polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Kukkoni on liian pieni

Sähköpostissa on nyt taas ollut runsain mitoin kukkoni mitoista huolestusta esittäviä lähetyksiä. Tuntemattomien amerikkalaisten auttamishalu kukkokysymyksissä on toki hellyttävää, mutta käy jo rasittavaksi. Jos luette hei tätä lokia, antakaa jo olla ja siirtäkää vaivannäkönne johonkin tärkeämpään, kuten vaikka nälänhädän torjuntaan tai maailmanrauhan rakentamiseen!

Mitenkähän oppisi enemmän vain tekemään? On raskasta, kun mietin ja mäystän joka toista liikahdusta. Onneksi on sentään aina jotain, jota voi tehdä miettimättä jaksaako, huvittaako. Kuten vaikka bloggaus. Toisin kuin suihkuun meneminen*), gradun kirjoittaminen, tiskaaminen, liikunta, syöminen, nukkumaanmeno, opinnointi... Melkein mikä tahansa asia voi ruveta tuntumaan liian raskaalta edes aloitettavaksi. Jos menen vain enkä kyseenalaista, jaksan yleensä ihan hyvin. Usein ihmisten ilmoilla piristyykin, kun saa mökkihöperitskit karistettua pollasta. Paitsi välillä kyllä väsyn ihan hirveästi. Hmmm. Ehkä miettimis-mäystämisellä on puolensa. Ja puolensa. Ja puolensakin. (Anteeksi, mätkin hetken itseäni lahnalla.)

Opiskelukaverit ihmettelevät, miten jaksan tämän kaiken melkein yhtä usein kuin ne postilootan tuntemattomat amerikkalaiset huolehtivat siipikarjastani. Olen keksinyt erilaisia vastauksia. Yksi suosikeistani on se, että eipä ole noita ilskottavia vapaa-ajanongelmia. On tietysti aika epistä jaksaa (näennäisen hyvinkin, vaikka todellisuudessa nääntymyksen partaita juuri väistellen), kun moni perheetön, vain itsestään huolehtiva opiskelukamu on aivan naatti jo tässä vaiheessa lukukautta.

No, vain-tekemiseen määrään jälleen lääkkeeksi niitä rutiineja, joita ei tarvitse miettiä. Tiettyä asiaa nyt vain teen tiettyyn aikaan. Yritän taas unikouluttaakin itseäni, mutta olen kerpeleen vastahankainen koulutettava. Kai tämä on otettava kasvatushaasteena ja suurena pedagogisena voittona, jos onnistun järkeistämään yöuneni. Sentään tänään sain vain-tehdyksi gradua hyvät pätkät.

*) Tähän vuodenaikaan suihkussakäynti ei riitä vielä mihinkään, vaan lisäksi täytyy liistata nahkaansa ja naamaansa kilokaupalla rasvaa, ettei natise ja kutise. Huomasin tänään, että traanista lintsaaminen on huono idea, kun tunsin itseni automatisoiduksi raaputusarvaksi. Tukkakin vaatii jatkuvaa hoitoa. Hmph. Ja vielä pitäisi lärtätä meikkiä päälle? In your dreams, buddy.

8 kommenttia:

Irene kirjoitti...

Mun kokemus on ollut se, että kun huolehti vain itsestään, ei meinannut ehtiä mitään ja väsytti niin kamalasti ja silleen. Mutta kun oli kolme lasta, sitä kummasti hoiti päättöharjoittelun äitiyslomalla ja tuhat muutakin asiaa. Kun ei ollut aikaa ihmetellä tai märehtiä, sitä vaan meni ja teki, ja kesti välillä huonompaakin jälkeä kun tiesi jo, ettei elämä oo niin vakavaa.

Jenni kirjoitti...

Kyllä ne amerikkalaiset ovat sitten eläinsuojeluintoisia. Mutta kaupunkiolosuhteissa pienempi kukko voi olla kätevä. Hm. Monestakin syystä. Joita en luettele lapsiperheiden blogissa.

No niin. Hauska kuulla, että muutkin jakavat saman vastenmielisyyden hygienia-asioihin:D Inhoan suihkua, hiustenlaittoa, meikkaamista ja ainaista meikinpoistoa sekä rasvaamista.

Noista jaksamispäivittelyistä vielä, että onko sulla muka vaihtoehtoja? Lasten kanssa on vaan pakko jaksaa.

Kaisa kirjoitti...

Hei, mulla on oikeasti hyvä vinkki jakoon! Koska rasvat on joko haisevia tai tosi kalliita ja joka tapauksessa aikasyöppöjä, kannattaa hulauttaa kouransilmään vauvaöljyä ja hieraista se itseensä suihkun päätteeksi, ennen kuivausta. Sitten ei missään kiristä eikä kutise ja iho näyttääkin hyvältä. Oikeesti!

Anonyymi kirjoitti...

loraus oliiviöljyä kylpyveteen eikä kiristä ja kutita!

Kaura kirjoitti...

Irene, tuossa on kyllä vinha perä. Semmoinenkin kamala sana kuin priorisointi tulee hedelmällisellä tavalla todeksi sitten, kun on Oikeita Asioita, joita priorisoida :-)

Jenni, kyllä kukko kuin kukko on toisaalta ihmeellisen ihana, jos se on oma tai melkein oma. Niin kaupunki kuin maalaisoloissa. Myös iltaisin ja viikonloppuisin. Sä ehkä ymmärrät mua, kun tunnen itseni aika pihallaolevaksi naistenlehtiä lukiessa. Niissähän tämä ittensä rasittava lääräys (jonka aikana ei voi esim. lukea kirjoja) luokitellaan itsensä *hemmotteluksi*. Siis hä? Itsensä hemmottelu on sitä, kun saa kääriytyä vilttiin niin, että käden ulottuvilla on hyviä kirjoja ja kuppi kaakaota sekä pari juustovoileipää. Ja tätä voi tietysti varioida hieman, esim. vilttiä emme suosittele kovalla helteellä.

Kaisa, tuota beibioilia olen joskus käyttänytkin, mut on päässy pahasti unhoittumaan! Kiitos muistukkeesta! Sitähän tuli ysärillä käytetyksi ihonhoitoon, silmämeikinpoistoon ja ties mihin.

Anonyymi, tuokin on aivan loistokonsti! Meillä jopa on kylpyamme! Olen muistanut öljytystä käyttää vain likalle, mutta en itelleni. Taidan olla vähän pösilö.

Kaisa kirjoitti...

Joskus olen muuten ihmetellyt etteivät ihmiset hampain irveinkään maistaisi sitä purkkiruokaa jota lapselle syöttävät, sama korvikkeiden kanssa, ja aika monet ovat katsoneet minua hitaasti kun olen tuota vauvaöljyä suositellut, elikkäs sama pätenee lasten nk. kosmetiikankin osalta. Jos olisin yhtään fiksumpi, muovaisin siitä ajatuksen, mutta asioiden tällä tolalla ollessa eijjaksa.

No mut, meillä käytetään ja ollaan pehmeäihoisia kaikki tyynni.

Jenni kirjoitti...

Hear hear! Miten itsensä kanssa läärääminen voisi hemmotella itseä? Toisen hemmottelu tai hemmoteltavana oleminen ovat hemmottelua. Keskeisessä roolissa ihana itsensä unohtaminen kirjan kanssa.

En nyt mene tarkemmin tässä topicissa siihen isäntään ja hänen kukkoonsa.

Kaura kirjoitti...

Kaisa, kun olen vähän hajuherkkä ja ihokin ärtsyilee ties mistä, olen aina digannut beibikosmetiikkaa! Vauvanruoat ovat kyllä kamalia. Semperillä sentään oli jotain oikeanhajuisiakin ruokia, joita joskus hätäpäissäni annoin Esikoiselle. Hän kun ei oikein alkuun digannut kotiruoan ylläreistä, kun siinä on aina rakenne ja maku vähän eri. Niitä olisin vaikka maistanutkin, mutku en syönyt lihaa tuolloin :-)

Jenni, aloin kehitellä jonkinlaista äänikirjasysteemiä tuohon lääräysbusinekseen. Jos olisi mankka ja äänikirja siinä käsillä, voisi kuunnella sitä eikä erinäisten aineiden asettelu iholle tuntuisi niin työlästyttävältä? Toisaalta oliiviöljykylvyssä lojuskellessa (tai käy se beibioili siihenkin mainiosti) voisi lukea samaan aikaan. Hmmm.

Blog Widget by LinkWithin