Nyt olen niin syvällä mökkihöperyydessä, etten haluaisi lähteä lipastolle laisin. Pitäisi mennä suihkuun ja pukea järjelliset vaatteet (esim. ei joogapöksyjä tai muumuuta, vaan oikeat housut) ylle, muistaa bussikortit ja muut vehkeet ja kaikkea sellaista työlästyttävää. Haluan istua tässä ja kirjoittaa graduaaliani ja lukea Heta Pukkia! Tällä varoitusajalla ei taida saada study doublea (vrt. body double). Epätäydellinen maailma. Onneksi sentään tuo hempeän keväinen lumimyräkkä antaa hyvän tekosyyn näyttää aidan seinältä reväistyltä, miltä näyttäisin jokatap.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
6 kommenttia:
Haa, nyt jo suostuin huiskuun ja vaatteetkin ovat päällä! Tosin laiton lapsellisen siilipaidan, ettei ihan mene virallisen puolelle. Naama oli pakko rasvata, ettei se narise ja halkeile palasina lattialle puhuessani. Sehän olisi epäesteettistä ja kiusallista. Ehkä tämä tästä.
Tiedän, rakkaat kivet, että teitä kiinnostaa minun suihkutteluni!
Kyl kiinnostaa, kun täällä suunnalla ihan samoin painiskellaan suihkuunmenemisinhotuksen kanssa.
Ja muutenkin huvittaa nää yhtäläisyydet. Mulla on kyl G tehty jo v04, mut kun tutkijan työt ei sit olletkaan mua varten (osaksi syystä että neljä lasta, työmatka 60km, vanhin poika AS jne, mut myös jostain pimeestä innosta opettaa teinejä), niin nyt sitten huomaan lukevani kirjaa "pedagoginen rakkaus" ja kirjoittelevani esseen toisensa perään, jotta joskus voisin opettaa lähi(ylä)koulussa matikkaa...
Hempeän keväinen sai aikaan, ettei meidän kissanhiekkamies Pirkkalasta päässyt edes liikkeelle kun jokapkssa on kolaria ja lunta vuoronperään tai siis useimmiten päällekkäin. Uusi yritys huomenna.
Pirkko, lisää kohtalontovereita! Hyvähyvä. Etenkin olis ihkua että me autismin kirjon henkilökohtaiset tuttavat soluttauduttaisiin koulumaailmaan :-)
Zepa, hyissaakeli pelkkä aatoskin Pirkkalasta Helsinkiin köröttelystä tällä säällä puistattaa. Kävely kotoa bussipysäkillekin oli yllättävän haastavaa kun pyry pyrki joka suunnasta sokaisemaan. Huomenna on uusi päivä, luultavasti.
Kaura ja Zepander: Pirkkalaan pääsi ja sieltä pääsi todistettavasti poiskin. Ei kyllä ihan helposti. Motivaatio oli kova. Molempiin suuntiin.
Kirjastoon ei päässyt juuri muita, kuin äiti-ihmisiä, joiden mielestä vuoden 1918 veroinen lumisota on mielettömän hyvä ulkoiluilma. Veikkaisin, Kaura, ettei teilläkään ihan kaikkia ollut ypistolla paikalla?
Antitäti, hyvä että täällä päivystää Pirkkalan paikallissääasema :-) Meidän opeopiskelijat on niin hull... tunnollisia että ovat aina paikalla, mikäli heinäsirkat, tulvat ja katovuodet sekä villit hevoset estä. Aika moni kömpi ensin Norssille ja sieltä lumiakkana lipastolle! ja vielä pari !!!!!
Lähetä kommentti