polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Baari-illoille kiitos, sain niiltä paljon

Nuorena ihmettelin, miten joku muka ei voi käydä kapakassa (nyk. baari) kahtena perättäisenä päivänä. Nykyään ihmettelen, miten jaksoin silloin nuorena notkua savuisissa luolissa niin paljon. Koko ajatus tuntuu hirvittävän työlästyttävältä nyt. Siitäkin huolimatta, että edelliset kolme baaritusta (joista kaikki eri seurassa) ovat olleet huippuluokan iltoja. Sellaisia, jotka soittelevat heleitä kelloja useita päiviä. Illan tapahtumista päähän putkahtelevat muistikuvat eivät ole kauhuelokuvasta saksittuja, vaan jostain vivahteikkaasta, sydämellisestä komediasta.

Haluan täten esittää kiitokset Varapygmille ja Norsutanssijalle, Lunnien tajunnalle, Kukkikselle ja Oharille. Vaikka se yksi baari-ilta väsyttää seuraavana päivänä, se jollain mystisellä mekanismilla myös friskaa. Mutta nyyh, tänään olisin saanut nähdä neljännet eri tyypit ravindolas ja luultavasti olisi taas ollut huippista. Vanha käpy vain ei veny. Onneksi uusia tilaisuuksia tulee, kun kahvittelutkin lasketaan. Etenkin, jos samalla ottaa La Famillen huumaavia kakkusia kyytipojaksi.

6 kommenttia:

Mymskä kirjoitti...

Minäkin olen miettinyt näin vanhoilla päivilläni, että millä ihmeen vimmalla sitä jaksoi notkua nuorempana kapakoissa vähintään kahtena iltana viikossa (yleensä 3-4 iltana)?

Eikä siinäkään mitään, että jaksoi, muta millä peevelin rahoilla sitä rällättiin??

Mutta onneksi tuli aikanaan sitä herkkua kylliksi, niin ei iske mikään pakko saada vielä elää -kriisi. Tässä ikääntymisessä kun on kriisiä ihan tarpeeksi muutenkin... vielä tässä pitäisi kadotetun nuoruuden perään vonkua!

Perhosefekti kirjoitti...

Väitätkö Kaura siis tosissasi, että sinulle ei tule höpötyskrapulaa? Siis jos tapaa ihan uusia ihmisiä ja parantaa niiden (kanssa) maailmaa ja muistelee sitten seuraavana päivänä mitä kaikkea nerokasta tulikaan pälätettyä... Minulla tämä on pahempaa kuin se varsinainen dagen efter.

Hiipinä kirjoitti...

Mä en jaksa baarissa nykyään enää ollenkaan. Paitsi nyt vähän paremmin, kun siellä ei saa polttaa.

Ja niin kuin siellä tuli parikymmentä vuotta sitten istuttua. En mä niitä istumisia kadu (vaikka olisi nekin vähät rahat voinut käyttää johonkin muuhun...), mutta enää ei jaksa pää eikä varsinkaan vatsa.

Kaura kirjoitti...

Mymskä, on kyllä ihmeellistä, mistä sitä aina raapi fyffet muutamaan tuoppiin. Aika tarkkaan kyllä tuli laskettua lompakon sisältö ja katsottiin, olisiko kaapissa vielä jokin tyhjä pullo, jonka voisi palauttaa kauppaan. Huh huh. Nyt kyllä baarittelu lähtisi ekojen joukossa jonon hännälle, jos rahat olisivat tosi vähissä.

Perhoseffu, tunnen varmaan kaikki mahdolliset morkkiksen lajit höpötyskrapulasta lähtien. Kaikki mainitsemani seurueet koostuivat joko hyvin vanhoista, keskivanhoista tai keski-ikäisistä (hmm) tutuista, jotka jo ovat tottuneet erinäisiin "nerokkuuksiini" :-D Oma syynsä siis, jos kerta tapaavat mua, vaikka tietävät, mitä on odotettavissa!

Hiipinä, savuttomuus on kyllä vielä 100 kertaa hienompi homma baareissa kuin olisin etukäteen osannut kuvitella. Sinäkin tupakoit silloin ennen vanhaan ihan sujuvasti, hassua :-)

Varapygmi kirjoitti...

Hoi, kiitos itsellesi. Sedät oli ehkä vähän syönyt liikaa, kun piti Arla-mainoksia kuunnella, mutta hyvällä seuralla on elvyttävä vaikutus.

Muinoin tuli mentyä niin tyhjällä lompsalla kapakkaan, että se rajoitti luontaisasti tahtia. Ei saisi varautua liikaa, jos kaik menee kuiteski.

kukkis kirjoitti...

Näin just ja kiitos itsellesi! Kun käy harvemmin baarissa, rahaa jää myös Tampereen-junaan (varsinkin jos juna on oikeesti pomon auto).

Blog Widget by LinkWithin