Minulla on nyt suunnaton pulmasto, kun en ole päättänyt, tekeekö minun mieleni punaviiniä vai ei. Odotan jännityksellä, mihin päädyn illan mittaan. Näköjään raivoisan absolutistinen tammikuu ei ollut kovin vaikea toteuttaa. Se hujahti nopsaan eikä tunnu pienintäkään painetta kaataa trinksujuomaa naamaan. Raittius on kivaa. (Kuka #¤%"# on varastanut minut ja tuikannut tilalleni jonkun raittiin, rehdin, reippaan koti-uskonto-isänmaallisen partiolaisen - ja missä pidätte oikeaa minua?)
Jos olisi tosissaan himottanut, olisin varmaankin antautunut nautintojen vietäväksi ja jatkanut sitten apsoilua hutsituksen mukaan. Meillä päin kuri ei oikein rulaa, pitää olla motivatsiooni.
Pään pyörittely oli saada niskan pipixi, kun luin lehdistä semmoisia kommentteja, että tammikuun viettäminen ilman alkoholia on äärimmäistä, kaamean kireää, epätervettä paastoa tai tolkutonta vouhotusta. Minusta on epäilyttävää, jos yhden kuukauden viettäminen ilman etanolia on kovin iso asia. Suuri osa tuntemistani tyypeistä tuntuu pitävän holitonta tai vähäholista elämää hyvin triviaalina juttuna ympäri vuoden.
Olen ilahtunut siitä, ettei röksö ole maittanut lainkaan tänä vuonna eikä ole tullut edes pienen pieniä tupakkaimpulsseja l. nikkiksiä. Olo on villi, vapaa ja hulvaton tätä menoa. Kahvi sentään vielä määrää päiväjärjestystä. Ilman aamusettiä tulee vieroitusoire hakkaamaan päätä lekalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Minä villiinnyin ihan , ja olen tipattomalla siis helmikuunkin.
Kauhean nopea oli kuukausi, vai miekö olen hitaalla?
Viiiiiiiiiiiiikonloppuja ja paljon hyviä hetkiä siihen.
täälläkin ollaan tupakatta, jo 52. päivää! hyvä me! :o)
Jaksoit päätyyn asti, mulla iski muu huvitus kesken reilun kolmen viikon jälkeen. Olen kans ihmetellyt pitääkö siitä tipattomasta nostaa elämää kumpaankaan suuntaan.
Joskus tekee hyvää päälle, maksalle ja lompsalle pitää paussi. Jos luonnikkaasti saa tehtyä päätöksen, oloa vain keventää, ettei tarvihe harkita josko ottaisi huikkaa tai lähtisi istumaan iltaa.
Rikkurina helppo lausua…
No niin, olen testannut puolikkaan punaviinipullon, mutta se ei nyt kumminkaan oikein. Äh, pitää varrota vaan sen verran, että taas maittaa. Kyllä se tästä. Kumminkin viini on ihana asia silloin, kun se oikein maukastuttaa elämää.
Vintti, eikö vaan hurahtanut yhtäkkiä? Toisin kuin Matti Kuuselalla Aamulehden Valo-liitteessä, hehe.
Olmi, toi ansaitsee aaltoja, rispektiä ja muutaman vapaavalintaisen serenadin! Oot kuulemma siirtynyt pekonikääryleitä käyttämään.
Pygmi, enpäs muuten tiä mitä olisin tehnyt, jos olisi alkanut juomajalkaa kutittaa kesken kuun. Ehkä olisin uhmalla sanonut koivelle, että oos ny siinä. Tai sitten raapinut. Ei näin vanahana jaksa pitää pipoa ihan hirmu piukalla.
Ei sentään tupakatta, mutta osaan jo (!!! vuosia vaiks kuinka) olla ilman oklaa muutaman kk:n ihan huomaamatta. Ei tee mieli, ei huvita, jne. En siis kieltäydy tms. Oon vain ilman. Jos joku kysyy tai ihmettelee, vastaan joko em. tavalla tai joillekin imbesilleille klassisella "oon antilooppikuurilla". Eli ei tää ole outoa, tää voi kuulua tähän ikään =) Vai voiko =O Ihme keski-iän kriisi, ei huvita juoda *kikattelee ja lähtee keittelemään kaffetta*!
Lähetä kommentti