhden opinnointikirjan. Eli ylivoimainen enemmistö pakkokamoista muistui, kun sukatkin lasketaan.
Mainio tarina, Genoveeva aikoinaan laittoi väkisiin lapaskuita ja muita mutta Siperia varmaan opetti, vieläkin pukevat oma-aloitteisesti pitkät kalsarit viimeistään lokakuussa. Voi kun onnistuis varomaan ettei tuu vääristä asioista valtataistelun paikkoja.
Lämmin hymy sun lämmölles!
Mä olen iivil mutsi. Kuopus vastustaa synkästi syksyn tuloa, ja ilman takkiakin on välillä menty päiväkotiin. Kerran mentiin ilman kenkiäkin.
Meillä on lyhyt matka päiväkotiin;)
Ai niin, tosta unohtui sisäinen laiska&huono äiti, joka ei jaksanut pysähtyä kesken upean alamäen kaivamaan repusta hanskoja jälkikasvulle. Kun ei kumminkaan ihan pakkanen ollut... Kyllä palelu nostaa motivaatiota pukeutumiseen eikä pikkumatkalla vielä se kuolemantautikaan yleensä ehdi iskeä :-D
Oi miten tuttua! Meillä ollaan vielä siinä vaiheessa ettei oikein takkiakaan haluta laittaa päälle, se ehkä voidaan ottaa "mukaan" jos tulee kylmä. Hanskat on ollut kerran, ja niin äidin pyörällä istuimen kyydissä painetaan aamuisin.
Vaateriidat on niin turhia, mutta jokapäiväisiä.
t. yksi joka yrittää olla olematta iivil mutta melkein joka päivä päätyy kumminkin olemaan
Iivil mutsi ilmoittautuu. Fillarilla mentiin ja jos ei hanskoja syssyn tullen kersa jaksanut/halunnut pukea, niin ajattelin vain itsekseni: "Nonnih, siitäs sai, tottelematon penska, kuolemantauti tulee ja vie ja jos ei, niin myyn sen markalla kuitenkin pois". Tosin tämä oli jo niitä extreme-raivoaamuja, kun äiti polkee kiroten pitkin kaupunkia ja kersa istuu naama sinisenä turvaistuimessa. Ei se aina niin auvoista ollutkaan. En taidakaan hankkia ihan vielä sitä toista lasta, nyt kun muistelen...
-minh-
Mä yritän pitää pahimmat iivilöinnit pään sisässä, mutta joskus kyllä pääsee pompahtamaan valtavia sammakoita suusta ulos. Urh. Onneks kaikki ei riipu vain niistä huonommista aamuista.
Tuota jäkä jäkä pälä pälä- vaihetta lukiessa alkaa vähän jo antaa itselleen menneitä anteeksi. Olihan siinä sentään näköjään jotain hauskaakin. Ainakin, jos sen lukee näin toisen kirjoittamana. Vai?
Lapsenlapsien kanssa tuo jäkä jäkä pälä pälä vaihe onneksi jää vähemmälle.
Lähetä kommentti