polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa kiireistä aikaa tulta on kengissä laukata täytyy laukkaa, laukata laukkaa

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Pining for the fjords

Väsäilen vielä ensi viikon kahta opetustuokiota. (Kielikorvani väittää, että tuokio on lyhyempi aika kuin 75 minuuttia, mutta riippuu tietysti siitä, mihin vertaa.) Ei kai pitäisi olla niin kunnianhimoinen, mutta vetoan seminaarityöhön, jonka teen näistä tunneista ja olen sitten niin.

Pitäisi pohjustaa luetun bonjaus, teettää yksi semmoinen koe, opettaa pluskvamperfekti (pelkkä sana nostattaa 13-vuotiaassa tarpeen huutaa jippiitä sarkastisesti) ja sen sellaista. Sinänsä plus-que-parfait on helppo, jos osaa perfetton, mutta epäilen, että nämä tarvitsevat kipeästi kertausta myös pefletissä. Itsehän näköjään hädin tuskin saan oikeita termejä ulos näppikseltäni. Mietin noita moilaslaisia värikoodattuja sanalappuja, joita pitäisi järjestellä virkkeiksi tai ainakin lauseiksi. Josko etsisi jonkin pelin? Kirjassa on käyttökelpoisia tehtäviä, yksi AB-paritehtäväkin.

Haluan myös, että lapset puhuvat enkkua. Jos he ovat yhtä peripateettisia kuin itse olen ja mihin vinkattiin aiemmin kommenttiboksissakin, yritän saada heidät pystyyn ja haastattelemaan toisiaan lemmikkieläinteemasta. Siihenkin on valmiina kirjassa tehtävä, jei!

Viikon kappaleessa on teemana lemmikin kuolema. Ajattelin, että varsinaista kappaletta käsittelevällä tunnilla murehditaan kaikessa rauhassa koiran kuolemaa. Seuraavalla tunnilla voitaisiin ehkä siirtyä roisimpaan menoon. Siis katsoa Monty Pythonin Pet Shop ja kerätä siitä kaikki kuolemaa tarkoittavat ilmaukset. Nuoriso oppinee myös käyttökelpoisen sanonnan pining for the fjords ja tutustuvat harvinaiseen Norwegian Blue -papukaijarotuun. Voidaan puhua pari sanaa eufemismeista, tabuista ja niiden yhteneväisyyksistä suomalaisen ja anglosaksisen kulttuurin välillä. Pyytton-klipissä on enkunkieliset tekstit ja se päättyy kohottavasti Lumberjack-lauluun, jonka tosin jätän pois häveliäisyyssyistä. Omaa häveliäisyyttäni en nyt voi syyttää, mutta ehkä ohjaavan opettajan ja 13-vuotiaiden lauman. Pyyttonia on syytä pohjustaa vähän ja varoittaa, että se ei sitten ole kaikkien makuun.

Meille on väitetty, että muutaman minuutin pätkää jostain leffasta (And Now For Something Completely Different) uskaltaa näyttää, mutta mitenkähän on. En saanut Kopiraitista oikein selvää. Oma kysymyksensä on myös nuorison mentaalihygienia.

***
Tänään Esikoinen tuli kainaloon ja juteltiin huomisesta päivästä sekä kouluunmenosta. Poika sanoi yhtäkkiä selvästi opettajansa etunimen! Tuntui ihanalta. Opettaja on tärkeä. Tärkeitä ovat myös roskat ja päivän luksus oli se, kun Esikoinen sai käydä isänsä kanssa kävelyllä viemässä pahvit pahvikeräyslaatikkoon. E. myös kiinnostui Viewmasterista, joten ilmeisesti vempele ei jää vain hetken oikuksi.

Tosikoinen kävi elämänsä ekoilla lastenkutsuilla ja kotiutui sieltä hyvin hikisenä. Pikavilkaisulla kaverin porukat olivat erittäin sympaattisen oloisia. He olivat valmistaneet koko porukalle allergiaystävällisen synttärikakunkin! Vähänkö koin syyllisyydensekaista arvonantoa ja kiitollisuutta. On likalle ihanaa, kun saa syödä samaa kuin muutkin. Ja kyllä hän söikin. Vielä nukkumaanmennessä hän totesi syöneensä vähän liikaakin herkkuja.

Tein tytölle jännittävän päivän päätteeksi pienen rentoutumisharjoituksen ja mielikuvamatkan kylpylään ja leffoihin ja kävi ilmi, että hän on jo kokenut mielikuvamatkailija! Hän kertoi mm. käyvänsä usein jouluaatossa leikkimässä joulukuusen lasipallolla ja sitten viikonloppuaamun lastenohjelmia katsomassa äidin kanssa sohvalla lepäillen. Hinputti.

5 kommenttia:

Sun äitis kirjoitti...

Ihab hyvä juttu muutenkin (ja joo, kuka kopiraitista selvän saisi! Välillä tunttuu, että elää kaikessa ihan laittomasti), mutta varsinaisesti ajattelin kommentoida tätä:

Hän kertoi mm. käyvänsä usein jouluaatossa leikkimässä joulukuusen lasipallolla

Mihin ihmeeseen sitä kökkökäyttöliittymäistä Second Lifeä tarvitaan, jos osaa tuon tempun! Lähden harjoittelemaan. Taidan lähteä käymään kesässä, sylissä.

Anonyymi kirjoitti...

Sinisten papukaijojen hengessä sen aikaista modernia tekniikkaa sekä kala.

T: Nipsu

Kaura kirjoitti...

SÄ, täytyy sanoa, että toi mielikuva-käyttöliittymä on ihan himppusen näpsempi kuin mitä Second Lifestä tuumaan raposi perusteella! Buginsa siinäkin on, esim. yllättävä nukahtaminen kesken rentoilun :-) Toisinaan urvahdus on toki myös feature.

Nipsu, toi oli kyllä mahdottoman hieno.

Varapygmi kirjoitti...

En uskaltanut kommentoida, etten ala jankkaamaan sketsiä alusta loppuun. Vastaanotto kyllä kiiinnostaa, siis mitä lapsukaiset sanovat. Seiskan vanhaa ei hämää, jos kuva ei näytä modernilta, mut en tiedä murrosikään etenevistä.

Anonyymi kirjoitti...

Yx dimangi viel Pyyttonien perheest.

T: Nipsu

Blog Widget by LinkWithin