Rauhoittelin itseäni lukemalla vammaisten työllistämisjuttuja Tukiviestistä. (Kys. numero ei näyttänyt vielä olevan tarjolla arkistossa, mut Yhteisvastuu-Leija on, kantsii tsekata selkolehti.) Jokainen menestystarina itkettää ilosta ja samalla korventää syöntä puhalluslampulla, että nämä menestystarinat itkettävät ilosta eivätkä ole arkipäivää. Monta toisilleen optimaalista työpaikkaa ja työntekijää jää kohtaamatta vammaisuuteen liittyvien ennakkoluulojen takia.Eikä vähiten masenna se, millaisia asenteita valtaväestöllä saattaa olla. (Linkki vie J-J:n blogiin, jossa edelleen linkki erääseenkiin keskusteluun.) Laitanpa vielä suoran linkin tuohon tahoja kuohuttavaan yhteisvastuukeräykseen.
***
Jos minulla ei olisi näin paljon muuta elämää, merkkailisin kalenteriini erityisen vahvasti aisteja ja tunteita kuohuttavat päivät ja tsekkaisin, noudattavatko ne jotain kaavaa. Ehkä sitten osaisin ennustaa, milloin on turvallista uppoutua median anteihin. Tänään olen kaivannut silmäsidettä ja korvatulppia muutenkin.
Ehkä Midsomerin murhafestivaali on sopivan rauhoittavaa (!) katsottavaa spiritismi-istuntoineen. Siinä tulee ruumiitakin yleensä hiukan vähemmän kuin 240 puolessatoista tunnissa. (Niitä tulee kumminkin aika rutkasti ja merkillisillä tavoilla, jottei käy aika pitkäksi.) John Nettles voisi varmaan lukea vaikka Alibia ääneen ja kuulostaa rentouttavalta, kun sillä on aikas hieno ääni.
Olen saanut ekselenttejä tunnustuksia ja palaan paukuttamaan henskeleitäni niiden pariin, jahka olen rauhoittunut. Lentosuukkosia siiheksi!
Tekstit
2 kommenttia:
Yksi loistava vinkki tuohon työllistämiseen ihan kaikille: monet säätiöt työllistävät vajaakuntoisia, ja tarjoavat erilaisia palveluita. Voi löytyä esimerkiksi pyöräkorjaamoa, pesulaa, ompelimoa ja näin edelleen. Käyttäkää näitä! Olemassa on myös myymälöitä, joiden tuotteita hankkimalla on mahdollista tukea säätiöiden toimintaa. Nämä eivät hirveästi mainosta, kun rahalle on muutakin käyttöä, mutta monessa isommassa kaupungissa niitä on. Kaikki voivat myös miettiä, olisiko omalla työpaikalla jotain sopivaa. Asenteita voi ainakin lieventää, jos ei muuta.
Monille ei tunnu olevan selvää, että työllistämiseen on saatavissa vaikka minkälaista tukea. Työnantajalle ei välttämättä jää palkkaa edes maksettavaksi. Ehkä syy onkin enemmän niissä asenteissa, että näitä tukia ei käytetä? Monelle työntekijälle kun se palkka ei olisi edes pääasia, vaan se tekemisen riemu, työyhteisöön kuuluminen jne. Uuden oppiminen.
Minäkin arvostan suurensuuresti Midsomerin murhia. Aivan parasta se hillitty kähmintä ja juonittelu Englannin maaseudulla ja niillä on melkein aina kesäkin ja hurmaavia puutarhoja. Ja John Nettles ja sitten hällä aina joku nuori näpsäkkä mies ylikonstaapelina. Tämä nykyinen on vielä välkympi kuin se joku niistä edeltävistä joka oli vähän hidas. Jes jes.
- Anne
Lähetä kommentti