Vihdoinkin sain hilatuksi gee-sivujen lukumäärän nelosella alkavaksi (saatte jostain arvata tarkan lukumäärän). Ensi viikko kun paiskitaan hommia, pitäisi tekstibulkin olla siinä, tai muuten! Ja sitten vielä rontti kk aikaa hioa. Onneksi ei mene viime tippaan.
Opeharkkaririntamalla tuorein valtavaa otsakasvainta kasvattava vääntö oli semmoinen, että nyt sopivasti yli harjoittelun puolivälin, kun monilla on jo harkkatunnit täynnä, kerrottiin, jotta jokaisen pitää kerätä yhteensä neljä tuntia palautekeskusteluja. Kun edellisellä kerralla viesti oli, että keräämme neljä kappaletta niitä keskusteluja. Jos palaute kestää puoli tuntia, pitää siis käydä katsomassa kahdeksan opiskelijakaverin vetämää opetustuokiota (à 75 minuuttia) ja yrittää kaivaa jostain selville, milloin palautesessio koittaa ja sovittaa se jotenkin aikatauluun. Ja kun se ei kumminkaan sovi, pitää hankkiutua jollekin toiselle opiskelijan pitämälle tunnille sekä yrittää päästä sen palautesessioon. Tekee mieli mainita muutamia sielunvihollisen ja sukuelimen nimiä tämän keksinnön kunniaksi, mutta en kehtaa, koska pitkäperjantai ja perheblogi, tiedättehän.
Tein keskenäni periaatepäätöksen, että kutut haistatan koko harkkaroinnilla, jos menee tämmöiseksi. Hoitelen sitten jämät ensi syksynä, koska nyt haluan valmistua. Valmistua! Tulin miettineeksi, miltä mahtaa tuntua, kun ei enää gee ole niskassa narisemassa. SP:lle lupasin, että vajoan heti syvään masennukseen. Vitsi! Vitsi! Pelkkä ajatus gradunjälkeisestä elämästä saa munt laulamaan, vaikka ei se ratkaisevasti tämän ihmeellisempää ole. Kunhan on jokin asia viety loppuun ja tulee enemmän tilaa siirtyä seuraaviin seikkailuihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Voi elämä noita palautteita. Itse tein auskut lisäohjelmassa, ja ihan riittävästi koukeroita oli niissäkin.
Mutta sehän on vanha totuus, että kukin opettaja kuvittelee olevansa se ainoa, joka antaa tehtäviä, näin siis myös auskuohjaajina :(
Satuin jonkun linkin kautta blogiisi, ja käytin monta tuntia yöstä ja aamusta, kun piti lukea saman tien kaikki. Teki mieli kommentoidakin moneen juttuun, mutta ehkä olisi merkillistä saada kommentteja vuoden 2005 merkintöihin.
Kirjoitat kiinnostavasti ja lämpimästi ja vaikutat hyvin ihailtavalta ihmiseltä, joten siinähän on jo kylliksi syitä lukea, mutta lisäksi yllättävän paljon asioita osuu yksiin: esim. Tampere, tutut maisemat ja baarit, englannin kääntämisen opinnot, lempikirjat, -sarjat, -musiikki, postinjakaminen...(Pitäisiköhän ruveta pitämään sitä postinkantajan blogia, jota jossain merkinnässä kaipasit?)
Autismi/Asperger-aihe on myös pitkään ollut minusta kiinnostava, kenties syistä, joiden takia minun oli pakko lukea koko blogi kerralla tai miksi akateemisista opinnoistani ei kertaakaan (olen yrittänyt useampaan otteeseen) ole tullut juuri mitään jumiuduttuani esim. johonkin omituiseen addiktioon (joka kerta eri) ja niinpä olen nyt vakinainen (ja toistaiseksi jopa tyytyväinen) postinkantaja. Ennen postiuraani minua ahdisti tunne, että olen jotenkin viallinen, mutta olen huomannut, että työtovereihini verrattuna olen sentään melkoisen normaali.
Lapsia ei ole, mutta silti on tosi kiva lukea, miten kerrot teidän elämästänne iloineen ja murheineen. Harkinnassa on, mutta en tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään; edellinen kumppani tuumi, etten olisi geneettisesti sopiva äidiksi, kun suvussani on niin paljon samalla tavalla outoja omiin maailmoihinsa vaipuvia addikteja kuin minä. (Hän tosin taisi käyttää termiä 'friikki'.) Ajattelen, että on vain ajan kysymys, milloin nykyinen huomaa saman.
Piti muuten aika saman tien tarkistaa, voisiko Kaura olla oikea nimesi. Mikä pettymys, ettei sen nimisiä Suomessa ole ainuttakaan. Pitäisi olla!
Tästedes lukijasi.
See, juurikin tuo ajatus on ollut mielessäni muutaman kerran! Toivottavasti me auskut emme opi huonoille tavoille, vaan teemme niin kuin he sanovat emmekä niin kuin he tekevät.
Valfrida, olen aika häkeltynyt siitä, että olet lukenut koko blogin! Mutta tervetuloa föleen ja toivottavasti alat pitää postinkantajan päiväkirjaa! Kaura olisi varsin päheä nimi, mutta kukaan ei vielä ole intoutunut. En usko, että sen antamista kukaan vastustaisi, kun on jo Viljakin.
Postilla minunkin aikanani oli monenlaista persoonallisuutta, mikä teki työpaikasta tosi mukavan. On hauskaa olla porukan normaalimmasta päästä välillä :-D
Vanhoistakin jutuista tulevat kommentit mulle sähköpostilaatikkoon ja silloin tällöin niitä putkahteleekin. Se on aina yhtä hauskaa ja yllättävääkin: ai olen tuollaistakin kirjoittanut.
Muita päheitä viljelynimiä, joita on annettu:
Oras, Maissi, Soija, Tähkä, Heinä, Kesäheinä, Durra, Papu, Nauris, Herne, Humala, Pellava, Nurmi, Timotei, Apila. :)
hei,
Viime syksynä selailin blogeja ja monen mutkan kautta päädyin blogiisi, johon olen tutustunut ajan kanssa ja seuraillut säännöllisesti siitä asti. Opiskelen myös itse opettajaksi ja usein mietin, miten olet jaksanut yhdistää tähän vuoteen opeharjoittelun, ihanat ja haastavat lapset, miehen ja ystävät. Itselläni tekee tiukkaa pelkän ansiotyön ja opiskelun yhdistäminen opeharjoitteluun. Ystäviä ehdin nähdä liian harvoin. Viime metrit on onneksi enää jäljellä. Voimia kaikille!
Valfrida :-D
Pöllö, kyllä työn ja opintojen yhdistämisessä on ihan karsea homma! Jotta täyden pisteet vaan sullekin ja viime metrien väännölle onnea!
Lähetä kommentti