Äiti joutui aamulla sairaalaan ambulanssilla ja nyt pelottaa. Äiti, älä kuole vielä! Elämä on vienyt enkä ole tänä vuonna tavannut sinua niin paljon kuin haluaisin. En ole udellut sinulta tarpeeksi 50-luvun Helsingistä, jossa ylioppilaslakki kutreilla kuljit kesiä ja tuhdimman päähineen kera talvia. Haluan vielä kysellä sinulta äitivuosista, vaimovuosista ja ikiomista vuosistasi. En ole kiittänyt sinua avarakatseisuudesta, lämmöstä ja huumorista ihan tarpeeksi vielä. Olisi kivaa, jos näkisit mustan lampaan ja taivaanrannanmaalari-elämäntaiteilijatyttäresi valmistuvan vihdoin neljäykkösenä maisteriksi, vaikka olet tainnut hyväksyä minut ilmankin jo kunnon ihmiseksi. Toivoisin myös kovin kovin kovasti, että lapset saisivat vielä tavata mummia.Pelottaa pirusti, mutta aion leipoa kakkua oman äitiyteni kymmenvuotispäivän ja Esikoisen synttärin kunniaksi ja lähettää paljon tuhdin rakkauden lastaamia ajatuksia kohti sairaalaa, jos ne jotenkin löytäisivät tiensä perille paksujen kiviseinien läpi kapealle, viileälle sairaalavuoteelle.
Tekstit
18 kommenttia:
Voimia.
Uskon tietäväni täsmälleen miltä tuntuu. Oma äitini kuoli kymmenen vuotta sitten, ja niin moni asia jäi kesken ja keskustelematta. Säännöllisin väliajoin törmään ajatukseen, että tästä pitäisi kysyä äidiltä. Lapsistani kaksi ei äitiäni koskaan tavannutkaan, ja esikoisenkin muistot ovat haaleita.
Toivon, että saat vielä pitää äitisi.
Kaura-rakas,
ei kai tässä voi kun antaa iso jaksuhali ja toivoa parasta.
Isot onnentoivotukset esikoiselle!
<3
Voi ei... Kylläpä kouraisi sisuksista (sattuneesta syystä tuollainen tilanne on ollut viime päivinä mielessä, ja se pelottaa).
Toivotan voimia ja toivon parasta.
Kiitos Tuuli!
Hiipinä, mäkin uskon, että aika hyvin tiedät fiilikset. Jotenkin se jakaminen aina huojentaa mieltä, vaikkei se suoranaisesti auta faktoihin.
Elmis, mua alkaa entisestään huolestuttaa, kun sulta tulee *jaksuhali*! Mutta otan sen muitta mutkitta vastaan tietty ja paan vahingon kiertämään, eli halailen perhettä erityisen isosti tänään. Huomenna meillä on synttäripoika ja aika hartaasti on jo mietitty, mitä ruokaa hän haluaa (ehkä lihapullia ja pottumuusia, ehkä pitsaa, hmmm, mutta Tosikoinen päätti haluavansa omana syntsänä kalakeittoa).
Mymskä, toivottavasti teillä ja meillä pelot osoittautuvat turhiksi!
Arki pitää mielen vireessä ja menen kohta puhumaan autistien asumisesta toivon mukaan pieneen ja mukavaan palaveriin - en jaksaisi nyt isoja ja epämukavia, joissa ollaan eri puolella aitaa.
Jospa ei ois asiat ihan niin huonosti. Pidetään peukkuja, että kaikki menee parhain päin!
Toivottavasti kaikki menee hyvin :)
Ikävää kuulla, että äitisi sairastui. Kaura. Voimia sinulle.
Muuten: olen antanut sinulle Bloggin with a Purpose -tunnustuksen Verkkolehti-blogissani
:)
Voi aargh, voimia kaura!
Voi olla että käy ihan hyvinkin. vaiks pelottaahan se silti, tajuan sen kyllä. Mul on lähityökaveri vähän samas tilanteessa ellei pahemmassa, mutta se ei oo täs vieressä vaan meni toiseen maahan potemaan asiaa. (kun tilannekin on siellä toisessa maassa)
Kiitos taas kaikille teitille! Tuoreimpien uutisten mukaan äiti on jo oman kunnan teekoossa vuodeosastolla. HUH! Välitöntä hengenvaaraa ei pitäis oleman, järki on päässä ym., vaikka fyysinen suorituskyky matalalla. Onkohan nyt edessä siirtyminen vanhainkotiin ja mitenkähän se taas vaikuttaa ihmiseen......on selvästi pienempi kysymys kuin se, pihiseekö henki ollenkaan. Olen kyllä kiitollinen, ettei tämä härdelli tapahdu toisessa maassa!
Vanhempien ikääntyminen ja sairastelu on raskasta lähipiirille, voimia sinulle tähän ja tulevaan!
Toivottavasti tää on teille vaan harmillisen raju pysäytys, josta kumminkin toivutaan ennalleen! Samaa toivon itselleni, kun isältä löytyi perjantaina kasvain pahasta paikasta ja nyt odotellaan reilun viikon päästä olevaa leikkausta :(
Jennilässä pannaan käpälät ristiin ja lähetetään myös lämpimät onnentoivotukset pojalle ja äidille.
Isosti voimia. Minäkin toivon, että saat toteuttaa nuo hetket ja asiat, kaikki puheenaiheet käydä äitisi kanssa läpi tässä elämässä vielä.
vintti
Huh, ehkä pahin on jo ohi. Pidetään peukkuja, varpaita, kaikkea!!!!!
Eikä! Bloggerinkin kommenttivehjes suugaa, sillä kirjoitin tänne vaikka mitä ja nyt ei näy mitn. En ehtinytkään tsekata, tuliko kommentti perille, mutta varppina en nähnyt unta.
Näitä kommentteja tekee hyvää lukea, kiitokset! Kiitokset myös peukuista ja tassuista sekä hyvistä aatoksista!
Äidin vointi on jo pitkään ollut semmoinen, että jokainen sairaalavisiitti pelottaa, josko se jää viimeiseksi. Illalla muori oli jo tavattu vuodeosastolla töllöttämästä töllötintä väsyneenä mutta läsnäolevana eikä mitään ihmeellistä ainakaan vielä löytynyt. Tietysti selittämätön kohtaus herättää omalla tavallaan levottomuutta.
Omat pienet kiireet ovat hyppyyttäneet minua kuluneet viikot, niin etten edes täällä ole ehtinyt käydä kannustavia sanoja kuiskailemassa. Kaikkea parasta toivottelen sinulle ja sakillesi!
Lähetä kommentti