Voisiko joku opettaa autistipojalle, että oksennus pitää tähdätä vessanpyttyyn, ei ensisijaisesti omaan vuoteeseen tai toissijaisesti olkkarin matolle? Oma ihastuttavan rauhallinen pedagoginen otteeni muuttuu turhan nopsaan pää punaisena karjunnaksi, kun kipeä poikarukka laattaa vaikeimmin putsattaville pinnoille neliömetrisen läntin plus roiskeet. Pää punaisena karjuminen ei tuota yleensä kestäviä oppimistuloksia.
Tänään olisi ollut kevään ensimmäinen opetusharjoittelu. Herätessä oli manalasta kiskottu olo, mutta otin tyroksiinit, menin suihkuun, otin happosalpaajan kun mahaa korvensi, rasvasin pakolliset (huoh), puin nätit kuteet, laitoin hiukset, laitoin naaman, otin aamupalaa... Ja tunsin edelleen olevani manalasta kiskottu mahavaivainen otusparka, joskin ihan siistin näköinen.
Visualisoin mielessäni sen, miten aamukahvit turskahtavat takaisin ylös kesken opetuksen ja tuumasin, että onneksi luokassa on lavuaari. Auskulla on nyt vähän huono olo. Lienisikö turha selittää, että mitään en ole ottanut, paitsi perjantai-iltana kaksi lasia viiniä. Seuraavaksi näin silmissäni oksuepidemian Norssilla. Ei hyvä. Siispä jäin sairaustaloon potemaan.
Onneksi tein omat matskuni valmiiksi ja näin ekalla tunnilla meitä auskuja olisi ollut tutustumassa luokkaan peräti kolme, joten loput kaksi kyllä pärjäävät. Valmistautuminen tuntiin on isoin homma koko opetusharjoittelussa. Jos ei pääsekään pitämään valmistamaansa tuntia, opeharkkarin mieliala saattaa aika tavalla lerpahtaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
12 kommenttia:
Eikä tämä hankalaan paikkaan osuva oksennus ole pelkästään autistin ongelma :) nimim. Harmaa 31-v normiäiti ja omaoksenteinen eteisen matto.
Myötätuntoa tuon siivoustyön tähden, samoin maltin menettämisen tähden ja vielä puolikuntoisena työskentelyn tähden.
Oih ja voih.. kuulostaa niiiiin kovin tutulta tuo tautisuus. Meillä ollaan juuri siitä toivuttu, olikin vallan rankka tauti! Esikoista 3v3kk jouduttiin nesteyttämään Taysissa nenämahaletkulla kun ei uponnut kammotus-osmosaalit ei sitten millään. Eikä mikään muukaan ei sen puoleen. Ja pienempi mies meni heti aina lääräämään lattialla olevaan lammikkoon jos laatoitus meni ohi ämpärin, huoh!
On kyllä yksi kurjimmista taudeista tuo oksutauti. Nythän on apoteekeissä myynnissä joku uusi osmosalin vastaava, Floridral tms nimeltään. Paremman makuista kuulemma mutta tyyristä tavaraa.
Jaksellusta teille ja kovasti paranemisia!!
Ally, voih! Mutta luotan siihen, että sinä huonon olon yltyessä et kumminkaan säännönmukaisesti rynnistä eteisen maton äärelle georgeoimaan :-D
Kirsi, kiitos! Kah, tuosta tekstistäni ei käy oikein ilmi, että sitten peruin kumminkin Norssille menon ja jätin kolmikkomme kaksi muuta auskua pärjäilemään kaksin. Tuntuu vieläkin epikseltä, vaikka toisaalta ruokatorvea korventaa yhä vaffemmin happosalpaajista huolimatta. Maltti onneksi teki nopsan paluun, mutta se on häilyväinen kaveri... Tulee ja menee.
Äitee, samaa mieltä ollaan, kyllä tavan taudeista oksu on pahin! Tietysti on erityisen kamalaa, kun joutuu tiputukseen asti lähtemään. Meillä poika on ihan ihmeissään, kun hän ei nykyään ole juuri koskaan kipeänä, mahatauditkin vaivaavat vain hetken. Nyt on kuumetta ja heikotusta. Raasu.
Pitääpä piipahtaa aputeekissa, jos alkaa kuivahdus uhata. Osmosal ei tosiaan mene kaupaksi meidän poijjalle.
voi ei, tylsyyttä.
sairasta (=flunssaista) huumorintajuani vähän kutitteli ajatus siitä, minkälaisia oksennuskuvia voisi askarrella vessanpöntön viereen.. vai pitääkö sairas poikanen pyytää mukaan katsomaan joka kerta kun itse oksentaa vessaan, mallioppimisen vuoksi?
mulle tulee oksennustaudista lähinnä haikea olo: eksän lapsosella oli oksutauti vähän ennen kuin erottiin, ja yöllinen patjanpeseminen kellarissa ja uuden yösijan valmistaminen kalpealle ipanalle jäi tapaukseksi jota pitkään jälkeenpäin muistelin ikävissäni, vieläkin joskus kun tulee muksua ikävä.
onneksi oksutaudin oksuvaihe yleensä menee nopsaan ohi. paranekaa pian ja voimia!
Minun mielikuvitukseni loihti oitis eteeni viideopätkän manaajamaisesta opeharjoittelijasta... Tiedäthän, pää pyörii 360 astetta ja suusta suihkuaa hernekeiton ja kaurapuuron sekoitusta ja ope huutaa rivouksia.
Siinä olisi koululaisilla kerrottavaa :)
Mutta vakavasti, pärjäilyä tähän päivään!
Aasi, itseäkin jaksaa hämmästyttää, mistä kaikesta voi tulla haikean kaipauksen sävyttämä fiilis. Oksennustaudistakin! Snif.
Ja kyllä, pakkohan oksentamisen opettamiselle on nauraa :-D Hmm, olen muistaakseni joskus piirtänyt oksuaiheista sarjakuvaa... Pitääpä kokeilla sitä taas. Jei! Samalla tavalla opetetaan tää juttu kuin muutkin, sosiaalisentapaisella tarinantapaisella :-)
Mymskä, rrrRruaahhhh!!! Nyt tuo kuva ei haihdu mielestäni milloinkaan! Siistit suorat pökät, kiva pusero, tukka nätisti ja kaikkea. Ikävä vain, että pää pyörii miten sattuu ja suusta tulvii kilvan hernari-kaurapuuroa ja rivouksia :-D
Kuinka paljon ja minkä mittaisia harjoitteluja teillä on siellä Tampereella kun nyt on taas käynnissä? Helsingissä on kakkosperiodi eli 8 vkoa ennen joulua ja sitten nelosperiodi eli lukuvuoden 8 vikaa vkoa, jostain maaliskuusta eteenpäin siis.
Tai no on siinä välissä se soveltava harjoittelu, jonka ite suoritin joskus valinnaisen praktikumin nimellä, mutta se kai ensisijaisesti tehdään muualla kuin Norsseissa.
Ai niin, ja en muista että kellään olisi ollut mitään aamunavausvuoroja, ainakaan ei itselleni nakitettu, ehkä se sitten kuuluu syventävään harjoitteluun tai vuorot arvotaan mutten vain koskaan sattunut aamunavauksia kuuntelemaan ;)
Hauskaa vertailla ao-koulutusta ja harjoitteluja eri paikoissa.
Huh.Onneksi ainakin minua nyt reilu kuukausi myöhemmin jaksaa jo naurattaa.
Täällä okstautinen sai ykän alkaessa lentää aina kohtauksen jonka aikana juoksi ympäri kämppää ja se ykähän levisi sitten ihan joka helketin paikkaan.Ei suostunut pysähtymään ollenkaan.
Pikaista tervehtymistä toivottelen sinne! (Ei käy kateeksi).
Autsista, alko jotekii yhtäkkiä mahhaa kiertää.
Mie arvaan jot auskuu väsyttää, opiskeleminenkii. Mut heitän sittekii haasteel, jos se auskuu hauskuuttas?
Anna-Riitta, pitääpä palata tuohon myöhemmin :-) Vertailu on tosi mielenkiintoista, kun opeopetus on kovin erilaista eri maissa ja maan sisälläkin.
Mirri, eiiiihhhhhh!!! Juokseva laattalinko! Shh, älkää kertoko meidän pojalle tuota idistä.
Akkapaha, nyt on haasteeseen vastattu :-)
Ihan samaa olisin kysynyt kuin Anna-Riitta, kun tuntuu, että jatkuvasti hääräät niissä hommissa.
Teistä varmaan tulee paljon parempia opettajia, kun opiskelukin on noin tiukkaa.
Ammatillisen väylän kautta kaikki on toisin. Meillä on opetusharjoittelua n. 20 pidettyä tuntia (muukin opettajan työhön kuuluva uurastus kuin frontaaliopetus kelpaa, esim. työssäoppimisen tai opinnäytetyön ohjaus) ja 20 seurattua tuntia.
Koulutuksen kokonaislaajuus on 60 op (lähipäiviä ammattipedagogisissa opinnoissa n. 20. Jos tekee kasvikset samalla, tulee niistä jokunen lähipäivä lisää). Ja sitten paras: koulutus antaa kelpoisuuden opettajan tehtäviin yläkoulussa (kunhan opetettavasta aineesta on arvosana), lukiossa, ammatillisella toisella asteella, ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa.
Koulutus on avoin myös yhteisten aineiden opettajille, ei pelkästään ammatinopettajille. Hakuaika seuraavan kerran ensi tammikuussa.
Tähän päättyy kaupallinen puheenvuoroni.
Toipukaa pian! Meillä väki on jo tolpillaan, eli on se mahdollista!
Lähetä kommentti